Minä en ole robotti!

Katsottavien televisio-ohjelmien loputtua päätin tehdä viimeisen osion oppimistehtävä kakkosesta eli lukea muiden opiskelijoiden blogeja ja kommentoida heidän kirjoituksiaan. Koska aivotoimintaani on viimeaikoina häirinnyt jalkapallo, ihmettelin kun muutama opiskelutoveri oli käynyt kommentoimassa kirjoituksiani. Aukaisin tekstinkäsittelyohjelman ja aloitin kirjoittamisen. Hyvän alun jälkeen päätin vielä vilkaista tehtävänantoa ja kappas! Potkupallon täytteiset aivoni olivat käsittäneet väärin. MINUN ei tarvitsekaan kirjoittaa OMASSA blogissani muiden kirjoituksista, vaan käydä kommentoimassa heidän kirjoituksiaan. Tämä oli helpotus, kunnes aloitin kommentoimisen. Blogialustat nimittäin haluavat varmentaa, etten ole robotti.

Itselleni robotit, tuttavallisemmin botit (anteeksi taas wikipedialinkkaus, siellä vaan on asiat selitetty niin että ne tulevat ymmärretyiksi) ovat tuttuja IRC:stä. Monella käyttämälläni kanavalla oli botti, ettei joku yhteisön ulkopuolinen valtaa kanavaamme. Olen joskus nuoruudessani osannut antaa sellaiselle toimintakäskyjä, tuskin onnistuisi enää. Mutta asiaan. Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että joudun tuijottamaan noita hajanaisia kirjain- ja numerorykelmiä. Se on äärimmäisen vaikeaa, varsinkin väsyneenä. Jos en olisi onnistunut, olisiko se merkinnyt sitä, etten saa tehtävän neljättä osuutta suoritettua?

Jos kiinnostaa tutustua muiden kurssilaisten mietteisiin oppimistehtävä kahden tiimoilta, käykää kurkkaamassa Elämää SOMEssa -blogia. Mielenkiintoista filosofista pohdintaa, joka sai sanavalmiin humanistin hiljaiseksi. (Itselläni on lukiosta saakka ollut mystinen viha-rakkaus-suhde filosofiaan. Viimeinen tentti, jonka suoritin yliopistoon oli filosofian historia. Onneksi en joutunut koko opusta tenttimään, vain ensimmäiset, hmm... melkein 2000 vuotta.) Kartanonrouva taas pohtii LVM:n pelisääntöjä kuten minäkin, mutta eri kantilta. Kannattaa vilkaista! Kävin myös kommentoimassa Tarhurin matkassa -blogin mietintöjä aiheesta itsensä etsiminen hakukoneella.

En tietääkseni ole robotti, vaan ihminen. Ihmiset tarvitsevat unta, joten hyppään virtuaalitodellisuudesta fantasiamaailmaan ("a Feast for Crows"'n uusintakierros muutamaa lukua vaille päätöksissä) ja lueskelen opiskelutovereiden kirjoituksia lisää huomenna, ne ovat nimittäin mielenkiintoisia. Oppimistehtävä numero kolme tulee olemaan hieman haastavampi, sillä tehtävänanto seuraavanlainen: Sosiaalisen median ohjausvälineitä, verkkoyhteisöjä ja/tai palveluja hyödyntävän kokonaisuuden tai muun käytänteen toteutussuunnitelma (yksilö-, pari- tai ryhmätehtävä). Onneksi sen tekemiseen on aikaa yli kuukausi, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, ettei tule kirjoitettua tätä blogia tämän tehtävän puitteissa kuin kerran. Kannattaa kuitenkin seurailla, sillä sitä ei koskaan tiedä mitä keksin, kun saan suursiivouksen sekä jalkapallon mm-kisat pois häiritsemästä elämääni.

SoMelle pelisääntöjä?

Suursiivous on todella hyvä motivaattori kirjoittaa kouluhommia. Ette tiedäkään kuinka monta tuntia voi käyttää siihen, että suunnittelee aloittavansa yksiön siivoamisen ja kuinka monta päivää siivouksen toteuttamiseen menee... Toisen tehtävän kolmas osuus käsittelee sosiaalisen median pelisääntöjä työyhteisöissä.

Vaikka sosiaalinen media ei enää tänä päivänä ole uusi ilmiö ja ihmisten tulisi jo olla tietoisia siitä, mitä voi julkaista ja missä roolissa. Valitettavasti näin ei aina ole. Löysin kaksi kirjoitusta tehdessäni taustatutkimusta työyhteisöjen SoME:n käytön pelisäännöistä. Toinen on julkaistu vuonna 2010 Kauppalehden sivuilla ja toinen erään asianajotoimiston sivuilla. Näissä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ne ovat jo neljän vuoden takaa. Mielenkiintoisia kirjoituksia silti.

Tutustuin kahden työyhteisön pelisääntöihin, YLE:n sekä Liikenne- ja viestintäministeriön. Molemmat tahot käyttävät sosiaalista mediaa myös osana toimintaansa. Molemmat ovat tehneet ohjeistukset ja niissä mainitaan työntekijä yksityishenkilönä sekä työroolissaan ja miten tahot käyttävät sosiaalista mediaa. Ohjeistukset on laadittu molempia ajatellen, joten työntekijä tietää miten toimia työyhteisönsä edustajan roolissa ja yksityishenkilön roolissa. Ministeriö ohjeissa on myös tietoa siitä, mitkä ovat ministeriön ja ministeriöläisten käyttötarkoituksia sosiaaliselle medialle sekä ministeriön osallistumisen pelisäännöt, joiden mukaan ”Virkatyössä sosiaalista mediaa hyödynnetään aina suunnitelmallisesti. Kun arvioidaan ministeriön osallistumista sosiaaliseen mediaan, on tunnistettava hyödyt sekä ministeriön, sidosryhmien että kansalaisten näkökulmista.” (LVM 2010)

Yksityishenkilön kohdalla sanoma on varsin selvä: työnantajaa ei saa vaarantaa toiminnallaan sosiaalisessa mediassa.

”Kun käytämme kansalaisoikeuksiamme, kuten sananvapautta, osallistumisvapautta esim. sosiaalisessa mediassa, otamme huomioon toimintamme vaikutukset emmekä vaaranna omaa luotettavuuttamme emmekä yhtiön mainetta luotettavana, puolueettomana ja riippumattomana tiedotusvälineenä.” (YLE 2014)

”Työntekijällä on lainsäädäntöön perustuva velvollisuus lojaalisuuteen työnantajaa kohtaan työn ulkopuolellakin. Yhteisöpalveluissa tai keskustelupalstoilla esiintyminen ei saa vaarantaa tietojen luottamuksellisuutta, ministeriön julkisuuskuvaa eikä turvallisuutta. Virkamies voi tuoda asioista esille ministeriön virallisen ja julkisen kannan. Luottamuksellista tietoa ei pidä käsitellä sosiaalisessa mediassa.” (LVM 2010)

Mielestäni jokaisen työnantajan tulisi luoda pelisäännöt sosiaalisen median käytölle koskien niin käyttöä työn puolesta kuin yksityishenkilönä. Monella on edelleen se harhakuva, ettei sosiaalinen media ole julkista vaan yksityistä, kuten esimerkiksi puhelinkeskustelu tai tekstiviestit. Pelisäännöt on hyvä saattaa myös sidosryhmien tietoon, jotta näillä on kuva toiminnasta. On myös hyvä kertoa siitä, miten työyhteisö käyttää sosiaalista mediaa hyödykseen, esimerkiksi tiedonkeruuseen jotain projektia varten tai osana tiedotussuunnitelmaa. Työntekijöiden olisi myös hyvä tietää omat oikeutensa yksityishenkilönä, eli mitkä seikat voivat vaikuttaa esimerkiksi työsuhteen purkuun. Suomessa on edelleenkin sananvapaus voimissaan, mutta se ei tarkoita sitä, että mitä vaan voi kirjoittaa ilman seurauksia. Kun säännöt ja käytänteet ovat selvillä, voidaan välttyä monelta ikävältä konfliktilta.

Hengähdystauko

Juuri kun huokaisin helpotuksesta, muistin unohtaneeni jotain. Tarkoitukseni oli lisätä tietosuoja-postaukseen muutama esimerkki. Mutta koska unohdin, olkoon tämä (tämän päivän kolmas) kirjoitus ikäänkuin alustuksena toisen tehtävän kolmannelle osuudelle (työyhteisöjen sosiaalisen median pelisäännöt), jonka kirjoitan parin päivän sisään.

Iltasanomat julkaisi eilen artikkelin tuoreen pääministerimme Twitterin käytöstä pohtien sitä, voiko Stubbin twiittailut aiheuttaa turvallisuusriskin. Toki hän ei ole ainoa poliitikko tai muu vastaava, joka on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi EU:n komission puheenjohtaja Barroso sekä Hillary Clinton ovat löytäneet tiensä Twitteriin. Yhteistä näille on asiallisuus, politiikkahan on vakavaa asiaa, toisin kuin seuraava esimerkki.

Täysin erilainen tyyli esiintyä sosiaalisessa mediassa löytyi myös Iltasanomista: meksikolainen urheilutoimittaja Vanessa Huppenkothen. Kysymys kuuluu, missä menee ammattilaisuuden ja ammattimaisuuden raja? Voivatko hänen Instagrammissa julkaisemansa "selfiet" ja muut kuvat vaikuttaa siihen, miten häneen suhtaudutaan toimittajana? Miten taas suhtauduttaisiin esimerkiksi hänen suomalaisen kollegansa, Kaj Kunnaksen julkaisemiin puolipukeisiin kuviin? Vai onko kysymys vain sukupuolesta: naisen täytyy olla seksikäs ja tuoda sitä myös esiin jotta saisi ruutuaikaa? Mielenkiintoista, eikö totta?

Nyt vaikenen tältä päivältä. Kiitos ja anteeksi.

Digitaalisen identiteetin metsästys

Koska vaihtoehtona olisi keittiön kaappien puunaus, päätin saman tien tarttua kakkostehtävän toiseen osuuteen, eli digitaaliseen identiteettiin. Tehtävänämme on hakea itsestämme tietoa Internetistä ja miettiä, mitä tietoja löytyy, ovatko ne mielestämme oikeita, pohtia sitä, miten vaikuttaa siihen mitä tietoa itsestään löytyy ja voiko tietoja poistaa verkosta. Digitaalinen identiteetti tarkoittaa kaikkea sitä tietoa, joka minusta tai sinusta on tallentunut sähköisen toiminnan seurauksena, eli käyttäessämme erilaisia palveluita Internetin välityksellä. Lisätietoa esimerkiksi tästä. 

Tietääkseni minulla on kaksi nimikaimaa tässä maassa ja luultavasti olemme myös kaukaisia sukulaisia. Minä en sitten ole se nimiseni, joka valokuvaa junia... Aloitan sosiaalisesta mediasta: nimelläni löytyy profiilini Twitterissä, LinkedInissä, Google+:ssa ja VK:ssa. Koska olen aktiivinen Twitterissä, löytyy nimelläni linkkejä myös erilaisiin tähän palveluun liittyviin, hmm, tietojen keräilyihin, tilastoihin, sun muihin. Kuvahaulla tulee nimelläni muutama palveluissa käyttämäni profiilikuva. Näiden lisäksi tulee muutama edellisiin opintoihin liittyvä linkkaus, lähinnä liittyen lopputyöhöni. Tietoni siis näyttävät olevan oikein. 

Miten vaikuttaa siihen mitä itsestä löytyy? Kannattaa olla hölmöilemättä? Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja mihin kirjoittaa. Facebook-profiilini ei ole julkinen (valehtelen siellä tutuille?), koska en halua kaikkien ihmisten löytävän minua ja saavan tietoa elämästäni. Twitter taas (puhun totta tuntemattomille?), no niin. Tässä kohtaa voisin kirjoittaa todella pitkän filosofisen pohdiskelun siitä, millaisen kuvan elämästäni annan läheisilleni sekä tuntemattomille sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa olen jalkapallofanaatikko, joka rakastaa ruuanlaittoa ja leipomista sekä välillä myös siivoamista. Olen neuroottinen nipottaja, sähköjänis. Mutta mikä on todellisuus? Sen tietävät vain perheeni ja lähimmät ystäväni. Toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan sen kautta, mitä hän antaa itsestään julki sosiaalisessa mediassa tai julkisella paikalla. Voimme luoda mielikuvan näiden tietojen perusteella, mutta kuva voi muuttua saadessamme lisätietoa.

Toisaalta digitaalisen identiteetin voisi nähdä myös "alter egona", jonain joka ei ole ihan minä tai on sellainen, joka haluaisin olla. Kyse voi olla esimerkiksi siitä (mieli)kuvasta, jonka henkilö haluaa itsestään antaa. Itselläni niitä olisi tässä tapauksessa kaksi, Auntie Lara ja Elora (Danan lisätty pakosta, Eloralla ei ole mitään tekemistä "Willow'n suuren seikkailun" kanssa), joista kumpikin heijastaa persoonallisuuttani. Kohdallani kyse ei ole siitä, millainen haluaisin olla, sillä olen hyvä juuri tällaisena. Mielipiteeni ovat jyrkempiä ja värikkäämpiä kuin Auntie Laran esittämät. Elora taas on pakotettu ilmaisemaan itsensä 140:ssä merkissä. Itse ilmaisen mielipiteeni hieman pidemmästi ja värikkäimmin sanoin. Elämäni ei välttämättä ole niin tylsää, enkä ole niin tunnekylmä ihminen kuin sosiaaliseen mediaan tekemäni päivitykset antavat olettaa.

Miten poistaa itsestään kerättyä tietoa? Riittääkö poistuminen palvelusta? Kaikki ihmistoiminta tuottaa jonkinlaista tietoa. Osa kerätään erilaisiin rekistereihin, joita voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi tutkimuksissa. Moni palvelu antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista tietoa käyttäjästä saa kerätä. EU tuomioistuimessa tehtiin tänä keväänä päätös ”koskien yksilön oikeudesta vaatia häntä koskevien tietojen poistamista”. Tästä löytyy lisätietoa esimerkiksi Googlen ”tietosuoja ja käyttöehdot”-osiosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka tiedot poistettaisiin hakutuloksista, ne poistuisivat Internetistä. 

Kannattaa myös tutustua henkilötietolakiin sekä sähköisen viestinnän tietosuojalakiin, tässä myös linkki mielenkiintoiseen kirjoitukseen asian tiimoilta sekä hieman Euroopan parlamentin alkuvuoden tunnelmia.

Tieto lisää tuskaa

Voihan tietosuoja! Minulla oli hyvä suunnitelma tätä kirjoitusta varten, mutta lukiessani tehtävänannon uudelleen, se vesittyi (kuten ulkona kuivuvat eilen pestyt mattoni). Improvisaatiota kehiin!

Jokainen johonkin palveluun kirjautunut tietää palveluiden vaativan käyttäjätunnuksen ja salasanan. Jokainen on myös tietoinen siitä, millainen on hyvä ja turvallinen salasana. Maalaisjärjellä ajatteleva tietää myös sen, ettei palveluissa saa käyttää samaa salasanaa. Vai tietääkö? Tietosuojan kannalta olisi hyvä käyttää jokaisessa eriä. Itselläni jokainen salasana on tallennuttu ainoaan paikkaan, josta niitä ei saa hakkeroitua helposti: päähäni. Mitä haittaa saman salasanan käyttämisestä on? Yhden palvelun jouduttua hyökkäyksen kohteeksi, voi sen avulla löytyä tietoa joka ohjaa toiseen palveluun, josta taas voi päätyä tietoa vääriin käsiin. Työyhteisön kannalta tämä tarkoittaa sitä, että henkilökohtaisen tilin kautta voi päätyä työyhteisön tietoturvaa koskevaa materiaalia vääriin käsiin. 

Entä jos avaan työkoneellani henkilökohtaisesta sähköpostistani liitetiedoston, joka onkin haittaohjelma? Oliko se kyseinen sähköposti niin tärkeä, että sen lukemiseen piti käyttää työaikaa? Entä ystävän Facebookissa jakama kuva, jonka tykkäämisellä haetaan huomiota jollekin taholle? Onko sosiaalisen median henkilökohtainen käyttö järkevää (ja sallittua) työajalla? Olisiko sekin voinut odottaa siihen saakka, kunnes työaika on päättynyt? Raja siitä, mikä on sallittua työajalla ja mikä ei, hämärtyy sosiaalisen median kohdalla. Kuinka moni meistä soittaisi pitkän henkilökohtaisen puhelun työajalla? Niinpä, sitä sietää miettiä. Itselläni työt ovat olleet sen luontoisia, että ei ole ollut aikaa henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen. Enkä niitä ole työkoneella tehnyt. Minulla on ollut älypuhelin muutaman vuoden ja täytyy kyllä myöntää, että siihen on ehtinyt muodostua vahva riippuvuus. Työnkuvani on tällä hetkellä sellainen, että työpaikan tietosuoja ei vaarannu surffailemalla Internetissä. 

Pilvipalvelut, nuo työyhteisöjen pelastajat. Niin helppoa kuin jakaminen niiden kautta onkin, mikä on niiden turvallisuus? Aiheeseen liittyvässä (kurssin) luennossa tuli esille, että täytyisi kiinnittää huomiota siihen missä maassa pilvipalvelu sijaitsee. Ovatko sinne tallennetut tiedot turvassa vai käykö palvelun tarjoaja tarkistamassa, mitä on tallennettu? Viimeaikoina on mediassa ollut esillä valtioiden vakoilu, miksei siis yksittäisen organisaation tiedot kiinnostaisi vakoilevaa tahoa. Ovatko synkronointiasetukset sellaiset, ettei palveluun tallennu tietoa, joka ei sinne kuulu? Keillä kaikilla on oikeus muokata pilvipalvelun dokumentteja? Oletko vahingossa synkronoinut henkilökohtaisen tilisi työyhteisön yhteiseen tiliin? Siinäpä mietittävää. Valitettavasti monien sosiaalisen median palveluiden käyttöehdot ja tietosuojalausekkeet ovat hyvinkin vaikeaselkoisia. Kävimme siitä pienehköä keskustelua ”Koe-eläimiä etsimässä” –postauksessani, tosin vain yksittäisen kansalaisen näkökulmasta. Toki tätä samaa voi soveltaa myös työyhteisöihin. 

Kaikesta sähköisestä toiminnastamme jää jälki. Jaammeko sosiaalisessa mediassa sellaista tietoa, jota voidaan käyttää meitä vastaan työyhteisössämme? Oliko harmittomalta vaikuttavat Facebook-päivitys, joka levisi kavereille ja kavereiden kavereille sittenkään harmiton? Tässä yksi esimerkki siitä, miten voi käydä, kun hauskaksi tarkoitettu juttu onkin mauton. Tulitko vahingossa paljastaneeksesi tarkoin varjellun yrityssalaisuuden juhliessasi ylennystä? Firman syysjuhlissa otettu valokuva, jossa halasit viattomasti kilpailevan firman toimitusjohtajaa, joka on lapsuuden ystäväsi, voi antaa kuvan jostain ihan muusta. Mikä kauhuskenaario! Onko meillä tarvetta sekoittaa työyhteisöä ja henkilökohtaista elämää sosiaalisessa mediassa? Haluammeko työtovereidemme tietävän meistä kaiken? Toki työyhteisölle on hyvää mainosta, jos viihdyn työssäni ja kehun toimintaa. Mutta missä menee raja? Siihen itselläni ei ole vastausta.

---

Mielestäni ne keskustelupalstat, joita kävin kurkkaamassa, eivät sovellu niinkään työyhteisöihin, vaan yleisesti tietoturvaan ja –suojaan. Lisäksi suhtaudun hyvin kriittisesti yleisiin keskustelupalstoihin, sillä siellä joillakin ihmisillä on tavoitteena lyödä mahdollisimman läskiksi ja pilata hyvät keskustelut sekä estää toisten tiedonsaanti. Olen oman blogini lisäksi osallistunut keskusteluun Facebook-ryhmässä, josta muuten löytyy hyviä vinkkejä liittyen tietosuojaan ja -turvaan.

Kohti toista tehtävää

Hyvää juhannusaattoa, arvon kansalaiset! Allekirjoittanut viettää juhannuksen kaupungissa, sillä sähkötön mökki jalkapallon mm-kisojen aikaan ei ole vaihtoehto jalkapallohuligaanille. Tosin viimeksi kun vietin rauhallisen kotijuhannuksen jalkapallon seurassa, onnistuin polttamaan molemmat kämmeneni pitsaa paistaessa. Tai no, oli nälkä ja olin juuri ottanut pitsan uunista, pelikin oli alkamassa. Nostaessani pitsan pois pelliltä leivinpaperin reunoista (todella hyvä idea), onnistuin kaatamaan sen päälleni ja yritin estää tippumisen lattialle ottamalla kopin. Niin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Silloisella koirallani oli onnenpäivä omistajan noituessa kädet kylmässä vedessä. Mutta se siitä.

Ruisleipätaikinan kohotessa on hyvä pohtia hieman kouluhommia. Kurssin toinen osuus käsittelee sosiaalisen median tietoturvan lisäksi digitaalista identiteettiä ja sosiaalisen median pelisääntöjä. Jaan tämänkin osuuden useampaan kirjoitukseen. Jotta voisin kirjoittaa jotain järkevää, täytyy minun ensin tutustua erilaisiin aineistoihin asioiden tiimoilta. Tehtävät ovat seuraavat:

2a) Tietosuojakysymykset 

Etsi verkosta paikkoja, joissa käydään keskusteluja tietosuojakysymyksistä. Keskustelupaikkoja voivat olla foorumit, yhteisöt, keskustelu- ja kommenttialueet. Osallistu keskusteluihin näillä foorumeilla. Voit käydä keskustelua myös ryhmän Facebook-sivuilla. Linkitä keskustelualueet blogiisi ja pohdi myös,

• Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta?
• Mitä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut?
• Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta?
• Millaista vahinkoa voi syntyä, ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita?

2b) Digitaalinen identiteetti 

Etsi hakukoneen avulla tietoja itsestäsi - tekstejä, kuvia, videoita.

• Millaisia tietoja sinusta löytyy?
• Ovatko tiedot mielestäsi oikeita?
• Kuinka voit vaikuttaa siihen, mitä tietoja sinusta on?
• Voiko tietoja poistaa verkosta? 

Kirjoita blogiisi mietteitä aiheesta. 

2c) Etsi verkosta jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt.
Pohdi blogissasi, mikä on löytämiesi pelisääntöjen keskeinen viesti, kenen vastuulla näiden pelisääntöjen laatiminen on ja mitä niissä tulisi olla?

2d) Lue ja kommentoi vähintään kahden muun opintojakson opiskelijan blogia tästä aiheesta.

Kaikkeen tähän on minulla aikaa hurjat kuusi päivää, joten ei auta itku markkinoilla. Onneksi päässäni on jo roimasti (huonoja) ideoita, kun vain saisin ne yhdistettyä taustamateriaaliin järkevällä tavalla.

Vinkkaa-linkkaa

Ah, viimeinen blogipostaus koskien tehtävää numero 1! Päässä soi eilisen zumbailun jäljiltä mitä tarttuvimmat renkutukset, sohvalla odottaa juuri postiluukusta kolahtanut "Idäntutkimus" (aiheena kulutus) ja päivemmällä olisi tiedossa ruokailua opiskelukavereiden kanssa. Ei paha?! Tämän bloggauksen jälkeen aion pitää viikon "opiskelutauon" sosiaalisen median kurssista ja keskittyä ensi viikolla olevaan tenttiin, jonka aihe on niinkin hurmaava kuin "markkinointi non-profit organisaatioissa". Tämän lisäksi pitäisi tutustua "yrittäjyyteen muuttuvassa yhteiskunnassa" ja keksiä siitä kaksi esseeaihetta sekä päättää aihe sopimusoikeuden noin 20 sivun mittaiselle kepeähkölle harjoitustyölle... Onneksi on vasta kesäkuu! Tai no, opiskeluintoa saattaa laimentaa huomenna alkavat jalkapallon mm-kisat, joiden aikana allekirjoittanut muuttuu fanaattiseksi jalkapallohuligaaniksi. 

Mutta asiaan! Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä tehtävänä on linkittää ja kommentoida muita opintojakson opiskelijoiden blogeja omaan blogiini. Olen jo tälle aamulle lisännyt 33 blogia lukulistaani, jotta seuraaminen olisi helpompaa. Pahoittelen niitä kahta puuttuvaa blogia, tarkistan kunhan ehdin. Koska ensimmäisen tehtävän eräpäivään on vielä viisi päivää, eivät kaikki ole kirjoittaneet niin ahkerasti kuin allekirjoittanut nipottaja (tut tut). Ensimmäisen valitsin kirjoitustyylin perusteella, "Ajatuksia somesta". "Nutsilla" on hauska tyyli kirjoittaa ja odottelen innolla lisää hänen ajatuksiansa. Toinen valikoitui yhteisten intressien perusteella, vaikkei oma vanha rakkikoirani tottele yhtään mitään (vika narun toisessa päässä ja koirani nimi ei taida edelleenkään olla Perkele) ja emme harrasta muuta kuin köydenvetoa sekä voikukkapelloilla haaveilua (koiralla on pakkomielle voikukista). "Syksyllä kokeeseen" on opiskelutoverini "harjoituspäiväkirja" ja myös tällä hetkellä tämän kurssin blogi. Kaksi viimeistä valitsin, sillä niissä on esitelty sellaisia sovelluksia/palveluita/ympäristöjä, jotka ovat itselleni outoja ja luultavasti poikkeavat suurimman osan valinnoista. Ensimmäinen on "Sosiaalisen median syövereissä" ja toinen "Satrinkumpu".

Tätä ennen en ole seuraamalla seurannut yhtään blogia, mutta sain lisättyä muutaman lukulistalleni, joten tämä tulee muuttumaan. Olen kuitenkin silloin tällöin lueskellut muutavan tuttavan käsityöaiheisia blogeja (joita en linkitä tähän, sillä haluaisin kysyä heiltä ensin luvat, mikä ei tähän hätään onnistu), erään opiskelutoverin piirrustuksia Tumblrissa, amerikkalaisen nuortenkirjailijan postauksia... Yleensä, jos luen jotain blogia, on kyseessä kutomiseen (neulomiseen) ja virkkaamiseen liittyvät asiat. Vaikka olen himokokkaaja/leipoja, en yleensä etsi ruokaohjeita blogeista, vaan joko omistamistani keittokirjoista tai esimerkiksi pirkka.fi -sivustolta. Olen siis laiska lukemaan blogeja. Yksi syy on se, etten liiemmin pidä tietokoneen näytöltä lukemisesta, vaan makaan mieluummin selälläni sohvalla kirja kädessä. Ja nyt tutustumaan itäiseen kuluttamiseen!

---

Psssssssst... Opintojakson toinen tehtävä tulee käsittelemään sosiaalisen median tietosuojaa, digitaalista identiteettiä ja pelisääntöjä. Koe-eläimiä siis tarvitaan liittyen tietosuojaan!

Koe-eläimiä etsimässä

Sain älynväläyksen kun kyselin lisätietoja tulevaan tehtävään. Kyseessä on tietosuojakysymyksiin liittyvien nettikeskusteluiden seuraaminen (yllätys yllätys) verkossa. Tässä osa tehtävänannosta: ”Etsi verkosta paikkoja, joissa käydään keskusteluja tietosuojakysymyksistä. Keskustelupaikkoja voivat olla foorumit, yhteisöt, keskustelu- ja kommenttialueet. Osallistu keskusteluihin näillä foorumeilla.” Tässä vaiheessa sisäänrakennettu lähdekritiikkini käski minun hakata päätäni seinään, sillä en todellakaan halua enää koskaan seurata mitään julkista keskustelupalstaa, kuten suomi24 tai vauva-palstoja… Varsinkaan kirjautua niihin sisään, sillä siinä vaiheessa tulee jo äitiä ikävä.

Älynväläykseen tarvitsen teidän apuanne, hyvät opiskelijatoverit sekä muut lukijat ja satunnaiset kulkijat. Miltä kuulostaisi osallistua opintojaksomme toteutukseen auttamalla meitä opiskelijoita? Idea on seuraava: sana on vapaa tämän blogipostauksen kommentointikentässä. Aiheena on tietosuoja Internetissä. Kysymyksiä ja kommentteja siitä, mitä mielestä löytyy liittyen tietosuojaan. Käytäthän vaikka nimimerkkiä, jos omalla nimellä toimiminen pelottaa. Suotavaa olisi kuitenkin muistaa hyvät käytöstavat. Koska kyseessä on avoin ja julkinen blogi, sisältöä voivat käyttää myös toiset opiskelijat tai muut tarvitsevat. (Ja vaikka on kyseessä blogi, täytyy tekijänoikeudet siltikin muistaa ja laittaa lähteet, jos käytätte tätä hyödyksenne.) Aion toki itse käyttää myös muuta materiaalia (lue: keskustelupalstoja) kirjoittaessani oppimistehtävää. Kommentteja ja kysymyksiä olisi mukava saada 20.6.2014 mennessä. 

Jos ei tietosuojan määritelmä ole tuttu, lisätietoa löytyy esimerkiksi seuraavista linkeistä: 

Suomi.fi

Henkilötietolaki

Tietoturvaopas

Kiitos ja anteeksi.

SoMe työelämässä

Seuraavaksi tehtävänä on yhteenveto siitä miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää omalla alallani. Kysymys ei siis ole Facebookin henkilökohtaisesta käytöstä työaikana. Ensimmäisenä herää kysymys, mikä on omaa alaani? Historia? Taloushallinto? Projektinhallinta? Logistiikka? Minulla ei ole siihen vastausta, joten käsittelen asiaa hieman soveltaen. Kyseessä on täysin oma mielipiteeni, jonka olen luonut seikkaillessani SoMe-maailmassa. Toisena herää kysymys, miksi en ole missään vaiheessa määritellyt sosiaalista mediaa? Vaikka se lienee suurimmalle osalle tuttu, sen määritelmä on voinut jäädä etäiseksi. Se tarkoittaa sellaista verkkoympäristöä, jossa osallistujat voivat myös itse osallistua sisällöntuottamiseen pelkän vastaanottamisen sijaan. Viestintä ei siis ole yksipuoleista, vaan moninkeskeistä. Helpompi määritelmä löytyy esimerkiksi Wikipediasta, sillä olen edelleen humanisti, ja täten luultavasti määritelmäni meni päin seiniä. (Anteeksi taas Wikipedia) Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) sivuilta löytyi kiva pikku juttunen liittyen asiaan, kannattaa vilkaista.

Facebook ja Twitter eivät mielestäni sovellu työyhteisöjen käyttöön sellaisenaan. Facebook on liian henkilökohtainen, eikä moni halua sekoittaa siviili- ja työelämäänsä keskenään. Twitter taas on liian julkinen. Toki Facebookiin voi luoda työyhteisölle ryhmän, jossa sen jäsenet voivat keskustella asioista. Sinne voidaan luoda sivut myös yritykselle, projektille tai muulle vastaavalle, josta sisäpiirin ulkopuoliset ryhmään kuuluvat jäsenet saavat tietoa kyseessä olevan tahon toiminnasta. Omakohtaista kokemusta on opiskeluryhmämme (vertaistuki) ryhmästä Facebookissa, jossa keskustelemme kouluun ja opintoihin liittyvistä asioista. Lisäksi kuulun tähän kurssiin liittyvään ryhmään sekä erääseen ”asiantuntija”-ryhmään, joka liittyy aiempiin opintoihini. Facebook toimii myös mainontakanavana. Twitter on myös hyvä kanava markkinoida toimintaa. Mielestäni se tavoittaa myös laajemman yleisön verrattuna Facebookiin (jonka katson edelleenkin olevan henkilökohtaisempi). 

EU-projektien maailmassa blogit ovat usein hyvä keino kertoa sidosryhmille siitä, mitkä ovat tavoitteet ja missä ollaan nyt menossa. Valitettavasti kukaan ei ole jatkamassa näitä blogeja projektin päättyessä. Blogi on myös hyvä keino kertoa yrityksen tai muun vastaavan toiminnasta, uusista hankkeista, tuotteista ja niin edelleen. Perinteisen printtimedian sijaan yritys (tai muu vastaava) voi näin ollen itse tuottaa tietoa ja julkaista sen. Niissä yhdistyy usein mainonta normaaliin toimintaan. Usein blogi voi olla osa nettisivuja tai vaihtoehtoisesti eri palvelijan tarjoama. Koska sosiaalinen media on interaktiivista, voi tiedon vastaanottaja kommentoida tekstiä (tai mistä ikinä onkaan kyse) heti luettuaan suoraan blogin kommentointikenttään.

Nykyaikana puhutaan paljon etätyöskentelystä, joten erilaiset videoneuvottelusovellukset ja -palvelut ovat tulleet tärkeiksi. Myös ekologisuus on usein otettava huomioon ja tämä tarkoittaa käytännössä matkustelun vähentämistä ja videoneuvotteluiden pitoa. Etätyöskentelyä voidaan harjoittaa myös ryhmätyönä, sillä on olemassa erilaisia pilvipalveluita, joiden avulla materiaalin jakaminen ja muokkaus on tehty helpoksi. Samaa word-tiedostoa ei tarvitse kierrättää sähköpostilla osanottajalta toiselle, vaan jokainen voi käydä muokkaamassa kyseistä tiedostoa saman palvelun alla. Itse en ole tätä kokeillut, vaan olemme hoitaneet opiskeluun liittyvät ryhmätyöt ”livenä” tai AC-videoneuvottelun kautta, jolloin yksi meistä on toiminut kirjurina muiden kertoessa työlle tärkeitä seikkoja.

Pikkulinnut kertoivat, että on olemassa myös erilaisia projektinhallintaan liittyviä sosiaalisen median palveluita. Mainitsin muutaman nimeltä edellisessä kirjoituksessani, mutta itse en niihin ole tutustunut, joten on järkevämpää jättää ne pohdinnan ulkopuolelle, samoin kuin LinkedIn, jota käsittelin edellisessä kirjoituksessa.

Arpa on heitetty

Toinen osuus ensimmäisestä tehtävästä (yhteensä neljä kohtaa, jotka erotan jokaisen erilliseksi kirjoitukseksi, sillä haluan pitää blogipostaukseni noin sivun mittaisina) on tutustua johonkin itselle vieraaseen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön sekä opetella sen perusteet ja kertoa blogissani miten mahdollisesti voisin sitä käyttää työyhteisössä. Koska kyse on sosiaalisen median hyödyntämisestä, heitin kysymyksen Facebookiin ja tässä saamiani ehdotuksia: Tumblr, Instagram, Pinterest, Tinder, Trello, Yammer ja LinkedIn. Tavoistani poiketen linkitin edellä mainitut sovellukset Wikipediaan, sillä sieltä on helppo löytää relevantti informaatio. Pahoittelen tätä. En halunnut valita sellaista sovellusta/palvelua/toimintaympäristöä, josta ei minulle itselleni olisi hyötyä. Toki joidenkin ystävieni mielestä Tinderiin liittyminen olisi minulle hyväksi, mutta… kiitos, mutta ei kiitos. Trello ja Yammer eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia, joten valitsin LinkedInin (tässä linkki sivustolle). 

Pari tuntia ja olin saanut profiilini kohtalaiseen kuntoon. Rikkonainen työkokemus (tunnetaan myös nimellä pätkätyö) on äärimmäisen ärsyttävä kirjoittaa yhtään mihinkään, joten laitoin sen noin aikoina ja vain pitemmät pätkät saman työnantajan alaisena. Tässä vaiheessa meinasin heittää pyyhkeen kehään ja kirjautua Tinderiin… Olen suunnitellut liittymistä LinkedIniin jo pidemmän aikaa, mutta en ole ollut varma, enkä ole vieläkään, haluanko kaikkien ystävieni ja tuttavieni saavan tietää työkokemuksestani ja koulutuksestani. Kai tämä on sitä suomalaista vaatimattomuutta ja omaa epävarmuuttani. Käyttökokemukseni kyseiseen sovellukseen on ollut tähän asti pintapuolista selailua. Ennen kirjautumista selailin käyttäjäsopimuksen läpi ja tutustuin ehtoihin. Nyt olen päivittänyt itseni aikuisten maailmaan ja profiilini löytyy kyseisestä palvelusta. Toki joudun vielä viilaamaan ja höyläämään, mutta siellä ollaan! 

Mielestäni LinkedIn soveltuu niin yksityishenkilön, työyhteisön kuin yksittäisen yrityksen käyttöön. Henkilö voi verkostoitua sen avulla ja saada tietoa yrityksistä sekä esimerkiksi uusista uramahdollisuuksista. Yritys taas voi esimerkiksi etsiä sen avulla uusia työntekijöitä sekä asiakkaita ja mainostaa toimintaansa. Työyhteisö voi verkostoitua muiden saman alan osaajien kanssa (tai miksei täysin vastakkaisen alan!). Tästä on hyötyä useammalle osapuolelle, sillä mitä enemmän eri alojen osaajia/asiantuntijoita on jonkin tahon tiedossa, sitä nopeammin ja helpommin saadaan tietoja jostain asiasta tai ratkaisu ongelmaan. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi uuden työntekijän tai ulkopuolisen asiantuntijat etsintä. Kyse ei ole vain paikallisesta tai kansallisesta verkostoitumisesta, sillä LinkedIn on maailmanlaajuinen ilmiö. Omien kontaktien kautta on helppo löytää uusia yhteyksiä eri aloilla toimiviin tahoihin eri puolilta maailmaa. Vaikuttaa lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

---

Aloitin tutustumisen LinkedIniin ja samalla tämän tekstin kirjoittamisen noin kello 9 aamulla. Tätä kirjoitusta lopetellessa kello on hieman yli 13 ja olen saanut yliannostuksen kofeiinista. Aurinko paistaa, joten ulos koiran kanssa!

Lara SoMeilee

Minulla on meneillään ensimmäinen viikko kahden viikon kesälomastani. Tai noh, niin kesäloma kun opiskelijalla, joka on haalinut itselleen seitsemän kesäkurssia, voi olla. Tämän kertainen tehtävänanto kuuluu seuraavasti: ”Kirjoita blogiisi kolmesta sinulle tutuimmasta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä. Miten käytät niitä itse tai miten olet tietosi niistä saanut? Millaisia esimerkkejä niiden käytöstä sinulla on tai mitä keksit?” Apua! Ei oikeasti. Valinta on helppo, sillä käytän paljon (liika) aikaa Facebookissa ja Twitterissä (ovat aina auki, kun kone on auki). Kolmanneksi valitsen Bloggerin, sillä (öhöm) en näiden kolmen lisäksi harrasta muuta SoMeilua. Vielä… 

Facebookiin ja Twitteriin minut ajoi sosiaalinen paine. Tarina taitaa olla monelle tuttu: koska joku ystävätoverikaveri suositteli tai kysyi miksi en käytä kyseistä palvelua. Blogia aloin pitämään huvikseni? Aika tuntui otolliselta ja haluan pitää yllä (huonoa) englanninkielentaitoani. Kirjoitan niin minua ärsyttävistä asioista kuin lukemistani kirjoista. En oleta kenenkään lukevan vuodatuksiani, ja vaikka joku lukisikin, en keskustelu blogistani kuin sinne jätettyjen kommenttien kautta. Onneksi niitä kommentteja ei ole näkynyt. Toki kyseinen vuodatuskanava on hyvin sensuroitu versio siitä, mitä pääni sisällä oikeasti liikkuu. Samoin ovat (yleensä) Facebook- ja Twitter -päivitykseni. Ne eivät kerro minusta kuin sensuroidun, ehkä tunteettoman puolen. 

Facebook on minulle keino pitää yhteyttää niihin ihmisiin, joita en tapaa usein tai jotka asuvat toisella paikkakunnalla. Minulla on vain muutama sellainen Facebook-ystävä, jota en henkilökohtaisesti tunne tai ole koskaan tavannut ja jonka olen tavannut sosiaalisen median kautta. Päivitykseni liittyvät usein ihan arkisiin asioihin, kuten ruuanlaittoon, siskonlasten hauskoihin lausahduksiin tai kiukuttelevaan lemmikkiini. Viimeisin päivitys kuuluu näin: ”Ohan tuolla ulkona ällökuuma. Täytynee vaihtaa huppari ja pitkät housut shortseihin ja tpaitaan. Ja ehkä tennaritkin flippareihin, sitä voi kyllä vielä miettiä. Piposta en vielä luovu, muuten oon blondi elokuussa.” Eli ei mitään järkevää. Opiskeluryhmällämme on myös oma Facebook-ryhmä (suljettu), jossa voimme harjoittaa vertaistukea ja johon laitamme ylös tärkeät päivämäärät, AC-osoitteet ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti vihaan Facebook-mainontaa, enkä juuri seuraa ihmisten tykkäämisiä tai sovelluksen minulle kohdistamia mainoksia. Yrityksille se tosin voi olla helppo keino mainostaa toimintaansa. Koen myös Facebookin kaveripyyntökäytännön ahdistavaksi, sillä usein joutuu selittelemään miksi ei hyväksy jotain mutta hyväksyy toisen. 

Twitter on huomattavasti helppokäyttöisempi ja mielenkiintoisempi kuin Facebook. Ja koska käyttäjä voi itse päättää ketä seuraa, pystyy välttämään mainonnan. Se ei myöskään ole niin henkilökohtainen sovellus, kuin Facebook. Sen avulla saa nopeasti tietoa asioista, jos seuraa oikeita tahoja. …jos Twitter on kaatunut tai ruuhkautunut, on maailmalla tapahtunut jotain. Seuraan useaa julkisuuden henkilöä: muusikoita, poliitikkoja, urheilijoita ja näyttelijöitä. Osa heistä päivittää henkilökohtaisia asioita, osa työhön liittyvää. Toki seuraan myös tavallisia ihmisiä. Koska Twitterissä ei tarvitse hyväksyä kaveripyyntöjä, vaan seurattavat ihmiset tai muut vastaavat voi itse valita, ei siellä tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksi ei hyväksy toista osapuolta ”kaverikseen”. Twitter on myös tästä syystä hyvä keino löytää myös uusia tuttavuuksia. Toki se tuttavuus rajoittuu usein pelkästään sosiaaliseen mediaan. Omat päivitykseni ovat usein samankaltaisia molemmissa edellä mainitussa sovelluksessa. Viimeisin Twitter-päivitys on eiliseltä: ”My new gym shoes don't make me happy anymore :C” (Liittyen kellarikoppilöytöön tuossa kivenheiton päässä) 

Summa summarum: Facebookin avulla pidän yhteyttä ihmisiin, blogissani purkaudun ja Twitterissä stalkkaan julkkiksia.