Päivälenkki

...näytti tältä. Ja asensin Bloggerin puhelimeeni, joten tämä on vähän niin kuin testi. Ihan kuin en muutenkin olisi älypuhelimeni orja. Lisäksi vihaan puhelimella kirjoittamista, sillä pitkähköt kynnet ja kosketusnäyttö eivät sovi yhteen. Yksisormijärjestelmällä se on myös suhteellisen hidasta. Voi elämä. Kaikkea sitä ihminen keksiikin. Kaipaan elämää ennen näitä paholaisen keksintöjä.

 

Ps. Piti sitten käydä koneella muokkaamassa kuvia. Lisäksi ne ovat nurinkurisessa järjestyksessä. Aloita lopusta.  

Operaatio lukuluettelon siivous

Juhannus tuli ja meni, ei kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan, sillä rakas migreenini päätti iskeä sekä torstaina että perjantaina. Samalla tuli todettua, että lääkitys ei edelleenkään pelaa. Siis migreenilääkitys, muu lääkitykseni koostuu liikunnasta. Pääsin kuitenkin lauantaina mökille jahtaamaan paikallista halkovarasta ja nauttimaan kesän ensimmäisestä lämpimästä päivästä! Vettä on järvessä ja kaivossa sen verran paljon, että tänä vuonna ei lopu kesken. Hyvää liikuntaa tuo halkovarkaan jahtaaminen ympäri pihaa. Kaveri on kyllä hieman yksinkertainen, kun vaihtaa halkonsa vaikka ihan pikkuriikkiseen Frolic-muruseen. Niitä halkoja tosin sai keräillä oikein urakalla ympäri pihamaata. Mahdollisuuksien mukaan vanhaherra-Koiruli myös pilkkoo halkoja valmiiksi. Hupinsa kullakin.

"Tällä kertaa vuorossa on epätoivoinen yritys päästä eroon osasta lukuluettelossa olevista blogeista. Koska SoMe-kurssi on päättynyt, loppui myös suuremman osan meidän opiskelijoiden ylläpitämistä blogeista." Näin kirjoitin viime syksynä, tarkoituksenani käydä läpi kaikki noin 40 seuraamaani blogia ja siivota lukuluettelosta pois ne, joissa ei enää ole elämää. Tuolloin homma pysähtyi heti alkuunsa, sillä en löytänyt mistään tietoa siitä, miten blogien seuraamisen pystyy lopettamaan. Sellaista tietoa ei vain ollut saatavilla tai aivoni käsittelivät sen irrelevanttina informaationa. Niinpä siivous jäi.

Tänään päätin koettaa uudestaan. Ja yllätyin. Klikatessani lukuluettolon asetuspainiketta (mutteria vai mikä lieneekään), sain esiin luettelon blogeista ja jokaisen perässä oli roskakorin kuva. Se oli siinä. 41 blogista listalle jäi hurjat yhdeksän. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, niin helppoa siivous oli. Ainoa ongelma on, että olen todella laiska kirjautumaan Bloggeriin tai seuraamaan blogeja. Onneksi on lempi-inhokkini Facebook, johon fiksut bloggarit ovat keksineet tehdä sivun, josta voi tykätä ja josta näkee uusimmat kirjoitukset! Näytän tykkääväni (ja seuraavan) pikavilkaisulla ainakin kolmesta lukulistallani olevasta blogista.

Ulkona sataa vettä ties kuinka monennetta päivää, joten nyt olisi aikaa lukea blogeja. Tosin pelkään, mitä siitä seuraa. Voin nimittäin saada uusia kutomisideoita tai mikä vielä pahempaa, ompeluideoita. En todellakaan ole mikään käsityöihminen. Onneksi minulla on vanhempi serkkutyttö, koulutukseltaan pukuompelija ja hän auttaa. Itse joudun tosin ompelemaan. Tällä hetkellä ompeluintoani hillitsee se, että isotädiltäni saatu pienen pieni Singer laulaa hyvin epävireisesti... ja aukoo kaikki laskokset. Neulomisinto lopahti keväällä, kun jouduin purkamaan neuletakin resoriosuuden kahdesti, samoin kuin lapaset. Kyllä tämä tästä, kunhan innostus taas syttyy. Sitä odotellessa täytyy keksiä kaikkea muuta tekemistä. Kuten opetella tekemään typeriä kollaaseja Picasalla...

Blogipostaus blogipostauksesta

Olen lukutoukka, ollut siitä asti kun opin lukemaan. Sitä ennen orjuutin vanhempani ja mummoni lukemaan minulle. Rakkain harrastukseni kouluaikoina oli kantaa loman alussa repullinen kirjoja kirjastosta ja toistaa tämä kuukausittain. Lukunopeudesta kertonee se, että luin "a Song of Ice and Fire"-sarjan kirjat viikossa, englanniksi. Siis kaikki seitsemän kirjaa vei yhteensä viikon. Stephen Kingin "Musta Torni"-sarjan kolme ensimmäistä osaa, suomeksi tosin, vei 24 tuntia. Älkää innostuko, en lue vuorokauden ympäri, saati pelkkää fantasiaa. Kirjahyllystäni löytyy toistasataa opusta, niin historiaa ja muuta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, fantasiaa kuin maailmankirjallisuuden klassikoitakin. Tämän postauksen aiheena on se, millainen minun mielestäni on lukijaystävällinen blogikirjoitus, sellainen jota on mukava lukea. Kyse ei siis ole siitä, että olisin itse kirjoittajana lukijaystävällinen. Tuskin.

Aloitetaan ulkoisista sekoista. …minulla on pakkomielle reunojen tasaukseen, kiitos viiden yliopistossa viettämäni vuoden. Kirjoitus näyttää tällöin myös siistimmältä (pakkoneuroosi iski jälleen?). Itse olen kokenut Bloggerissa ongelmalliseksi muotoiluasetukset, sillä kirjoitan tekstin yleensä valmiiksi tekstinkäsittelyohjelmalla ja siirrän Bloggeriin. Ensimmäisenä joudun poistamaan muotoilut, korjaamaan rivivälit ja tasaaman reunat. Tämä ei aina onnistu ensimmäisellä yrittämällä, sillä Bloggerilla on jotain allekirjoittaneen pakkomiellettä vastaan. Syy siihen, että kirjoitan tekstinkäsittelyohjelmalla, on tekstin pituus. Mielestäni blogipostaukselle sopiva mitta on 1–1,5 sivua. Tällöin sen jaksaa lukea. Jos pituutta alkaa olla yli kaksi sivua, keskittyminen herpaantuu. Blogin ulkoasu on yleensä se, joka saa lukijan ensimmäisen huomion, siihen kannattaa siis panostaa.

Kirjoittaja ei saa aliarvioida lukijaansa tai käyttää kieltä, jota tavoiteltu kohderyhmä ei ymmärrä. Lukijaystävällisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi kirjoittaa kuin vastaanottaja olisi tyhmä. Lukijoiden aliarvioiminen kertoo enemmän kirjoittajasta itsestään: joko tämä on ylimielinen tai luule olevansa fiksu ja filmaattinen. Molempi pahempi. On myös turha viljellä sivistyssanoja tai käyttää ammattislangia, jos niille ei ole tarvetta. Itse yritän käyttää vieraskielisistä sanoista johdettujen suomenkielisiä versioita… Yritän, oikeasti! Rakastan ”irrelevanttia informaatiota”. Suomeksi tämä olisi ”merkityksetön tieto”, tai muuta vastaavaa, mutta voimme jokainen miettiä kumpi kuulostaa paremmalta. Rakastan myös merkityksetöntä tietoa itseään ja joudun käyttämään paljon aikaa ja vaivaa siihen, että kirjoitukseni pysyy raiteillaan. Kirjoittajan täytyy kirjoittaa itse asiasta, ei sen vierestä tai sinne päin. Kirjoituksen pitää olla selkeää ja helposti luettavissa. 

Kirjoittaminen on taitolaji. Jotkut vain osaavat sen ja saavat tylsän asian kuulostamaan äärimmäisen mielenkiintoiselta tietyn mitan rajoissa. Itselläni tätä taitoa ei ole, mitä tulee julkiseen kirjoittamiseen. Henkilökohtainen päiväkirjani taas on täysin erilaista tekstiä, filosofista pohdintaa, kuten myös DayScare pyrkii olemaan. Ongelma on siinä, että päiväkirjaan voi kirjoittaa sensuroimattoman version asioista ja yleensä tuoreeltaan, kun taas blogiin joutuu viilaamaan ja höyläämään sekä miettimään miten ilmaista asiat ilman, että tulee leimatuksi. Minulla on paljon hyviä ideoita päässäni ja vielä useampi yhtä aikaa, joten on todella vaikeaa saada aikaan hyvä teksti vieraalla kielellä. Päästessäni viimein koneen ääreen, olen unohtanut puolet hyvästä ideasta ja lopputulos on lattea, pakonomaisesti kirjoitettu räpellys.

Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, jonka muodostin yhdessä aivosolussani. Tässä ja tässä linkkejä blogipostauksiin blogipostauksista ja tässä löytämäni wikiaines.

Vinkkaa-linkkaa

Ah, viimeinen blogipostaus koskien tehtävää numero 1! Päässä soi eilisen zumbailun jäljiltä mitä tarttuvimmat renkutukset, sohvalla odottaa juuri postiluukusta kolahtanut "Idäntutkimus" (aiheena kulutus) ja päivemmällä olisi tiedossa ruokailua opiskelukavereiden kanssa. Ei paha?! Tämän bloggauksen jälkeen aion pitää viikon "opiskelutauon" sosiaalisen median kurssista ja keskittyä ensi viikolla olevaan tenttiin, jonka aihe on niinkin hurmaava kuin "markkinointi non-profit organisaatioissa". Tämän lisäksi pitäisi tutustua "yrittäjyyteen muuttuvassa yhteiskunnassa" ja keksiä siitä kaksi esseeaihetta sekä päättää aihe sopimusoikeuden noin 20 sivun mittaiselle kepeähkölle harjoitustyölle... Onneksi on vasta kesäkuu! Tai no, opiskeluintoa saattaa laimentaa huomenna alkavat jalkapallon mm-kisat, joiden aikana allekirjoittanut muuttuu fanaattiseksi jalkapallohuligaaniksi. 

Mutta asiaan! Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä tehtävänä on linkittää ja kommentoida muita opintojakson opiskelijoiden blogeja omaan blogiini. Olen jo tälle aamulle lisännyt 33 blogia lukulistaani, jotta seuraaminen olisi helpompaa. Pahoittelen niitä kahta puuttuvaa blogia, tarkistan kunhan ehdin. Koska ensimmäisen tehtävän eräpäivään on vielä viisi päivää, eivät kaikki ole kirjoittaneet niin ahkerasti kuin allekirjoittanut nipottaja (tut tut). Ensimmäisen valitsin kirjoitustyylin perusteella, "Ajatuksia somesta". "Nutsilla" on hauska tyyli kirjoittaa ja odottelen innolla lisää hänen ajatuksiansa. Toinen valikoitui yhteisten intressien perusteella, vaikkei oma vanha rakkikoirani tottele yhtään mitään (vika narun toisessa päässä ja koirani nimi ei taida edelleenkään olla Perkele) ja emme harrasta muuta kuin köydenvetoa sekä voikukkapelloilla haaveilua (koiralla on pakkomielle voikukista). "Syksyllä kokeeseen" on opiskelutoverini "harjoituspäiväkirja" ja myös tällä hetkellä tämän kurssin blogi. Kaksi viimeistä valitsin, sillä niissä on esitelty sellaisia sovelluksia/palveluita/ympäristöjä, jotka ovat itselleni outoja ja luultavasti poikkeavat suurimman osan valinnoista. Ensimmäinen on "Sosiaalisen median syövereissä" ja toinen "Satrinkumpu".

Tätä ennen en ole seuraamalla seurannut yhtään blogia, mutta sain lisättyä muutaman lukulistalleni, joten tämä tulee muuttumaan. Olen kuitenkin silloin tällöin lueskellut muutavan tuttavan käsityöaiheisia blogeja (joita en linkitä tähän, sillä haluaisin kysyä heiltä ensin luvat, mikä ei tähän hätään onnistu), erään opiskelutoverin piirrustuksia Tumblrissa, amerikkalaisen nuortenkirjailijan postauksia... Yleensä, jos luen jotain blogia, on kyseessä kutomiseen (neulomiseen) ja virkkaamiseen liittyvät asiat. Vaikka olen himokokkaaja/leipoja, en yleensä etsi ruokaohjeita blogeista, vaan joko omistamistani keittokirjoista tai esimerkiksi pirkka.fi -sivustolta. Olen siis laiska lukemaan blogeja. Yksi syy on se, etten liiemmin pidä tietokoneen näytöltä lukemisesta, vaan makaan mieluummin selälläni sohvalla kirja kädessä. Ja nyt tutustumaan itäiseen kuluttamiseen!

---

Psssssssst... Opintojakson toinen tehtävä tulee käsittelemään sosiaalisen median tietosuojaa, digitaalista identiteettiä ja pelisääntöjä. Koe-eläimiä siis tarvitaan liittyen tietosuojaan!

Lara SoMeilee

Minulla on meneillään ensimmäinen viikko kahden viikon kesälomastani. Tai noh, niin kesäloma kun opiskelijalla, joka on haalinut itselleen seitsemän kesäkurssia, voi olla. Tämän kertainen tehtävänanto kuuluu seuraavasti: ”Kirjoita blogiisi kolmesta sinulle tutuimmasta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä. Miten käytät niitä itse tai miten olet tietosi niistä saanut? Millaisia esimerkkejä niiden käytöstä sinulla on tai mitä keksit?” Apua! Ei oikeasti. Valinta on helppo, sillä käytän paljon (liika) aikaa Facebookissa ja Twitterissä (ovat aina auki, kun kone on auki). Kolmanneksi valitsen Bloggerin, sillä (öhöm) en näiden kolmen lisäksi harrasta muuta SoMeilua. Vielä… 

Facebookiin ja Twitteriin minut ajoi sosiaalinen paine. Tarina taitaa olla monelle tuttu: koska joku ystävätoverikaveri suositteli tai kysyi miksi en käytä kyseistä palvelua. Blogia aloin pitämään huvikseni? Aika tuntui otolliselta ja haluan pitää yllä (huonoa) englanninkielentaitoani. Kirjoitan niin minua ärsyttävistä asioista kuin lukemistani kirjoista. En oleta kenenkään lukevan vuodatuksiani, ja vaikka joku lukisikin, en keskustelu blogistani kuin sinne jätettyjen kommenttien kautta. Onneksi niitä kommentteja ei ole näkynyt. Toki kyseinen vuodatuskanava on hyvin sensuroitu versio siitä, mitä pääni sisällä oikeasti liikkuu. Samoin ovat (yleensä) Facebook- ja Twitter -päivitykseni. Ne eivät kerro minusta kuin sensuroidun, ehkä tunteettoman puolen. 

Facebook on minulle keino pitää yhteyttää niihin ihmisiin, joita en tapaa usein tai jotka asuvat toisella paikkakunnalla. Minulla on vain muutama sellainen Facebook-ystävä, jota en henkilökohtaisesti tunne tai ole koskaan tavannut ja jonka olen tavannut sosiaalisen median kautta. Päivitykseni liittyvät usein ihan arkisiin asioihin, kuten ruuanlaittoon, siskonlasten hauskoihin lausahduksiin tai kiukuttelevaan lemmikkiini. Viimeisin päivitys kuuluu näin: ”Ohan tuolla ulkona ällökuuma. Täytynee vaihtaa huppari ja pitkät housut shortseihin ja tpaitaan. Ja ehkä tennaritkin flippareihin, sitä voi kyllä vielä miettiä. Piposta en vielä luovu, muuten oon blondi elokuussa.” Eli ei mitään järkevää. Opiskeluryhmällämme on myös oma Facebook-ryhmä (suljettu), jossa voimme harjoittaa vertaistukea ja johon laitamme ylös tärkeät päivämäärät, AC-osoitteet ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti vihaan Facebook-mainontaa, enkä juuri seuraa ihmisten tykkäämisiä tai sovelluksen minulle kohdistamia mainoksia. Yrityksille se tosin voi olla helppo keino mainostaa toimintaansa. Koen myös Facebookin kaveripyyntökäytännön ahdistavaksi, sillä usein joutuu selittelemään miksi ei hyväksy jotain mutta hyväksyy toisen. 

Twitter on huomattavasti helppokäyttöisempi ja mielenkiintoisempi kuin Facebook. Ja koska käyttäjä voi itse päättää ketä seuraa, pystyy välttämään mainonnan. Se ei myöskään ole niin henkilökohtainen sovellus, kuin Facebook. Sen avulla saa nopeasti tietoa asioista, jos seuraa oikeita tahoja. …jos Twitter on kaatunut tai ruuhkautunut, on maailmalla tapahtunut jotain. Seuraan useaa julkisuuden henkilöä: muusikoita, poliitikkoja, urheilijoita ja näyttelijöitä. Osa heistä päivittää henkilökohtaisia asioita, osa työhön liittyvää. Toki seuraan myös tavallisia ihmisiä. Koska Twitterissä ei tarvitse hyväksyä kaveripyyntöjä, vaan seurattavat ihmiset tai muut vastaavat voi itse valita, ei siellä tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksi ei hyväksy toista osapuolta ”kaverikseen”. Twitter on myös tästä syystä hyvä keino löytää myös uusia tuttavuuksia. Toki se tuttavuus rajoittuu usein pelkästään sosiaaliseen mediaan. Omat päivitykseni ovat usein samankaltaisia molemmissa edellä mainitussa sovelluksessa. Viimeisin Twitter-päivitys on eiliseltä: ”My new gym shoes don't make me happy anymore :C” (Liittyen kellarikoppilöytöön tuossa kivenheiton päässä) 

Summa summarum: Facebookin avulla pidän yhteyttä ihmisiin, blogissani purkaudun ja Twitterissä stalkkaan julkkiksia.