Päivitä itsesi

On taas se aika elämästä, kun täytyy aloittaa työnhaku tai no tein sen jo. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun tarkistin palkkanauhani ja huomasin, että palkkani oli laskettu väärin ja tarkistaessani tuntilistoja huomasin, että sen lisäksi oli jäänyt osa tunneista merkkaamatta. Joten se siitä kouluhommien kirjoittamisesta. Yritin puolisen tuntia tavoittaa palkkaihmisiä puhelimella ja lopulta lähetin sähköpostia. Tästä kimpaantuneena tein sen, mitä on pitänyt tehdä jo pitemmän aikaa, eli ilmoittauduin (sähköisesti) työnhakijaksi. Olipas homma täydentää tiedot ja päivittää cv-netti!  Yllättävän hankalaksi nämä hommat on tehty. Pistää taas mietityttämään, miten vähän tietokonetta ja Internettiä käyttävät suoriutuvat uudesta sähköisestä ilmoittautumisesta, kun se tuotti korkeakoulutetulle SoMe-aktiivillekin ongelmia. (Enkä vähättele kenenkään älyä tällä heitolla) 

Digitalisoitumisen kritiikkiä olen jo käsitellyt ja voisin jatkaa siitä loppumattomiin. Digitalisoitumisen tarkoituksena on käsittääkseni helpottaa asioimista ja purkaa virastojen/laitosten ruuhkia. Samalla se luo tietoturvariskejä ja eriarvoistaa ihmisiä. Samojen asioiden naputtaminen useaan eri paikkaan on turhauttavaa. Kaikkien tietojen ollessa samassa tietokannassa tai vastaavassa, syntyy mieletön tietoturvariski. Olisi myös mukavaa, jos kaikki palvelut toimisivat samalla logiikalla (edelleenkin olen humanisti, minulla ei ole hajuakaan ohjelmien tai miksi niitä nyt sanotaan, koodaamisesta/tekemisestä), jolloin niiden käyttäminen olisi huomattavasti helpompaa. 

Otetaan esimerkiksi lääkereseptin uusiminen sähköisesti. Täytyy kirjautua sekä kanta.fi-palveluun että kaupungin omahoitoon. Ensimmäisestä sitten copy/pastella lääkemääräyksen tiedot jälkimmäiseen. Laiska kun ei niitä viitsi kirjoittaa. Mutta entä kun reseptin haluaa uusia joku eläkeikäinen? Terveyskeskuksissa kun kuuluu olevan ruuhkaa. Toki niissä voi reseptin jättää niitä varten oleviin laatikoihin. Toinen ongelma on pitkät välimatkat ja huonot joukkoliikenneyhteydet.

Mutta jotain positiivistakin digitalisoitumisessa on, tässä esimerkki. Teen eräälle järjestölle kouluun liittyvää työelämälähtöistä projektia ja tänään tutustuin Verohallinnon ja kumppaneiden palkka.fi-palveluun. Harmaan talouden (ja mustan tulevaisuuden) vastustajana ihastuin! Tämä kätevä palvelu muun muassa lähettää kausiveroilmoituksen automaattisesti Verohallinnolle. Tokihan tätä palvelua olisi tarpeen kehittää. Itselläni on tosin kokemusta vain Fivaldin palkanlaskennasta, jos eilisiä itkupotkuraivareita palkanlaskentaharjoituksen kanssa voi kokemukseksi sanoa. 

Välillä unohdetaan se, että kaikilla tietokoneet, palvelut ja Internetinkäyttö eivät ole samalla tasolla. Palveluiden pitäisi olla niin helppotajuisia ja -käyttöisiä, että niiden opettelemiseen ja tietojen sinne täyttämiseen ei kuiluisi koko päivää. Mutta kuitenkin, juoksukierros aloitettu ja itsepäivitys suoritettu. Itsepäivitys suoritettu myös LinkedInin puolelle, jota en edelleenkään osaa käyttää ja jonka koen edelleen olevan liian jenkki makuuni. Itseni brändääminen on edelleen minulle vierasta ja digitaaliset identiteettini ovat edelleen samat kuin tähänkin mennessä. En ole mikään markkinointi-ihminen, varsinkaan kun kyse on itsestäni. Lienee tarpeen käydä tästäkin asiasta tiukka keskustelu itsensä kanssa ja opetella tulemaan pois omalta mukavuusalueelta. 

Itseni analysoimisessa olen mestari, mutta itseni markkinoinnissa jotain ihan muuta. Seuraavaksi ruokaa nassuun, koiran kanssa aikaiselle iltalenkille ja sitten on tiistaizumban vuoro. Huomenna naurattaa!

(Mahdolliset kirjoitusvirheet ja outoudet johtuvat edelleenkin joulukuisesta viinilasitapaturmasta, joka on edelleenkin lankakerien vika. Pidämme mykkäkoulua)

Vähän pintaa

Televisiosta ei tule mitään ja on liian aikaista mennä nukkumaan, kun huomenna työpäivä alkaa vasta kolmelta... miksipä ei kirjoittasi blogia samalla, kun kuuntelee musiikkia! Jos ollaan rehellisiä, herätys on silti kuudelta, sillä haluan käydä rauhassa aamukävelyllä vanhan pappakoirani kanssa. Takana on jo tovi Instagramissa. Olen oppinut tykkäämään vahingossa kuvista ja tiedän miksi se sattuu tapahtumaan vahingossa... Sosiaalisen median päivittäminen luo paineita. Täytyy olla lyhyt ja ytimekäs, mutta tarpeeksi kiinnostava, on oltava hauska ja nokkela. Usein hyvä ajatus hukkuu, ennen kuin sen ehtii näpytellä muulle maailmalle tai ennen kuin sen ehtii kääntämään toiselle kielelle. 

Valokuvaaminen on vielä hankalampaa, kun joutuu säätämään liikaa. Olen tylsä. Olen äärimmäisen laiska, tyhmä ja saamaton. Ainakin mitä tulee Instagramiin ja valokuvaamiseen. Valokuvani ovat yleensä huonolaatuisia ja tylsiä, mielikuvituksettomia. En oikeastaan pidä puhelimella kuvaamisesta ja sen virittäminen kuvaustilaan vie liikaa aikaa ja vaivaa, jotta ehtisi innostua. Digitaalisen identiteetin määritteleminen tässäkin kanavassa on hieman haastavaa, vaikka minä en ole mielikuvitukseton! Olen koko ikäni lukenut paljon ja minulla on välillä vähän liiankin vilkas mielikuvitus. 

Mitä tulee itseni kuvaamiseen, eli niihin kuuluisiin selfiehin... minusta nyt ei vaan saa hyviä kuvia. Enkä osaa selfietä ottaa. YÄK. Kaiken lisäksi, minulla ei ole kunnollista kokovartalopeiliä, jonka kautta ottaa itsestäni kuvia. Kuulostaa äärimmäisen irstaalta, tässä iässä kun ei enää olla missään "missien mitoisssa" ja elämä näkyy vartalossa. Rakasta ystävääni lainaten: ei tässä enää mitään tyttösiä olla. Mutta sitähän sosiaalinen media tänä päivänä on: itsensä paljastelua. Lähes kaikki tuntemattomat tykkääjäni Instassa ovat sellaisten tilejen omistajia, joissa suurin osa kuvista on paljasta pintaa ja omistajat haluavat vaihtaa tykkäyksiä ja vielä ilmaiseksi! Y-ÄK! Alastomuudessa ei ole mitään vikaa, mutta itsensäpaljastelussa on.

Olen edelleen sitä mieltä että on hyviä ja huonoja keinoja hakea huomiota. Puolipaljas takapuoli tai esillä oleva rintavarustus valokuvattuna ja koko maailmalle jaettuna ovat jälkimmäistä. Millaisen kuvan itsestään antaa henkilö, jonka kaikki kuvat ovat hänen puolialastomasta kropastaan? Millaisen kuvan luonteestaan ja älykkyydestään? Voidaanko tällaista ihmistä ottaa vakavasti? Olen jo aiemmin muutamalla sanalla pohtinut asiaa täällä ja luultavasti tulen aihetta pohtimaan myös tulevaisuudessa. Tasa-arvopyrkimyksistä huolimatta vähäpukeiset naiset nähdään edelleenkin pyrkyreinä ja helppoina nakkeina, ehkä myös vähän yksinkertaisina tapauksina.

Ja jotta totuus ei unohtuisi, sanokaa päivää tädille! Tässä oleva kuva on otettu saman päivän aamuna, kuin Auntie Laran profiilikuva...

  

Digitaalisen identiteetin metsästys

Koska vaihtoehtona olisi keittiön kaappien puunaus, päätin saman tien tarttua kakkostehtävän toiseen osuuteen, eli digitaaliseen identiteettiin. Tehtävänämme on hakea itsestämme tietoa Internetistä ja miettiä, mitä tietoja löytyy, ovatko ne mielestämme oikeita, pohtia sitä, miten vaikuttaa siihen mitä tietoa itsestään löytyy ja voiko tietoja poistaa verkosta. Digitaalinen identiteetti tarkoittaa kaikkea sitä tietoa, joka minusta tai sinusta on tallentunut sähköisen toiminnan seurauksena, eli käyttäessämme erilaisia palveluita Internetin välityksellä. Lisätietoa esimerkiksi tästä. 

Tietääkseni minulla on kaksi nimikaimaa tässä maassa ja luultavasti olemme myös kaukaisia sukulaisia. Minä en sitten ole se nimiseni, joka valokuvaa junia... Aloitan sosiaalisesta mediasta: nimelläni löytyy profiilini Twitterissä, LinkedInissä, Google+:ssa ja VK:ssa. Koska olen aktiivinen Twitterissä, löytyy nimelläni linkkejä myös erilaisiin tähän palveluun liittyviin, hmm, tietojen keräilyihin, tilastoihin, sun muihin. Kuvahaulla tulee nimelläni muutama palveluissa käyttämäni profiilikuva. Näiden lisäksi tulee muutama edellisiin opintoihin liittyvä linkkaus, lähinnä liittyen lopputyöhöni. Tietoni siis näyttävät olevan oikein. 

Miten vaikuttaa siihen mitä itsestä löytyy? Kannattaa olla hölmöilemättä? Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja mihin kirjoittaa. Facebook-profiilini ei ole julkinen (valehtelen siellä tutuille?), koska en halua kaikkien ihmisten löytävän minua ja saavan tietoa elämästäni. Twitter taas (puhun totta tuntemattomille?), no niin. Tässä kohtaa voisin kirjoittaa todella pitkän filosofisen pohdiskelun siitä, millaisen kuvan elämästäni annan läheisilleni sekä tuntemattomille sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa olen jalkapallofanaatikko, joka rakastaa ruuanlaittoa ja leipomista sekä välillä myös siivoamista. Olen neuroottinen nipottaja, sähköjänis. Mutta mikä on todellisuus? Sen tietävät vain perheeni ja lähimmät ystäväni. Toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan sen kautta, mitä hän antaa itsestään julki sosiaalisessa mediassa tai julkisella paikalla. Voimme luoda mielikuvan näiden tietojen perusteella, mutta kuva voi muuttua saadessamme lisätietoa.

Toisaalta digitaalisen identiteetin voisi nähdä myös "alter egona", jonain joka ei ole ihan minä tai on sellainen, joka haluaisin olla. Kyse voi olla esimerkiksi siitä (mieli)kuvasta, jonka henkilö haluaa itsestään antaa. Itselläni niitä olisi tässä tapauksessa kaksi, Auntie Lara ja Elora (Danan lisätty pakosta, Eloralla ei ole mitään tekemistä "Willow'n suuren seikkailun" kanssa), joista kumpikin heijastaa persoonallisuuttani. Kohdallani kyse ei ole siitä, millainen haluaisin olla, sillä olen hyvä juuri tällaisena. Mielipiteeni ovat jyrkempiä ja värikkäämpiä kuin Auntie Laran esittämät. Elora taas on pakotettu ilmaisemaan itsensä 140:ssä merkissä. Itse ilmaisen mielipiteeni hieman pidemmästi ja värikkäimmin sanoin. Elämäni ei välttämättä ole niin tylsää, enkä ole niin tunnekylmä ihminen kuin sosiaaliseen mediaan tekemäni päivitykset antavat olettaa.

Miten poistaa itsestään kerättyä tietoa? Riittääkö poistuminen palvelusta? Kaikki ihmistoiminta tuottaa jonkinlaista tietoa. Osa kerätään erilaisiin rekistereihin, joita voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi tutkimuksissa. Moni palvelu antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista tietoa käyttäjästä saa kerätä. EU tuomioistuimessa tehtiin tänä keväänä päätös ”koskien yksilön oikeudesta vaatia häntä koskevien tietojen poistamista”. Tästä löytyy lisätietoa esimerkiksi Googlen ”tietosuoja ja käyttöehdot”-osiosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka tiedot poistettaisiin hakutuloksista, ne poistuisivat Internetistä. 

Kannattaa myös tutustua henkilötietolakiin sekä sähköisen viestinnän tietosuojalakiin, tässä myös linkki mielenkiintoiseen kirjoitukseen asian tiimoilta sekä hieman Euroopan parlamentin alkuvuoden tunnelmia.

Kohti toista tehtävää

Hyvää juhannusaattoa, arvon kansalaiset! Allekirjoittanut viettää juhannuksen kaupungissa, sillä sähkötön mökki jalkapallon mm-kisojen aikaan ei ole vaihtoehto jalkapallohuligaanille. Tosin viimeksi kun vietin rauhallisen kotijuhannuksen jalkapallon seurassa, onnistuin polttamaan molemmat kämmeneni pitsaa paistaessa. Tai no, oli nälkä ja olin juuri ottanut pitsan uunista, pelikin oli alkamassa. Nostaessani pitsan pois pelliltä leivinpaperin reunoista (todella hyvä idea), onnistuin kaatamaan sen päälleni ja yritin estää tippumisen lattialle ottamalla kopin. Niin. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Silloisella koirallani oli onnenpäivä omistajan noituessa kädet kylmässä vedessä. Mutta se siitä.

Ruisleipätaikinan kohotessa on hyvä pohtia hieman kouluhommia. Kurssin toinen osuus käsittelee sosiaalisen median tietoturvan lisäksi digitaalista identiteettiä ja sosiaalisen median pelisääntöjä. Jaan tämänkin osuuden useampaan kirjoitukseen. Jotta voisin kirjoittaa jotain järkevää, täytyy minun ensin tutustua erilaisiin aineistoihin asioiden tiimoilta. Tehtävät ovat seuraavat:

2a) Tietosuojakysymykset 

Etsi verkosta paikkoja, joissa käydään keskusteluja tietosuojakysymyksistä. Keskustelupaikkoja voivat olla foorumit, yhteisöt, keskustelu- ja kommenttialueet. Osallistu keskusteluihin näillä foorumeilla. Voit käydä keskustelua myös ryhmän Facebook-sivuilla. Linkitä keskustelualueet blogiisi ja pohdi myös,

• Millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön pitäisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta?
• Mitä ovat avoimuuden ja läpinäkyvyyden edut?
• Milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta olisi hyötyä työyhteisön kannalta?
• Millaista vahinkoa voi syntyä, ellei henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta huolehdita?

2b) Digitaalinen identiteetti 

Etsi hakukoneen avulla tietoja itsestäsi - tekstejä, kuvia, videoita.

• Millaisia tietoja sinusta löytyy?
• Ovatko tiedot mielestäsi oikeita?
• Kuinka voit vaikuttaa siihen, mitä tietoja sinusta on?
• Voiko tietoja poistaa verkosta? 

Kirjoita blogiisi mietteitä aiheesta. 

2c) Etsi verkosta jonkin työyhteisön sosiaalisen median käytön pelisäännöt.
Pohdi blogissasi, mikä on löytämiesi pelisääntöjen keskeinen viesti, kenen vastuulla näiden pelisääntöjen laatiminen on ja mitä niissä tulisi olla?

2d) Lue ja kommentoi vähintään kahden muun opintojakson opiskelijan blogia tästä aiheesta.

Kaikkeen tähän on minulla aikaa hurjat kuusi päivää, joten ei auta itku markkinoilla. Onneksi päässäni on jo roimasti (huonoja) ideoita, kun vain saisin ne yhdistettyä taustamateriaaliin järkevällä tavalla.