Itsetuho käynnistetty

Päivän sana on brändäys. Itsensä brändäys. Itsensä brändäys työmarkkinoille -SoMessa. Mutta miten brändätä itsensä, kun aina on toitotettu sitä, ettei itseään saa korostaa? Idea tähän lähti muutamasta löytämästäni uutisesta (linkit postauksen lopussa), meneillään olevasta "Työyhteisöosaamisen"-kurssista sekä tänään käymässäni rekrytointitapahtumassa. 

SoMessa pitäisi olla aito, mutta samalla SoMessa on vaikeaa olla aito. Milloin olemme aitoja? Silloin, kun suljemme kotioven ja vaihdamme työ/kouluroolin kotirooliin? Silloin, kun keskustelemme ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet meidät jo vuosi? Sosiaalisen median ongelma on se, mitä haluamme muiden saavan tietää itsestämme. Oma Facebook-profiilini on hyvin suojattu, eikä suurin osa päivityksistäni edes kerro millainen oikeasti olen. En edes tiedä, kuinka moni ystävistäni edes tietää, mitä opiskelen tai teen työkseni. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jos joku haluaa tietää mitä minulle kuuluu, se selviää vanhanaikaisia keinoja käyttämällä: kysymällä. 

Pitäisikö minun siis luoda itselleni uudet profiilit Bloggeriin, Facebookiin ja Twitteriin, Viralliset-Larat, jotta voisin brändätä itseni SoMessa? Facebook-Lara on maailman ihanin täti, joka värkkäilee kaikkea kivaa. Samalla hän on tyytymätön opiskelija tai yhteiskunnallisesti valveutunut kansalainen. Twitter-Elora taas yrittää olla hauska, mutta usein epäonnistuu siinä. Hän on usein myös fanaattinen jalkapallohuligaani. Auntie-Lara on toisessa blogissaan SoMe-seikkailija, toisessa kärttyinen vanhapiikatäti, kolmannessa (yhteisblogi) opiskelija. LinkedIn profiilini taas voi vaikuttaa liiankin siistiltä, kliiniseltä. Millaisen kuvan te, hyvät lukijat saatte minusta tämän perusteella? Olenko mielestänne jakaantunut persoonallisuus?

Joudumme "Työyhteisöosaamisen"-kurssille tekemään palautettavia tehtäviä, jotka ovat pohjustusta taitopohjaiselle ansioluettelolle. Tavallaan siis brändäämään itsensä, ei kuitenkaan SoMessa. Kirjoittelin tämän päiväistä rekrytointitapahtumaa varten ansioluetteloani uusiksi ja käytin siinä hyväksi kahta ensimmäistä jo tekemääni tehtävää. On yllättävän vaikeaa kehua itseään, kuten moni meistä tietää. Ensin täytyy miettiä, mitä asioita painottaa ja miten. Kerronko olevan Venäjään ja Itä-Eurooppaan erikoistunut filosofian maisteri historiasta ja opiskelevani taloushallintoa, työskennelleeni logistiikan parissa vuosia vai mistä? Korostanko nopeaa oppimiskykyä, korkeaa työmoraaliani, sosiaalisuuttani vai mitä? Painotanko sitä, että olen kiinnostunut jostakin vai sitä, mikä on koulutukseni ja työkokemukseni? Ongelma lienee siinä, miten kehua itseään, ei siinä mitä kertoo.

Ja tässä vielä linkit:
Miksi brändätä itsensä somessa
Kuusi tapaa parantaa ammatillista mainettasi verkosssa
Tutkimus: Somessa on vaikea olla aito

Kuinka ei kannata kuvata esittelyvideota työpöydästä

Oppimistehtävään numero neljä kuului kohta b), jossa täytyi tehdä esittelyvideo omasta toteutuksesta. Päätimme, että jokainen tekee yhden videon, sillä meillä oli neljä aihetta ja ryhmässä neljä jäsentä. Allekirjoittanut sai aiheekseen Facebookin, sillä tein siitä myös käyttöohjeosion. Itse videot löytyvät ryhmäblogistamme, jos joku haluaa välttämättä kuulla, miltä ääneni kuullostaa (ihan kamalalta). 

Mutta asiaan. Valitsin Jing-nimisen ohjelman opettajan ehdotuksista. Sen on kehittänyt TechSmith Corporation. Ohjelma on ilmainen ja sen lataaminen on helppoa. Tarkoituksena oli siis "kuvata" työpöytää samalla kun puhuu. Itse videon kuvaaminen (Facebook-osion esittely ja puhuminen) oli helppoa. Ongelma ilmeni vasta, kun halusin katsoa videoni. Ongelma nimeltään Internet Explorer, koska en käytä sitä ja ilmeisesti Jing tahtoo minun käyttävän sitä. Se nimittäin vaati asentamaan Adoben Flashplayerin, joka toki on ajantasalla - Firefoxissani. Kun kyseinen ohjelma oli (uudelleen?) asennettu, pääsin katsomaan videon. Ongelma numero kaksi ilmaantui. Jing oli videoinut KOKO näyttöni, vaikka videointia aloittaessa täytyi määrittää alue, jota kuvataan. En toki tahdo koko maailman tietävän, mitä ikkunoita nettiselaimessani on auki tai mitä kirjanmerkkejä kirjanmerkkipalkissani on. Se nimittäin kertoo minusta paljon. ...ja voidakseni editoida kyseistä videota, jouduin hankkimaan yrityksen toisen ohjelman kokeiluversion. Ovelaa, ellen sanoisi.

Seuraavana vuorossa oli siis Camtasia Studion kokeiluversion asentaminen. (Kyseisellä ohjelmalla voi (ainakin) editoida videoita, jos osaa. Minä en osaa.) Kuusi minuuttia myöhemmin pääsin viimein asentamaan kyseistä ohjelmaa. Ja tein sen turhaan, sillä luulin että koska en onnistunut Jingillä, joudun nauhoittamaan uuden Camtasialla. Jälkimmäistä selaillessa huomasin, miten saan kuvattavan alueen rajattua (hiiri pohjaan ja vedä). Sama toimi myös Jingillä, joten kuvasin sillä ja avasin Camtasialla, jotta saisin videon oikeaan formaattiin. Ahaa! Blondikin alkoi ymmärtämään jotain, kun sai käyttöönsä kaksi ohjelmaa. Jing tallentaa tiedoston Flashplayer-sopivaksi, siis sellaiseen muotoon, jota allekirjoittanut ei ymmärrä ja jota ei käsittääkseni edes voi muokata, ainakaan minä. Tuodessani videotani Camtasiaan muokkaamista varten, muunsi ohjelma sen *.avi-tiedostoksi. Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, etten ole koskaan muokannut videoita... ja niiden kuvaaminen on lähinnä ollut digipokkarini varassa. Noh. Onneksi ei tarvinnut tälläkään kertaa muokata, sillä onnistuin suhteellisen hyvin.

Summa summarum. Yhden esittelyvideon tekoon nähden Jing aiheutti ihan liikaa päänvaivaa allekirjoittaneelle. Luultavasti en kyseisiä ohjelmia tule toistamiseen käyttämään. Ilmainen ohjelma tarvitsikin jotain lisäkseen, jotta toimisi. Tai niin luulin. Oli kuitenkin hyvin opettavaista. Itse opin nimen omaan räpeltämällä eli yrityksen ja erehdyksen kautta. Tähän loppuun voit lisätä rumimmat kirosanat, jotka osaat. Ne kuvaavat tunteitani tällä hetkellä.

Tietoa Jingistä TechSmithin sivuilla
Tietoa Camtasiasta TechSmithin sivuilla

TechSmithin blogi, jossa voi esittää kysymyksiä, antaa palautetta ja kertoa, miten itse käyttää ohjelmaa.