Kaupassa käynnin ABC

ÄVR:lle ja pienelle siskolleni.

Ostoksilla käyminen voi olla rasittavaa, varsinkin jos sinne ei pääse lähtemään yksin. Yleensä keskinäinen kätinä alkaa jo kotona siitä, milloin lähdetään ja missä käydään. Joko lähtöä joutuu odottamaan tai sitten se tapahtuu kiireellä. Kävi kummin tahansa, asia aiheuttaa harmaita hiuksia ja saa veren kiehumaan. Vaatteiden pukeminen kestää muuten yllättävän kauan. Automatkalla eripura voimistuu, kun pitäisi päättää reitistä ja siitä, missä kaikkialla täytyy käydä. Halutaan käydä siellä ja täällä katsomassa sitä ja tätä. Parkkipaikalle kaartaessa taas alkaa natina siitä, mihin auto parkkeerataan, kuka hakee kärryt ja kuka niitä saa työntää. Ja eikun ostamaan ruokaa!

Kaupan sisällä kaaos pääsee valloilleen. Ensin on kuitenkin päästävä vessaan, oli sellaista tai ei. Kuten kaikki tietävät, pienet raivokohtaukset voi saada aikaan asia kuin asia. Tarvittua tuotetta ei löydy tai se on loppu, mitään ei saa laittaa ostoskoriin, mitään ei koskaan saa ostaa tai edes katsella rauhassa. Kaikki on liian kallista. Kaupassa saa koko ajan valvoa minne kukainenkin menee. On nimittäin välttämätöntä juosta eri suuntaan ja olla koko ajan hukassa. On myös mahdollista, että tahti on yksi eteen ja kaksi taakse, ympäripyörimistä ja paluuta edelliselle hyllylle. Tämä toistuu useamman kerran. On myös muistettava kysyä kaikkea, siis ihan kaikkea, myyjiltä. Sekä pahoitettava mielensä jos vastaus ei ole mieleinen sekä kerrottava siitä muulle seurueelle.

Ostoskorin sisältöä täytyy valvoa koko ajan, jotta sinne ei ilmesty mitään tarpeetonta. On myös normaalia, että toisen tuodessa tavaran, toinen käy sen viemässä pois tai että tuote löytyy jo korista. Lähes jokaista tuotetta tuijotetaan ja hypistellään noin viiden minuutin ajan. Sitä kommentoidaan ja sen hintaa ihmetellään. Kaikki on joko liian kallista tai halpaa. Mielenkiintoisten tuotteiden luokse palataan yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka ei olisi edes aikomusta ostaa sitä. Tai tarvetta. Tärkeintä on se, että saa hypistellä ja katsella. Näyttää myös olevan tärkeää muistuttaa muita siitä, että ei koskaan saa katsoa mitään, kun aina on niin kiire. Eikä mitään saa edelleenkään ostaa, vaikka kaikki muut saavat. Ja että kuinka väärin kaikki on.

Tuttua on myös se, että koko ajan on nälkä, jano, vessahätä, kuuma, kylmä, paha olo tai vatsaa vääntää. Valitusvirsi alkaa heti autosta ulos astuttaessa ja valitusta jatkuu yleensä koko kaupassa olon ajan. Silläkään ei ole merkitystä, että kotona on juuri ennen lähtöä syöty, juotu ja käyty tarpeilla. Ongelmat eivät kuitenkaan vaikuta ostosreissun kestoon, sillä ne unohtuvat joka kerran, kun mielenkiintoinen tuote osuu näköpiiriin. Tuotteen jäädessä taakse, valitus jatkuu. Heti, kun joku muu seurueesta erehtyy pitkittämään ostosreissua pysähtymällä katsomaan jotain, vaikeudet saavuttavat lähes kuolemaan johtavat mittasuhteet ja matkaa on jatkettava. Kunnes itse huomaa jotain mielenkiintoista. Tämäkin toistetaan monta kertaa kauppareissun aikana, oli sen kesto kuinka lyhyt tahansa.

Muu seurue kulkee joko liian nopeasti tai hitaasti riippuen siitä, onko näköpiirissä jotain itselle mielenkiintoista ja mikä on oma vireystila juuri sillä hetkellä. Joko on kiire johonkin tai muilla on aina niin kauhea kiire, ettei koskaan ehdi katsoa mitään. Näistä asioista on myös muistutettava ihan koko ajan, kuten myös siitä, ettei kyseistä valittajaa huomioida. Kauppareissut ovat myös hyvää aikaa tuttujen tapaamiselle, jotka nähdessä on pysähdyttävä toviksi vaihtamaan kuulumiset. Rutiineihin kuuluu myös herneen vetäminen nenään, kun ehdotetaan matkan jatkamista. Valitusta jatkuu, aiheesta kuin aiheesta, kunnes näköpiiriin osuu jotain mielenkiintoista. Tämä toistuu useamman kerran kauppareissulla, oli se kuinka lyhyt tahansa.

Kassalla huomataan, että jotain on jäänyt ostamatta ja sitä on ihan pakko lähteä hakemaan. Tämä on jokakertainen rutiini ja sen kesto tuntuu iäisyydeltä, sillä hakija voi matkallaan kohdata tuttujaan tai muita mielenkiintoa herättäviä asioita. Mukaan lähtee, totta kai, myös paljon sellaista mitä ei olisi pitänyt ostaa ja niitä lähdetään palauttamaan. Kiukkupuuskan kanssa. Ja palautusmatkaan kestää. On myös mahdollista, että kassajonossa päätetään, että jotain on yksinkertaisesti saatava tai maailma romahtaa. Silloin sitä on lähdettävä hakemaan, oli oma vuoro seuraavana tai ei. Silläkään ei ole merkitystä, kuinka kauan on jonotettu, onko kotiin kiire tai onko takana oleva jono kuinka pitkä. Tavara on saatava.

Ostosten nosto hihnalle on yllättävän hankalaa puuhaa, jota vältetään viimeisen asti. Kyllähän sen nyt joku muu tekee. Tällä välin voi jutella kassatyöntekijän kanssa. Entäpä sitten tavaroiden pakkaaminen! Tiedättekö kuinka monella eri tavalla sen voi tehdä väärin? Kuitenkin on erittäin tärkeää, että sen tekee joku muu kuin itse, sillä tällöin on mahdollisuus nalkutukseen. Koska on tärkeää jutulle tuntemattoman kassahenkilön kanssa, ei ostosten maksaja ole tehtäviensä tasalla. Tässä vaiheessa huomaat jonon kasvaneen ja ihmisten näyttävän murhanhimoiselta. Kun maksaja on viimeinkin löytänyt oikean kortin ja saanut ostokset maksettua, on aika taistella siitä kuka kantaa ja mitä vai kuljetetaanko ostokset kärryssä.

Kun ostokset on pakattu autoon, joku palauttanut kärryt, jokainen mukanaolija saatu kyytiin ja turvavyöt kiinni, alkaa kotimatka. Se kestää iäisyyden, siltä se ainakin tuntuu, sillä natinan lisäksi täytyy käydä läpi kaikki tavatut tutut ja nähdyt asiat. Kotipihalla alkaa tappelu siitä, kuka kantaa ja mitä. Kun ostokset on viimein saatu kotiin, loppuu ostosreissulaisten mielenkiinto ja kassit jäävät siihen, mihin ne on laskettu. Ensin niistä on toki kaivettava omat aarteet, joita siirrytään ihailemaan muualle. Ruokatavarat laittaa kaappiin yleensä se, joka ensimmäisenä kyllästyy katselemaan haittoina olevia ostoskasseja.

Ensi kerralla jätän lähtemättä vapaaehtoisesti kuusikymppisten vanhempieni mukaan ruokaostoksille.

Petoeläin

Markukselle.

Äidit. Nuo luomakunnan viheliäisimmät olennot, jotka ovat koko ajan valmiita kynsin hampain puolustamaan jälkikasvuaan maailman pahuudelta. Mutta erehdy asettumaan poikkiteloin oman äitisi suunnitelmille ja koe hänen vihansa. 

Äidit ovat syntyneet komentelemaan ja lapset ovat sitä varten, että he tekevät juuri niin kuin äiti haluaa. Et ehdi edes istahtaa, kun hyppyytys alkaa. Mutta kokeile jättää tekemättä se, mitä äitisi sinua juuri pyysi tekemään ja huomaat tehneesi karmaisevan virheen. Äitiäsi ei kiinnosta se, miksi et jotain asiaa tee, sillä hän näkee vain sen, että et tee sitä mitä hän juuri käski. Äidit nimittäin käskevät, eivät pyydä. He ovat valtakuntansa suvereeneja hallitsijoita ja sinä olet hänen alamaisensa, jonka on toteltava häntä ihan kaikessa. Kohta huomaatkin tekeväsi jotain, mitä hän on käskenyt. Vain siksi, että äitisi onnistui jollakin ihmeen taikuudella vakuuttamaan sinut siitä, että se mitä hän haluaa, on sama asia kuin se, mitä sinä haluat. Hän on saattanut vedota johonkin asiaan, jonka et edes ymmärrä vaikuttavan sinuun. Huomaat, ettet oikein edes tiedä mitä juuri tapahtui. 

Äidit ovat mestareita syyllistämisessä ja ennen kuin huomaatkaan, olet kuunnellut pitkän tovin saarnaa siitä, kuinka huono lapsi olet ja millaisia kullannuppuja hänen ystäviensä lapset ovat. Sinua saa aina hävetä, koska olet sellainen ja tällainen, etkä samanlainen kuin ystävän lapsi, joka tekee juuri niin, kuin äitinsä käskee. Miksi sinä et voisi kerrankin tehdä niin kuin pyydetään? Äitisi saattaa myös haluta tietää, mitä hän on tehnyt ansaitakseen tällaista kohtelua rakkaalta jälkikasvultaan, jonka puolesta hän tekee kaikkensa. Etkö sinä nyt voisi edes kerran totella ja tehdä äitiäsi iloiseksi? Tässä vaiheessa alkaa tunteilla manipuloiminen, joka on yksi äitien erikoistaidoista. He saattavat vedota asioihin, joiden et edes tiennyt vaikuttavan ajatteluusi. Pian huomaatkin pyytäväsi anteeksi ja lupaat parantaa tapasi. 

Äidit tietävät aina kaiken parhaiten oli kyse kasvattamisesta, pyykin pesusta, raha-asioista tai takin ostamisesta. He tietävät parhaiten kaiken, mikä liittyy sinun elämääsi. Jos et ole äitisi kanssa samaa mieltä, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Äiti nimittäin saattaa suuttua ja aloittaa pitkän mykkäkoulun. Se on pelottavaa, sillä et voi olla varma siitä, mitä äitisi suunnittelee varallesi. Varoituksen sananen: vaikka äitisi olisi väärässä, hän ei näe sitä niin. Vika on aina lapsessa, jonka eteen äiti on tehnyt kaikkensa. Kai tiedät olevasi kiittämätön, kun et kuuntele häntä? Hän kuitenkin on aina se, joka ajattelee sinun parastasi. Kohta huomaat pyytäväsi anteeksi sitä, että tohdit olla hänen kanssaan eri mieltä ja lupaat tästedes ottaa myös äitisi mielipiteet huomioon. 

Äidit rakastavat kontrolloimista, mikä näkyy muun muassa siinä, että he päättävät sen, mikä on lapselle parasta. Sillä ei ole väliä, minkä ikäinen lapsi on. Usein käy niin, että jossakin vaiheessa elämäänsä lapsi havahtuu siihen, että ei elä omaa elämäänsä vaan jonkun muun haaveita. Kaiken takana on totta kai äiti, sillä lapsi ei ole uskaltanut tai ymmärtänyt haluta toteuttaa omia unelmiansa. Tätä ei toki voi äidille sanoin ilmaista, sillä seurauksena voi olla herne jos toinenkin nenässä tai jossakin muussa ruumiin kolossa. Kohta huomaatkin olevasi syytettyjen penkillä, sillä äiti on aina oikeassa ja sinä väärässä. Tästä alkaa tuskainen lepyttely, sillä kukaan ei kestä kärttyistä äitiä. Päädyt jälleen kerran pyytämään anteeksi sitä, että pahoitit äitisi mielen ja ihmettelemään, mitä tapahtui.

Äidit siis suuttuvat helposti ja silloin on piru irti, varsinkin jos raivon on aiheuttanut oma jälkikasvu. Tuo kiittämätön pikku lurjus kun ei ymmärrä omaa parastaan, mikä on se mitä äiti lapselleen haluaa. Kuinkas muutenkaan. Kun on kaikkensa tehnyt jälkeläisen puolesta ja hyväksi, luulisi tämän olevan edes kiitollinen. Mutta ei, lapset tuottavat aina pettymyksen, sillä he eivät ymmärrä kaikkea sitä, mitä äiti on heidän edestään uhrannut: kaikki ne valvotut tunnit, paikatut vaatteet, ostetut lahjat, vuodet työelämässä. Kaikki tämä siksi, jotta lapsi saisi paremman elämän kuin äidillä on ollut ja jotta lapsi voisi elää äitinsä unelmia. Tässä vaiheessa äitisi luultavasti jo itkee. Kai muistat pyytää äidiltäsi anteeksi, kertoa kuinka hyvä ja rakas hän on sekä luvata parantaa tapasi? 

Äidit haluavat tietää kaiken, mitä heidän lastensa elämässä tapahtuu ja he eivät luovuta, ennen kuin ovat imeneet kaiken ulos. Heillä on siihen keinonsa, joita ei muilta löydy. Lapsella ei saa olla salaisuuksia, joita hän ei äidillensä kerro. Ennemmin tai myöhemmin huomaat laulavasi kaiken ulos, vaikka et ollut niin aikonut. Rakas lukija, tiedäthän, että sinä olet se, joka luovuttaa ja avaa suunsa, sillä se on helpompaa kuin äitisi käyttämä väsytystaktiikka. Äidit kun eivät luovuta ja he jaksavat odottaa. Ristikuulustelutaktiikka on omaa luokkaansa, joten huomaat pian kertovasi myös kaikkien tuntemiesi ihmisten asiat. Varmuuden vuoksi kerrot myös naapuriesi sekä työtovereidesi asiat. Vahingossa ulos saattaa lipsahtaa myös yrityssalaisuuksia. Ole varovainen, ettet kerro mitä mieltä olet äidistäsi, sillä seuraukset ovat arvaamattomat. 

Rakkaat äidit. Me lapset haluamme itse tehdä omat virheemme sekä päättää mikä meille on parasta. Me toivomme, että ainaisen nalkuttamisen sijasta saisimme hieman myötätuntoa, tukea ja rakkautta. Kiitos kaikista niistä uhrauksista, joita takiamme olette tehneet. Me kyllä arvostamme, vaikkemme osaa sitä aina tuoda julki. Rakkaudella, lapsenne.