Kaupassa käynnin ABC

ÄVR:lle ja pienelle siskolleni.

Ostoksilla käyminen voi olla rasittavaa, varsinkin jos sinne ei pääse lähtemään yksin. Yleensä keskinäinen kätinä alkaa jo kotona siitä, milloin lähdetään ja missä käydään. Joko lähtöä joutuu odottamaan tai sitten se tapahtuu kiireellä. Kävi kummin tahansa, asia aiheuttaa harmaita hiuksia ja saa veren kiehumaan. Vaatteiden pukeminen kestää muuten yllättävän kauan. Automatkalla eripura voimistuu, kun pitäisi päättää reitistä ja siitä, missä kaikkialla täytyy käydä. Halutaan käydä siellä ja täällä katsomassa sitä ja tätä. Parkkipaikalle kaartaessa taas alkaa natina siitä, mihin auto parkkeerataan, kuka hakee kärryt ja kuka niitä saa työntää. Ja eikun ostamaan ruokaa!

Kaupan sisällä kaaos pääsee valloilleen. Ensin on kuitenkin päästävä vessaan, oli sellaista tai ei. Kuten kaikki tietävät, pienet raivokohtaukset voi saada aikaan asia kuin asia. Tarvittua tuotetta ei löydy tai se on loppu, mitään ei saa laittaa ostoskoriin, mitään ei koskaan saa ostaa tai edes katsella rauhassa. Kaikki on liian kallista. Kaupassa saa koko ajan valvoa minne kukainenkin menee. On nimittäin välttämätöntä juosta eri suuntaan ja olla koko ajan hukassa. On myös mahdollista, että tahti on yksi eteen ja kaksi taakse, ympäripyörimistä ja paluuta edelliselle hyllylle. Tämä toistuu useamman kerran. On myös muistettava kysyä kaikkea, siis ihan kaikkea, myyjiltä. Sekä pahoitettava mielensä jos vastaus ei ole mieleinen sekä kerrottava siitä muulle seurueelle.

Ostoskorin sisältöä täytyy valvoa koko ajan, jotta sinne ei ilmesty mitään tarpeetonta. On myös normaalia, että toisen tuodessa tavaran, toinen käy sen viemässä pois tai että tuote löytyy jo korista. Lähes jokaista tuotetta tuijotetaan ja hypistellään noin viiden minuutin ajan. Sitä kommentoidaan ja sen hintaa ihmetellään. Kaikki on joko liian kallista tai halpaa. Mielenkiintoisten tuotteiden luokse palataan yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka ei olisi edes aikomusta ostaa sitä. Tai tarvetta. Tärkeintä on se, että saa hypistellä ja katsella. Näyttää myös olevan tärkeää muistuttaa muita siitä, että ei koskaan saa katsoa mitään, kun aina on niin kiire. Eikä mitään saa edelleenkään ostaa, vaikka kaikki muut saavat. Ja että kuinka väärin kaikki on.

Tuttua on myös se, että koko ajan on nälkä, jano, vessahätä, kuuma, kylmä, paha olo tai vatsaa vääntää. Valitusvirsi alkaa heti autosta ulos astuttaessa ja valitusta jatkuu yleensä koko kaupassa olon ajan. Silläkään ei ole merkitystä, että kotona on juuri ennen lähtöä syöty, juotu ja käyty tarpeilla. Ongelmat eivät kuitenkaan vaikuta ostosreissun kestoon, sillä ne unohtuvat joka kerran, kun mielenkiintoinen tuote osuu näköpiiriin. Tuotteen jäädessä taakse, valitus jatkuu. Heti, kun joku muu seurueesta erehtyy pitkittämään ostosreissua pysähtymällä katsomaan jotain, vaikeudet saavuttavat lähes kuolemaan johtavat mittasuhteet ja matkaa on jatkettava. Kunnes itse huomaa jotain mielenkiintoista. Tämäkin toistetaan monta kertaa kauppareissun aikana, oli sen kesto kuinka lyhyt tahansa.

Muu seurue kulkee joko liian nopeasti tai hitaasti riippuen siitä, onko näköpiirissä jotain itselle mielenkiintoista ja mikä on oma vireystila juuri sillä hetkellä. Joko on kiire johonkin tai muilla on aina niin kauhea kiire, ettei koskaan ehdi katsoa mitään. Näistä asioista on myös muistutettava ihan koko ajan, kuten myös siitä, ettei kyseistä valittajaa huomioida. Kauppareissut ovat myös hyvää aikaa tuttujen tapaamiselle, jotka nähdessä on pysähdyttävä toviksi vaihtamaan kuulumiset. Rutiineihin kuuluu myös herneen vetäminen nenään, kun ehdotetaan matkan jatkamista. Valitusta jatkuu, aiheesta kuin aiheesta, kunnes näköpiiriin osuu jotain mielenkiintoista. Tämä toistuu useamman kerran kauppareissulla, oli se kuinka lyhyt tahansa.

Kassalla huomataan, että jotain on jäänyt ostamatta ja sitä on ihan pakko lähteä hakemaan. Tämä on jokakertainen rutiini ja sen kesto tuntuu iäisyydeltä, sillä hakija voi matkallaan kohdata tuttujaan tai muita mielenkiintoa herättäviä asioita. Mukaan lähtee, totta kai, myös paljon sellaista mitä ei olisi pitänyt ostaa ja niitä lähdetään palauttamaan. Kiukkupuuskan kanssa. Ja palautusmatkaan kestää. On myös mahdollista, että kassajonossa päätetään, että jotain on yksinkertaisesti saatava tai maailma romahtaa. Silloin sitä on lähdettävä hakemaan, oli oma vuoro seuraavana tai ei. Silläkään ei ole merkitystä, kuinka kauan on jonotettu, onko kotiin kiire tai onko takana oleva jono kuinka pitkä. Tavara on saatava.

Ostosten nosto hihnalle on yllättävän hankalaa puuhaa, jota vältetään viimeisen asti. Kyllähän sen nyt joku muu tekee. Tällä välin voi jutella kassatyöntekijän kanssa. Entäpä sitten tavaroiden pakkaaminen! Tiedättekö kuinka monella eri tavalla sen voi tehdä väärin? Kuitenkin on erittäin tärkeää, että sen tekee joku muu kuin itse, sillä tällöin on mahdollisuus nalkutukseen. Koska on tärkeää jutulle tuntemattoman kassahenkilön kanssa, ei ostosten maksaja ole tehtäviensä tasalla. Tässä vaiheessa huomaat jonon kasvaneen ja ihmisten näyttävän murhanhimoiselta. Kun maksaja on viimeinkin löytänyt oikean kortin ja saanut ostokset maksettua, on aika taistella siitä kuka kantaa ja mitä vai kuljetetaanko ostokset kärryssä.

Kun ostokset on pakattu autoon, joku palauttanut kärryt, jokainen mukanaolija saatu kyytiin ja turvavyöt kiinni, alkaa kotimatka. Se kestää iäisyyden, siltä se ainakin tuntuu, sillä natinan lisäksi täytyy käydä läpi kaikki tavatut tutut ja nähdyt asiat. Kotipihalla alkaa tappelu siitä, kuka kantaa ja mitä. Kun ostokset on viimein saatu kotiin, loppuu ostosreissulaisten mielenkiinto ja kassit jäävät siihen, mihin ne on laskettu. Ensin niistä on toki kaivettava omat aarteet, joita siirrytään ihailemaan muualle. Ruokatavarat laittaa kaappiin yleensä se, joka ensimmäisenä kyllästyy katselemaan haittoina olevia ostoskasseja.

Ensi kerralla jätän lähtemättä vapaaehtoisesti kuusikymppisten vanhempieni mukaan ruokaostoksille.

Riutuva taiteilija

Annalle.

Kuvittele mielessäsi taulu, jossa suloiset viettelijättäret piehtaroivat keskenänsä ja viereen taulu, jossa on rasittunut äiti nälkiintyneine pienokaisineen. Kumman sinä ostaisit? Sydänsuruista kertova laulu on takuuvarmasti listahitti toisinkuin onnesta ja autuudesta kertova. Kaikkihan sen nyt tietävät, että se draama, mitä ei omassa elämässään koe, on se mitä ihminen haluaa kokea. Paitsi jos kyseinen ihminen on taiteilija.

Taiteilija, oli hänen harjoittama taiteenmuotonsa mikä tahansa, on yleensä huonot lähtökohdat omaava yksilö tai rikkaan perheen musta lammas. Molemmissa tapauksissa on sitä draamaa, jota taiteen ihailijat kaipaavat. Voi myös olla, että jompikumpi vanhemmista on epäonnistunut omalla taiteilijaurallaan ja tahtoo lapsestaan paremman kuin itse pystyi koskaan olemaan. Mahdollista on myös se, että kyseessä on menestyneen/menestyneiden vanhemman/vanhempien vesa, joka yrittää epätoivoisesti lunastaa odotukset, mutta on niin sysipaska, että ei onnistu siinä. Usein kuitenkin unohdetaan se tärkein: luovuus ja sen purkaminen taiteen eri keinoin.

Ihminen, joka kutsuu itseään taiteilijaksi, on luova. Ainakin hänen pitäisi olla tai alan valinta on väärä. Pelkkä halu olla jotain kun ei tee ihmisestä ammattilaista. Tiettyjen ominaisuuksien lisäksi tarvitaan opettelua ja harjoittelua, jollei kyseessä ole jonkin sortin yli-ihminen, mihin emme tietenkään usko. Kova työ on vaatimus sille, että menestyy, oli kyse mistä tahansa. Kukaan ei synny valmiina, vaan kasvaa rooliinsa. Siksi on tärkeää pitää listaa kaikesta siitä, mitä hanttihommia on joutunut tekemään ennen menestystä ja uran alkuvaiheina, jotta voi kertoa siitä kyynelsilmin, kun on viimein alkanut menestyä. Työ kuin työ, sitä on tehtävä, liittyi se taiteeseen tai ei.

Uhrauksien listaaminen tukee ”vaikeuksien kautta voittoon”- ajattelua ja sitä, että taiteilijaksi tuleminen ja arvostuksen saaminen vaativat työtä sekä kärsimystä, eikä niinkään omien taitojen kehittämistä tai kehittymistä. Sen sijaan, että ottaisi oppitunteja alallaan tai harjoittelisi tunti tolkulla, on tärkeämpää tuhlata kallisarvoista aikaa toimimalla esimerkiksi tarjoilijana tai varastomiehenä, jotta voisi rahoittaa luovuuttaan. Ketään ei kiinnosta se, kuinka paljon harjoittelua tai opettelua jokin taito vaatii. On siis tärkeää pitää yllä sitä mielikuvaa, että taidot ovat synnynnäisiä ja vain kärsimällä sekä uhrautumalla voi luoda jotain kaunista.

Koska taiteilija kärsii arvostuksen puutteesta, on hän usein köyhä, mikä voi johtaa velkakierteeseen. Tällöin on pakko tehdä taidetta, joka ei ole sitä taiteilijan ominta vaan jotain keinotekoista ja pakotettua. Kaikenlaatuinen epäonni näyttää muutoinkin seuraavan taiteilijoita. Suoremmin sanoen, luovuuden hiipuminen tai sen puute on epäonnea, sillä luovat ihmiset ovat luovia aina ja koko ajan omalla erikoisalallaan. Mitä ihmiset (ja taiteilijat) eivät ymmärrä on se, että luovuus ilmenee yleensä useammassa kuin yhdessä muodossa. Toisin sanoen, vaikka taiteilija ei olisikaan tuottelias juuri sillä hetkellä, voi hänen luovuutensa olla käytössä esimerkiksi puutarhanhoidossa. Ketään se ei tosin kiinnosta, joten sitä ei missään nimessä kannata mainita.

Kassavirtaongelmaan on myös ratkaisuja. Tukiverkosto on alalla kuin alalla tärkeä, mutta ystävät, ihailijat, rakastajat, muusat ja perhe eivät riitä, siksi taiteilijalla on oltava rikas tukija, joka rahoittaa kuivat kaudet. Toisin sanoen maksaa rietastelut ja elättää perheen. Kannattaa valita itseään vanhempi hyväuskoinen ja yksinäinen henkilö, jota on helppo manipuloida petetyillä lupauksilla sekä harjoitella lepertelyä, sillä se avaa kukkaronnyörit suuremmalle kuin mikään muu. Toki on mahdollisuus hakea erilaisia apurahoja ja valtion tukia, mutta paperisota ei ole taiteilijoille helppoa. Luovuus kun ei ole suunnitelmallista ja sen kustannuksia on vaikea hinnoitella. Kuka nyt etukäteen tietäisi?

Menestyäkseen täytyy myös harjoittaa nautintoaineiden väärinkäyttöä, mutta siitäkin pääsee eroon, kunnes repsahtaa jälleen ja toipuu ja repsahtaa ja toipuu ja… Kaikkihan sen tietävät, että luovuus löytyy vain aisteja stimuloimalla tai turruttamalla ja että taidetta voi tehdä vain kärsimyksen ja itsetuhon kautta. Elämän on oltava rankkaa, jotta luovuus kukoistaisi ja taiteilija pääsisi päämääräänsä tai saisi aiheita teoksilleen. Tosin pohjalla ollessaan taiteilija harvemmin saa luotua mitään kriitikoiden ja yleisönsä arvostamaa, päinvastoin lopputulos voi olla jotain todella karmaisevaa, jota ymmärtää vai sekaisin oleva taiteilija itse. Tai no, tuskin hänkään muistaa, mistä tuotoksesta on kyse. Se ei onneksi haittaa, sillä myös näistä teoksista tulee jonain päivänä kysyttyjä.

Terveys- ja mielenterveysongelmat, olivat ne itse aiheutettuja, olosuhteista, elämästä tai geeniperimästä johtuvia, ovat hyvä keino saavuttaa yleisön myötätunto ja kasvattaa myyntiä. Varsinkin julkiset ulostulot niiden suhteen ovat tärkeitä. Kyse on mediaseksikkyydestä, sillä kärsimys tuo palstatilaa ja lisää tunnettuutta paremmin kuin mikään. Terveysongelmat ovat myös ammennettavissa taiteeseen aiheina sekä tekosyinä sille, että taidetta ei yksinkertaisesti synny. Melankolia ja riutunut olemus myyvät kuin häkä, niitä vain täytyy osata käyttää hyödykseen. Ketä nyt kiinnostaisi toisen auringonpaisteinen ja ruusuinen maailma, kun saatavilla on käsin kosketeltavaa pohjatonta tuska ja murhetta? 

Taiteilija ei voi olla hyvä puoliso ja vanhempi, se on täysin mahdoton yhtälö. Tarvitaan enemmän draamaa, jotta yleisö säilyttäisi mielenkiintonsa. Siksi olisi tärkeää hylätä perhe ja rillutella sydämensä kyllyydestä. Löyhä seksuaalimoraali on myös hyvä aihe taiteelle. Mutta taiteilijan on hyvä palata välillä kotiinsa katuvana, tehdä muutama lapsi lisää puolisonsa kanssa ja palata taas orgioiden ja paheiden maailmaan etsimään kadonnutta luovuuttaan. Kukapa sitä kotioloissa itsensä luovaksi tuntisi? Kaiken on kuitenkin oltava julkista tai vähintään julkinen salaisuus. Oma puoliso ei myöskään ole hyvä muusa, vaan inspiraatiota täytyy etsiä muualta. Kaikkihan sen tietävät, kuinka makeaa kielletty hedelmä on. Muusia tosin kannattaa vaihtaa mahdollisimman nopealla tahdilla, ettei luovuus pääse kuihtumaan. 

Onko siis ihme, että suuret taiteilijat palavat loppuun ennen kuin harmaantuvat?

Oikein masentunut

Kyllä te tiedätte, vaikkette sitä pysty uskomaan.

Kai sinä sen tiedät, että masentunut on täysin toimintakyvytön? Sinä siis et saa kyetä mihinkään sellaiseen, johon niin sanottu terve ihminen kykenee. Sinä et pysty työskentelemään, harrastamaan tai hoitamaan normaalia kotiarkeasi. Ollaksesi masentunut, sinun pitää maata koko ajan sängyssä tekemättä mitään. Sinun tulee olla täysin lamaantunut. Masentunut ei myöskään saa nauraa, silloinhan tämä ei ole masentunut. Luultavasti teet muutakin, kuin makaat sängyssäsi eli olet vain huomionkipeä yksilö, siksipä tässä on sinulle ohjeistus, jotta tiedät kuinka olla kuten kaikki muut.

Sinä joko nukut liikaa tai liian vähän. Kai sinä nyt sen tiedät, että väsymys johtuu siitä, että ei nuku tarpeeksi tai että nukkuu liikaa? Voisit jo nousta sieltä sängynpohjalta ylös, sillä pelkkä makaaminen vain veltostuttaa ihmisen ja sillähän se masennus ei lähde pois. Nuku siis juuri sen verran, kuin sinun normaali unentarpeesi on, herää aamulla, nouse ylös ja kas! ihmeparantuminen on tapahtunut. Asiat näyttävät aina paljon valoisammilta hyvin nukutun yön jäljiltä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että normaali vuorokausirytmi ja rutiinit ovat tärkeitä, samoin kuin terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ateriointi. Toisin sanoen sinä tarvitset nyt ryhtiliikkeen ja elämäntaparemontin. Ei ihmekään, että olet alakuloinen, sillä olet päästänyt itsesi tuollaiseen kuntoon. 

Piristyäksesi sinun tulee ajatella hyviä ja iloisia asioita, tehdä asioita joista nautit sekä myös ulkoilla ja harrastaa liikuntaa. Sillä ei ole muiden mielestä mitään merkitystä, että olet niin uupunut ja solmussa, ettet pysty edes päättämään mitä ne sinua piristävät asiat ovat. Olisit paljon paremmalla tuulella ja vähemmän ärtynyt, jos kävisit kuntosalilla ja metsälenkeillä. Yrittäisit nyt päättää mitä ne asiat on, joita nautit tehdä. Osaathan sinä sen aikuisena ihmisenä sanoa. Otat vaikka kirjan käteen ja luet, osaathan sinä lukea? Tai miksi et tapaisi ystäviäsi ja sukulaisiasi? Eihän se ole kuin pukea vaatteet yllensä ja astua ulos ovesta. Kaikkihan siihen pystyvät. Sitä paitsi sinä piristyisit, kun näkisit muita ihmisiä ja samalla unohtaisit ongelmasi edes hetkeksi. 

Sinun vain tarvitsee ottaa itseäsi niskasta kiinni, sillä vika on korviesi välissä. Kaikki me joskus olemme vähän allapäin, miten sinä nyt olet jäänyt kiinni niihin rankkoihin asioihin? Voisit ajatella positiivisemmin ja keskittyä johonkin muuhun kuin itseesi. Puhuisit vaikeuksistasi vaikka ystävillesi ja muille läheisillesi tai oletko harkinnut ammattilaisen kanssa keskustelemista? Mistä tulikin mieleen, että et ole tainnut nähdä ystäviäsi pitkään aikaan. Et kai sinä luule, että he tulevat takaisin elämääsi sitten kun sinulle sopii tai ovat käytettävissäsi milloin siihen koet tarvetta? Ei kukaan jaksa yksipuolista yhteydenpitoa. On siis oma vikasi, että asiat jäävät junnaaman mieleesi, kun et tee mitään muuta kuin vellot itsesäälissä. Ehkä sinun kannattaisi mennä itseesi, sillä myös muilla on ongelmia elämässään. 

Läheisesi haluavat tietää, miksi heidän täytyy kärsiä siitä, että sinulla on vaikeaa. He myös haluavat tietää, kuinka kauan vielä aiot olla vaikea. Kauanko sinä aiot vielä jatkaa tuota itsekkäänä olemista? Sinun tulisi ymmärtää, mitä kaikkea he joutuvat kestämään ja millaisia uhrauksia he tekevät vuoksesi. Ei myöskään tule unohtaa sitä kaikkea häpeän määrää, joka syntyy kun he joutuvat selittelemään sinun tilaasi, mielialaasi ja poissaoloasi tilaisuuksista. Sinun tulisi ymmärtää myös heidän tarpeensa sen sijaan, että ryvet synkkyydessä, alakulossa ja itsesäälissä. Voisit myös tehdä osuutesi kotiaskareista ja osallistua aktiivisemmin perheesi elämään. Siisti koti tekee hyvää myös mielelle, toisin kuin sotku ja sekamelska. Etkö sinä voisi edes yrittää tehdä jotain itsellesi ja ajatella myös läheisiäsi? Osta vaikka kukkia itsellesi, se piristää kummasti. 

Jos koet olevasi oikeasti masentunut, kannattaa sinun kertoa se ihmisille, jotta saat ymmärrystä ja arvokasta vertaistukea. Kaikki tietävät jonkun, jolla se on ollut ja miten tämä toinen on siitä selvinnyt. Oletko kokeillut sitä tai tätä, on vastaus, sillä se toimi tuolla ja tällä. Jos et ole, sinun tulisi ehdottomasti tehdä niin. Kokeile ihmeessä! Tulet myös kuulemaan sen, että juttukaverisi on myös tuntenut itsensä viimeaikoina hieman alakuloiseksi ja että asiat eivät ole menneet niin kuin olisi pitänyt. Rankkaa on ollut, mutta siitä on selvitty erinäisin keinoin. Tulet kuulemaan ne ja myös sen, miten naapurin siskonpojan tyttöystävän veljenvaimon kumminkaima oli selvinnyt murrettuaan jalkansa. Et siis ole tilassasi mitenkään erikoinen. Ja eikö masennus ole nykyaikana muoti-ilmiö, jolla selitetään laiskuutta ja saamattomuutta?

Loppujen lopuksi masennus on oma valintasi tai peräti jotain kuvittelemaasi. Eihän sinun elämäsi nyt niin vaikeaa ole ja sinulla on paljon sellaista, mitä monella muulla ei ole. Oikeastaan sinun pitäisi olla onnellinen ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä sinulla on. Totta puhuen ainoa masentava asia tässä kuviossa olet sinä, sillä pilaat hyvän fiiliksen kaikilta muilta. Voisit siis mennä hetkeksi itseesi, ennen kuin masennat meidät kaikki muutkin.

Rakkaudesta lajiin

Annalle.

Sitä luulisi, että urheilussa tärkeintä olisi osaaminen eli se, että urheilija on erinomaisen hyvä siinä, mistä hänelle maksetaan palkkaa. Jalkapalloilijat kumoavat tämän myytin. Taidot ja kova harjoittelu eivät vielä takaa sitä, että saat rahakkaan sopimuksen kunnioitetussa seurassa tai hyviä sponsorisopimuksia. 

Ensimmäisenä kannattaa valita itselleen iskevä taiteilijanimi, mikäli ristimänimi on tylsä tai liian pitkä paidanselkämykseen. Tärkeää on, että se jää ihmisten mieleen ja pitää yllä suosiota. Kuka nyt kiinnostuisi pelaajasta nimeltään Matti Meikäläinen? Joka tapauksessa kannattaa keksiä itselleen iskevä lempinimi. Sen on hyvä olla sellainen, jota kukaan muu ei käytä ja joka kuulostaa hullulta. Mikä tahansa tosin kuulostaa hyvältä, kun on vieraskielinen vastaanottajan näkökulmasta. Lempinimen käyttö tekee jalkapalloilijasta läheisemmän ja inhimillisemmän, ihan kuin puhuisi ystävästään. 

Kuten jokainen urheilua seuraava tietää, suojatyöpaikkoja ei alalla ole. On siis hyvä olla tulevaisuudensuunnitelmat jo uran alkuvaiheissa ja aloittaa itsensä tunnetuksi tekeminen aikaisessa vaiheessa. Oma vaatemerkki tai kosmetiikkasarja ei ole pahitteeksi, sillä täten voi tienata hieman ylimääräistä pahan päivän varalle. Sponsorisopimukset kun voivat katketa hyvin pienestä virheestä, joten niihin ei kannata luottaa. Tosin niitäkin on hyvä olla, sillä verkostoituminen ei ole pahitteeksi ja suurten yritysten mainoksissa näkyminen luo tunnettuutta. Oma tuote on tosin turvallisempi, sillä se nojaa omaan henkilökohtaiseen imagoon. 

Näkyvyys tarkoittaa palstatilaa muuallakin kuin urheilusivuilla. Pysyäkseen pinnalla täytyy pysyä otsikoissa, sillä ihmisiä ei kiinnosta pelkät urheilusuoritukset. Yksin ei kaikkea kannata tehdä, vaan palkata työvoimaa. Sosiaalisessa mediassa on oltava aktiivinen ja julkaistava urheilun ulkopuolisia asioita. Hyvät julkaisut sisältävät kuvia perheestä sekä poseerauksia muiden julkimoiden kanssa ja on tärkeää kommentoida entisten sekä nykyisten joukkuetovereiden julkaisuja positiiviseen ja ystävälliseen sävyyn. Itsensä ympärille on hyvä kehittää brändi jo uran aikana ja sen tulee olla tiivis paketti, joka kattaa kaikki imagosta tuotteisiin. Sillä, onko imago puhtoinen vai likainen, ei ole merkitystä. 

Näyttelijän kyvyistä on hyötyä urheilijalle. Niiden avulla saa vastustajien kontolle rikkeitä, joita ei välttämättä tapahtunut. Kontaktitilanteita tulee harjoitella etukäteen ja tiedostaa osaamisensa. Poskelle vierähtänyt kyynel voi olla suoran punaisen kortin arvoinen. On hyvä tietää, milloin on näytellyt liikaa, jotta ei itse joudu poistumaan kentältä tai hallitsematon heittäytyminen nurmen pintaan johda sairauslomalle. Tuuletusten on oltava mahtipontisia, sillä niistä voi tulla tavaramerkkejä. Uraan liittyvät ratkaisut on myös tehtävä mahtipontisesti. Näyttelijänkyvyille on tarvetta myös silloin, kun sopimusasiat ovat katkolla ja täytyy vakuuttaa, että on uskollinen joukkueelleen, vaikka neuvottelut ovat käynnissä toisaalla. 

Ulkonäkö on yhtä tärkeä työväline kuin jalkapallokengät ja osa imagon luomista. Kukaan ei ihaile huonon hygienian omaavaa rääsyläistä. Toki pukeutuminen voi olla rennon letkeää, mutta se on tehtävä tyylillä. Vaatteiden on oltava laatumerkkien valmistamia ja kuuminta muotia. Omasta imagosta riippuu se, joutuuko vaatteista maksamaan vai lähettävätkö muotitalot niitä urheilijalle. Itsestään on huolehdittava ja näytettävä aina hyvältä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Hiusten on oltava hallinnassa koko pelin ajan, oli kuinka hikinen tahansa. Tatuoinnit ovat hyvä keino jäädä ihmisten mieleen, niin hyvässä kuin pahassa. Niitä kannattaa kuitenkin ottaa harkiten ja kertoa epäselvissä tilanteissa yleisölle, miksi päätyi kyseiseen kuvaan. 

Näkyvyys on tärkeä osa menestymistä ja ihmisten huomion kiinnittää kaunis nainen käsipuolessa, oli mies millainen peikko tahansa. Naiset ovat yksi suosion salaisuuksista ja silloin tällöin on hyvä pitää rakastajatarta tai useampaa, sillä lehtiotsikot kaipaavat draamaa. Vaimon täytyy olla kaunis ja näyttävät, mieluiten kuuluisa malli, näyttelijätär tai laulajatar. Vaimo voi olla tavallinen kansalainen, kunhan hän siinä tapauksessa on ensirakkaus, joka pysyy rinnalla ja tukee miestänsä kaikessa. Aivan kaikessa. Tässä tapauksessa on vaimon hyvä luoda omaa uraa lastenhoidon ohella, esimerkiksi muotimaailmassa tai kosmetiikka-alalla. Siltä varalta, että elämä jalkapallodiivan puolisona käy sietämättömäksi. 

Myös juhlimisen ja lomailun on oltava täynnä suuria eleitä. Kaiken ei tarvitse kestää päivänvaloa, mutta ei haittaa, vaikka ne tulisivat julki. Kaikesta nimittäin selviää julkisella anteeksipyynnöllä ja nöyrällä katumisella. On muistettava vannoa pyhästi, että kyse oli kertavirheestä, joka ei tule toistumaan. Naisten, juhlimisen ja ulkonäön lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös kulkuvälineisiin. Nopeat ja kauniit autot sopivat hyvin yhteen kauniiden naisten kanssa. Pieni ylinopeus, siitä kiinnijääminen sekä julkinen katuminen muistuttavat yleisöä siitä, että jalkapalloilija tekee virheitä siinä missä kukan muu tahansa. 

Koska kyse on julkisuuden henkilöstä, on muistettava tehdä hyvää. Hyväntekeväisyys on oiva apu, sillä mikä sulattaa ihmisten sydämet paremmin kuin hellyttävä kuva sankarista ja tätä jumaloivasta lapsesta? Sponsorit tulevat tässä apuun järjestämällä tilaisuuksia, joissa pienet ihailijat pääsevät tapaamaan idoleitaan ja saamaan näiltä esimerkiksi nimikirjoituksella varustetun pelipaidan, jonka sponsori on lahjoittanut. On hyvä muistaa kotiseutunsa vähempiosaisia ja pitää yllä kotiseuturakkautta sekä kansallisylpeyttä, mikä vaikuttaa suosioon kotimaassa. Koska näkyvyys on tärkeää, on muistettava tiedottaa tapahtumista medialle sekä julkaista kuvia käyttämissään sosiaalisen median kanavissa.

Äitiä, faneja ja jumalaa on hyvä muistaa kuitenkin kiittää. Aivan kaikesta ja ihan koko ajan. Tämä luo mielikuvan, että urheilija on rakastava poika, uskollinen faneilleen ja nöyrä sekä jumalaapelkäävä hyveellinen ihminen. Kaikki tämä vain rakkaudesta lajiin.

Petoeläin

Markukselle.

Äidit. Nuo luomakunnan viheliäisimmät olennot, jotka ovat koko ajan valmiita kynsin hampain puolustamaan jälkikasvuaan maailman pahuudelta. Mutta erehdy asettumaan poikkiteloin oman äitisi suunnitelmille ja koe hänen vihansa. 

Äidit ovat syntyneet komentelemaan ja lapset ovat sitä varten, että he tekevät juuri niin kuin äiti haluaa. Et ehdi edes istahtaa, kun hyppyytys alkaa. Mutta kokeile jättää tekemättä se, mitä äitisi sinua juuri pyysi tekemään ja huomaat tehneesi karmaisevan virheen. Äitiäsi ei kiinnosta se, miksi et jotain asiaa tee, sillä hän näkee vain sen, että et tee sitä mitä hän juuri käski. Äidit nimittäin käskevät, eivät pyydä. He ovat valtakuntansa suvereeneja hallitsijoita ja sinä olet hänen alamaisensa, jonka on toteltava häntä ihan kaikessa. Kohta huomaatkin tekeväsi jotain, mitä hän on käskenyt. Vain siksi, että äitisi onnistui jollakin ihmeen taikuudella vakuuttamaan sinut siitä, että se mitä hän haluaa, on sama asia kuin se, mitä sinä haluat. Hän on saattanut vedota johonkin asiaan, jonka et edes ymmärrä vaikuttavan sinuun. Huomaat, ettet oikein edes tiedä mitä juuri tapahtui. 

Äidit ovat mestareita syyllistämisessä ja ennen kuin huomaatkaan, olet kuunnellut pitkän tovin saarnaa siitä, kuinka huono lapsi olet ja millaisia kullannuppuja hänen ystäviensä lapset ovat. Sinua saa aina hävetä, koska olet sellainen ja tällainen, etkä samanlainen kuin ystävän lapsi, joka tekee juuri niin, kuin äitinsä käskee. Miksi sinä et voisi kerrankin tehdä niin kuin pyydetään? Äitisi saattaa myös haluta tietää, mitä hän on tehnyt ansaitakseen tällaista kohtelua rakkaalta jälkikasvultaan, jonka puolesta hän tekee kaikkensa. Etkö sinä nyt voisi edes kerran totella ja tehdä äitiäsi iloiseksi? Tässä vaiheessa alkaa tunteilla manipuloiminen, joka on yksi äitien erikoistaidoista. He saattavat vedota asioihin, joiden et edes tiennyt vaikuttavan ajatteluusi. Pian huomaatkin pyytäväsi anteeksi ja lupaat parantaa tapasi. 

Äidit tietävät aina kaiken parhaiten oli kyse kasvattamisesta, pyykin pesusta, raha-asioista tai takin ostamisesta. He tietävät parhaiten kaiken, mikä liittyy sinun elämääsi. Jos et ole äitisi kanssa samaa mieltä, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Äiti nimittäin saattaa suuttua ja aloittaa pitkän mykkäkoulun. Se on pelottavaa, sillä et voi olla varma siitä, mitä äitisi suunnittelee varallesi. Varoituksen sananen: vaikka äitisi olisi väärässä, hän ei näe sitä niin. Vika on aina lapsessa, jonka eteen äiti on tehnyt kaikkensa. Kai tiedät olevasi kiittämätön, kun et kuuntele häntä? Hän kuitenkin on aina se, joka ajattelee sinun parastasi. Kohta huomaat pyytäväsi anteeksi sitä, että tohdit olla hänen kanssaan eri mieltä ja lupaat tästedes ottaa myös äitisi mielipiteet huomioon. 

Äidit rakastavat kontrolloimista, mikä näkyy muun muassa siinä, että he päättävät sen, mikä on lapselle parasta. Sillä ei ole väliä, minkä ikäinen lapsi on. Usein käy niin, että jossakin vaiheessa elämäänsä lapsi havahtuu siihen, että ei elä omaa elämäänsä vaan jonkun muun haaveita. Kaiken takana on totta kai äiti, sillä lapsi ei ole uskaltanut tai ymmärtänyt haluta toteuttaa omia unelmiansa. Tätä ei toki voi äidille sanoin ilmaista, sillä seurauksena voi olla herne jos toinenkin nenässä tai jossakin muussa ruumiin kolossa. Kohta huomaatkin olevasi syytettyjen penkillä, sillä äiti on aina oikeassa ja sinä väärässä. Tästä alkaa tuskainen lepyttely, sillä kukaan ei kestä kärttyistä äitiä. Päädyt jälleen kerran pyytämään anteeksi sitä, että pahoitit äitisi mielen ja ihmettelemään, mitä tapahtui.

Äidit siis suuttuvat helposti ja silloin on piru irti, varsinkin jos raivon on aiheuttanut oma jälkikasvu. Tuo kiittämätön pikku lurjus kun ei ymmärrä omaa parastaan, mikä on se mitä äiti lapselleen haluaa. Kuinkas muutenkaan. Kun on kaikkensa tehnyt jälkeläisen puolesta ja hyväksi, luulisi tämän olevan edes kiitollinen. Mutta ei, lapset tuottavat aina pettymyksen, sillä he eivät ymmärrä kaikkea sitä, mitä äiti on heidän edestään uhrannut: kaikki ne valvotut tunnit, paikatut vaatteet, ostetut lahjat, vuodet työelämässä. Kaikki tämä siksi, jotta lapsi saisi paremman elämän kuin äidillä on ollut ja jotta lapsi voisi elää äitinsä unelmia. Tässä vaiheessa äitisi luultavasti jo itkee. Kai muistat pyytää äidiltäsi anteeksi, kertoa kuinka hyvä ja rakas hän on sekä luvata parantaa tapasi? 

Äidit haluavat tietää kaiken, mitä heidän lastensa elämässä tapahtuu ja he eivät luovuta, ennen kuin ovat imeneet kaiken ulos. Heillä on siihen keinonsa, joita ei muilta löydy. Lapsella ei saa olla salaisuuksia, joita hän ei äidillensä kerro. Ennemmin tai myöhemmin huomaat laulavasi kaiken ulos, vaikka et ollut niin aikonut. Rakas lukija, tiedäthän, että sinä olet se, joka luovuttaa ja avaa suunsa, sillä se on helpompaa kuin äitisi käyttämä väsytystaktiikka. Äidit kun eivät luovuta ja he jaksavat odottaa. Ristikuulustelutaktiikka on omaa luokkaansa, joten huomaat pian kertovasi myös kaikkien tuntemiesi ihmisten asiat. Varmuuden vuoksi kerrot myös naapuriesi sekä työtovereidesi asiat. Vahingossa ulos saattaa lipsahtaa myös yrityssalaisuuksia. Ole varovainen, ettet kerro mitä mieltä olet äidistäsi, sillä seuraukset ovat arvaamattomat. 

Rakkaat äidit. Me lapset haluamme itse tehdä omat virheemme sekä päättää mikä meille on parasta. Me toivomme, että ainaisen nalkuttamisen sijasta saisimme hieman myötätuntoa, tukea ja rakkautta. Kiitos kaikista niistä uhrauksista, joita takiamme olette tehneet. Me kyllä arvostamme, vaikkemme osaa sitä aina tuoda julki. Rakkaudella, lapsenne.