Vinkkaa-linkkaa

Ah, viimeinen blogipostaus koskien tehtävää numero 1! Päässä soi eilisen zumbailun jäljiltä mitä tarttuvimmat renkutukset, sohvalla odottaa juuri postiluukusta kolahtanut "Idäntutkimus" (aiheena kulutus) ja päivemmällä olisi tiedossa ruokailua opiskelukavereiden kanssa. Ei paha?! Tämän bloggauksen jälkeen aion pitää viikon "opiskelutauon" sosiaalisen median kurssista ja keskittyä ensi viikolla olevaan tenttiin, jonka aihe on niinkin hurmaava kuin "markkinointi non-profit organisaatioissa". Tämän lisäksi pitäisi tutustua "yrittäjyyteen muuttuvassa yhteiskunnassa" ja keksiä siitä kaksi esseeaihetta sekä päättää aihe sopimusoikeuden noin 20 sivun mittaiselle kepeähkölle harjoitustyölle... Onneksi on vasta kesäkuu! Tai no, opiskeluintoa saattaa laimentaa huomenna alkavat jalkapallon mm-kisat, joiden aikana allekirjoittanut muuttuu fanaattiseksi jalkapallohuligaaniksi. 

Mutta asiaan! Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä tehtävänä on linkittää ja kommentoida muita opintojakson opiskelijoiden blogeja omaan blogiini. Olen jo tälle aamulle lisännyt 33 blogia lukulistaani, jotta seuraaminen olisi helpompaa. Pahoittelen niitä kahta puuttuvaa blogia, tarkistan kunhan ehdin. Koska ensimmäisen tehtävän eräpäivään on vielä viisi päivää, eivät kaikki ole kirjoittaneet niin ahkerasti kuin allekirjoittanut nipottaja (tut tut). Ensimmäisen valitsin kirjoitustyylin perusteella, "Ajatuksia somesta". "Nutsilla" on hauska tyyli kirjoittaa ja odottelen innolla lisää hänen ajatuksiansa. Toinen valikoitui yhteisten intressien perusteella, vaikkei oma vanha rakkikoirani tottele yhtään mitään (vika narun toisessa päässä ja koirani nimi ei taida edelleenkään olla Perkele) ja emme harrasta muuta kuin köydenvetoa sekä voikukkapelloilla haaveilua (koiralla on pakkomielle voikukista). "Syksyllä kokeeseen" on opiskelutoverini "harjoituspäiväkirja" ja myös tällä hetkellä tämän kurssin blogi. Kaksi viimeistä valitsin, sillä niissä on esitelty sellaisia sovelluksia/palveluita/ympäristöjä, jotka ovat itselleni outoja ja luultavasti poikkeavat suurimman osan valinnoista. Ensimmäinen on "Sosiaalisen median syövereissä" ja toinen "Satrinkumpu".

Tätä ennen en ole seuraamalla seurannut yhtään blogia, mutta sain lisättyä muutaman lukulistalleni, joten tämä tulee muuttumaan. Olen kuitenkin silloin tällöin lueskellut muutavan tuttavan käsityöaiheisia blogeja (joita en linkitä tähän, sillä haluaisin kysyä heiltä ensin luvat, mikä ei tähän hätään onnistu), erään opiskelutoverin piirrustuksia Tumblrissa, amerikkalaisen nuortenkirjailijan postauksia... Yleensä, jos luen jotain blogia, on kyseessä kutomiseen (neulomiseen) ja virkkaamiseen liittyvät asiat. Vaikka olen himokokkaaja/leipoja, en yleensä etsi ruokaohjeita blogeista, vaan joko omistamistani keittokirjoista tai esimerkiksi pirkka.fi -sivustolta. Olen siis laiska lukemaan blogeja. Yksi syy on se, etten liiemmin pidä tietokoneen näytöltä lukemisesta, vaan makaan mieluummin selälläni sohvalla kirja kädessä. Ja nyt tutustumaan itäiseen kuluttamiseen!

---

Psssssssst... Opintojakson toinen tehtävä tulee käsittelemään sosiaalisen median tietosuojaa, digitaalista identiteettiä ja pelisääntöjä. Koe-eläimiä siis tarvitaan liittyen tietosuojaan!

SoMe työelämässä

Seuraavaksi tehtävänä on yhteenveto siitä miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää omalla alallani. Kysymys ei siis ole Facebookin henkilökohtaisesta käytöstä työaikana. Ensimmäisenä herää kysymys, mikä on omaa alaani? Historia? Taloushallinto? Projektinhallinta? Logistiikka? Minulla ei ole siihen vastausta, joten käsittelen asiaa hieman soveltaen. Kyseessä on täysin oma mielipiteeni, jonka olen luonut seikkaillessani SoMe-maailmassa. Toisena herää kysymys, miksi en ole missään vaiheessa määritellyt sosiaalista mediaa? Vaikka se lienee suurimmalle osalle tuttu, sen määritelmä on voinut jäädä etäiseksi. Se tarkoittaa sellaista verkkoympäristöä, jossa osallistujat voivat myös itse osallistua sisällöntuottamiseen pelkän vastaanottamisen sijaan. Viestintä ei siis ole yksipuoleista, vaan moninkeskeistä. Helpompi määritelmä löytyy esimerkiksi Wikipediasta, sillä olen edelleen humanisti, ja täten luultavasti määritelmäni meni päin seiniä. (Anteeksi taas Wikipedia) Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) sivuilta löytyi kiva pikku juttunen liittyen asiaan, kannattaa vilkaista.

Facebook ja Twitter eivät mielestäni sovellu työyhteisöjen käyttöön sellaisenaan. Facebook on liian henkilökohtainen, eikä moni halua sekoittaa siviili- ja työelämäänsä keskenään. Twitter taas on liian julkinen. Toki Facebookiin voi luoda työyhteisölle ryhmän, jossa sen jäsenet voivat keskustella asioista. Sinne voidaan luoda sivut myös yritykselle, projektille tai muulle vastaavalle, josta sisäpiirin ulkopuoliset ryhmään kuuluvat jäsenet saavat tietoa kyseessä olevan tahon toiminnasta. Omakohtaista kokemusta on opiskeluryhmämme (vertaistuki) ryhmästä Facebookissa, jossa keskustelemme kouluun ja opintoihin liittyvistä asioista. Lisäksi kuulun tähän kurssiin liittyvään ryhmään sekä erääseen ”asiantuntija”-ryhmään, joka liittyy aiempiin opintoihini. Facebook toimii myös mainontakanavana. Twitter on myös hyvä kanava markkinoida toimintaa. Mielestäni se tavoittaa myös laajemman yleisön verrattuna Facebookiin (jonka katson edelleenkin olevan henkilökohtaisempi). 

EU-projektien maailmassa blogit ovat usein hyvä keino kertoa sidosryhmille siitä, mitkä ovat tavoitteet ja missä ollaan nyt menossa. Valitettavasti kukaan ei ole jatkamassa näitä blogeja projektin päättyessä. Blogi on myös hyvä keino kertoa yrityksen tai muun vastaavan toiminnasta, uusista hankkeista, tuotteista ja niin edelleen. Perinteisen printtimedian sijaan yritys (tai muu vastaava) voi näin ollen itse tuottaa tietoa ja julkaista sen. Niissä yhdistyy usein mainonta normaaliin toimintaan. Usein blogi voi olla osa nettisivuja tai vaihtoehtoisesti eri palvelijan tarjoama. Koska sosiaalinen media on interaktiivista, voi tiedon vastaanottaja kommentoida tekstiä (tai mistä ikinä onkaan kyse) heti luettuaan suoraan blogin kommentointikenttään.

Nykyaikana puhutaan paljon etätyöskentelystä, joten erilaiset videoneuvottelusovellukset ja -palvelut ovat tulleet tärkeiksi. Myös ekologisuus on usein otettava huomioon ja tämä tarkoittaa käytännössä matkustelun vähentämistä ja videoneuvotteluiden pitoa. Etätyöskentelyä voidaan harjoittaa myös ryhmätyönä, sillä on olemassa erilaisia pilvipalveluita, joiden avulla materiaalin jakaminen ja muokkaus on tehty helpoksi. Samaa word-tiedostoa ei tarvitse kierrättää sähköpostilla osanottajalta toiselle, vaan jokainen voi käydä muokkaamassa kyseistä tiedostoa saman palvelun alla. Itse en ole tätä kokeillut, vaan olemme hoitaneet opiskeluun liittyvät ryhmätyöt ”livenä” tai AC-videoneuvottelun kautta, jolloin yksi meistä on toiminut kirjurina muiden kertoessa työlle tärkeitä seikkoja.

Pikkulinnut kertoivat, että on olemassa myös erilaisia projektinhallintaan liittyviä sosiaalisen median palveluita. Mainitsin muutaman nimeltä edellisessä kirjoituksessani, mutta itse en niihin ole tutustunut, joten on järkevämpää jättää ne pohdinnan ulkopuolelle, samoin kuin LinkedIn, jota käsittelin edellisessä kirjoituksessa.

Arpa on heitetty

Toinen osuus ensimmäisestä tehtävästä (yhteensä neljä kohtaa, jotka erotan jokaisen erilliseksi kirjoitukseksi, sillä haluan pitää blogipostaukseni noin sivun mittaisina) on tutustua johonkin itselle vieraaseen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön sekä opetella sen perusteet ja kertoa blogissani miten mahdollisesti voisin sitä käyttää työyhteisössä. Koska kyse on sosiaalisen median hyödyntämisestä, heitin kysymyksen Facebookiin ja tässä saamiani ehdotuksia: Tumblr, Instagram, Pinterest, Tinder, Trello, Yammer ja LinkedIn. Tavoistani poiketen linkitin edellä mainitut sovellukset Wikipediaan, sillä sieltä on helppo löytää relevantti informaatio. Pahoittelen tätä. En halunnut valita sellaista sovellusta/palvelua/toimintaympäristöä, josta ei minulle itselleni olisi hyötyä. Toki joidenkin ystävieni mielestä Tinderiin liittyminen olisi minulle hyväksi, mutta… kiitos, mutta ei kiitos. Trello ja Yammer eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia, joten valitsin LinkedInin (tässä linkki sivustolle). 

Pari tuntia ja olin saanut profiilini kohtalaiseen kuntoon. Rikkonainen työkokemus (tunnetaan myös nimellä pätkätyö) on äärimmäisen ärsyttävä kirjoittaa yhtään mihinkään, joten laitoin sen noin aikoina ja vain pitemmät pätkät saman työnantajan alaisena. Tässä vaiheessa meinasin heittää pyyhkeen kehään ja kirjautua Tinderiin… Olen suunnitellut liittymistä LinkedIniin jo pidemmän aikaa, mutta en ole ollut varma, enkä ole vieläkään, haluanko kaikkien ystävieni ja tuttavieni saavan tietää työkokemuksestani ja koulutuksestani. Kai tämä on sitä suomalaista vaatimattomuutta ja omaa epävarmuuttani. Käyttökokemukseni kyseiseen sovellukseen on ollut tähän asti pintapuolista selailua. Ennen kirjautumista selailin käyttäjäsopimuksen läpi ja tutustuin ehtoihin. Nyt olen päivittänyt itseni aikuisten maailmaan ja profiilini löytyy kyseisestä palvelusta. Toki joudun vielä viilaamaan ja höyläämään, mutta siellä ollaan! 

Mielestäni LinkedIn soveltuu niin yksityishenkilön, työyhteisön kuin yksittäisen yrityksen käyttöön. Henkilö voi verkostoitua sen avulla ja saada tietoa yrityksistä sekä esimerkiksi uusista uramahdollisuuksista. Yritys taas voi esimerkiksi etsiä sen avulla uusia työntekijöitä sekä asiakkaita ja mainostaa toimintaansa. Työyhteisö voi verkostoitua muiden saman alan osaajien kanssa (tai miksei täysin vastakkaisen alan!). Tästä on hyötyä useammalle osapuolelle, sillä mitä enemmän eri alojen osaajia/asiantuntijoita on jonkin tahon tiedossa, sitä nopeammin ja helpommin saadaan tietoja jostain asiasta tai ratkaisu ongelmaan. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi uuden työntekijän tai ulkopuolisen asiantuntijat etsintä. Kyse ei ole vain paikallisesta tai kansallisesta verkostoitumisesta, sillä LinkedIn on maailmanlaajuinen ilmiö. Omien kontaktien kautta on helppo löytää uusia yhteyksiä eri aloilla toimiviin tahoihin eri puolilta maailmaa. Vaikuttaa lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

---

Aloitin tutustumisen LinkedIniin ja samalla tämän tekstin kirjoittamisen noin kello 9 aamulla. Tätä kirjoitusta lopetellessa kello on hieman yli 13 ja olen saanut yliannostuksen kofeiinista. Aurinko paistaa, joten ulos koiran kanssa!

Lara SoMeilee

Minulla on meneillään ensimmäinen viikko kahden viikon kesälomastani. Tai noh, niin kesäloma kun opiskelijalla, joka on haalinut itselleen seitsemän kesäkurssia, voi olla. Tämän kertainen tehtävänanto kuuluu seuraavasti: ”Kirjoita blogiisi kolmesta sinulle tutuimmasta sosiaalisen median sovelluksesta tai ympäristöstä. Miten käytät niitä itse tai miten olet tietosi niistä saanut? Millaisia esimerkkejä niiden käytöstä sinulla on tai mitä keksit?” Apua! Ei oikeasti. Valinta on helppo, sillä käytän paljon (liika) aikaa Facebookissa ja Twitterissä (ovat aina auki, kun kone on auki). Kolmanneksi valitsen Bloggerin, sillä (öhöm) en näiden kolmen lisäksi harrasta muuta SoMeilua. Vielä… 

Facebookiin ja Twitteriin minut ajoi sosiaalinen paine. Tarina taitaa olla monelle tuttu: koska joku ystävätoverikaveri suositteli tai kysyi miksi en käytä kyseistä palvelua. Blogia aloin pitämään huvikseni? Aika tuntui otolliselta ja haluan pitää yllä (huonoa) englanninkielentaitoani. Kirjoitan niin minua ärsyttävistä asioista kuin lukemistani kirjoista. En oleta kenenkään lukevan vuodatuksiani, ja vaikka joku lukisikin, en keskustelu blogistani kuin sinne jätettyjen kommenttien kautta. Onneksi niitä kommentteja ei ole näkynyt. Toki kyseinen vuodatuskanava on hyvin sensuroitu versio siitä, mitä pääni sisällä oikeasti liikkuu. Samoin ovat (yleensä) Facebook- ja Twitter -päivitykseni. Ne eivät kerro minusta kuin sensuroidun, ehkä tunteettoman puolen. 

Facebook on minulle keino pitää yhteyttää niihin ihmisiin, joita en tapaa usein tai jotka asuvat toisella paikkakunnalla. Minulla on vain muutama sellainen Facebook-ystävä, jota en henkilökohtaisesti tunne tai ole koskaan tavannut ja jonka olen tavannut sosiaalisen median kautta. Päivitykseni liittyvät usein ihan arkisiin asioihin, kuten ruuanlaittoon, siskonlasten hauskoihin lausahduksiin tai kiukuttelevaan lemmikkiini. Viimeisin päivitys kuuluu näin: ”Ohan tuolla ulkona ällökuuma. Täytynee vaihtaa huppari ja pitkät housut shortseihin ja tpaitaan. Ja ehkä tennaritkin flippareihin, sitä voi kyllä vielä miettiä. Piposta en vielä luovu, muuten oon blondi elokuussa.” Eli ei mitään järkevää. Opiskeluryhmällämme on myös oma Facebook-ryhmä (suljettu), jossa voimme harjoittaa vertaistukea ja johon laitamme ylös tärkeät päivämäärät, AC-osoitteet ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti vihaan Facebook-mainontaa, enkä juuri seuraa ihmisten tykkäämisiä tai sovelluksen minulle kohdistamia mainoksia. Yrityksille se tosin voi olla helppo keino mainostaa toimintaansa. Koen myös Facebookin kaveripyyntökäytännön ahdistavaksi, sillä usein joutuu selittelemään miksi ei hyväksy jotain mutta hyväksyy toisen. 

Twitter on huomattavasti helppokäyttöisempi ja mielenkiintoisempi kuin Facebook. Ja koska käyttäjä voi itse päättää ketä seuraa, pystyy välttämään mainonnan. Se ei myöskään ole niin henkilökohtainen sovellus, kuin Facebook. Sen avulla saa nopeasti tietoa asioista, jos seuraa oikeita tahoja. …jos Twitter on kaatunut tai ruuhkautunut, on maailmalla tapahtunut jotain. Seuraan useaa julkisuuden henkilöä: muusikoita, poliitikkoja, urheilijoita ja näyttelijöitä. Osa heistä päivittää henkilökohtaisia asioita, osa työhön liittyvää. Toki seuraan myös tavallisia ihmisiä. Koska Twitterissä ei tarvitse hyväksyä kaveripyyntöjä, vaan seurattavat ihmiset tai muut vastaavat voi itse valita, ei siellä tarvitse selitellä kenellekään sitä, miksi ei hyväksy toista osapuolta ”kaverikseen”. Twitter on myös tästä syystä hyvä keino löytää myös uusia tuttavuuksia. Toki se tuttavuus rajoittuu usein pelkästään sosiaaliseen mediaan. Omat päivitykseni ovat usein samankaltaisia molemmissa edellä mainitussa sovelluksessa. Viimeisin Twitter-päivitys on eiliseltä: ”My new gym shoes don't make me happy anymore :C” (Liittyen kellarikoppilöytöön tuossa kivenheiton päässä) 

Summa summarum: Facebookin avulla pidän yhteyttä ihmisiin, blogissani purkaudun ja Twitterissä stalkkaan julkkiksia.