Päivitä itsesi

On taas se aika elämästä, kun täytyy aloittaa työnhaku tai no tein sen jo. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun tarkistin palkkanauhani ja huomasin, että palkkani oli laskettu väärin ja tarkistaessani tuntilistoja huomasin, että sen lisäksi oli jäänyt osa tunneista merkkaamatta. Joten se siitä kouluhommien kirjoittamisesta. Yritin puolisen tuntia tavoittaa palkkaihmisiä puhelimella ja lopulta lähetin sähköpostia. Tästä kimpaantuneena tein sen, mitä on pitänyt tehdä jo pitemmän aikaa, eli ilmoittauduin (sähköisesti) työnhakijaksi. Olipas homma täydentää tiedot ja päivittää cv-netti!  Yllättävän hankalaksi nämä hommat on tehty. Pistää taas mietityttämään, miten vähän tietokonetta ja Internettiä käyttävät suoriutuvat uudesta sähköisestä ilmoittautumisesta, kun se tuotti korkeakoulutetulle SoMe-aktiivillekin ongelmia. (Enkä vähättele kenenkään älyä tällä heitolla) 

Digitalisoitumisen kritiikkiä olen jo käsitellyt ja voisin jatkaa siitä loppumattomiin. Digitalisoitumisen tarkoituksena on käsittääkseni helpottaa asioimista ja purkaa virastojen/laitosten ruuhkia. Samalla se luo tietoturvariskejä ja eriarvoistaa ihmisiä. Samojen asioiden naputtaminen useaan eri paikkaan on turhauttavaa. Kaikkien tietojen ollessa samassa tietokannassa tai vastaavassa, syntyy mieletön tietoturvariski. Olisi myös mukavaa, jos kaikki palvelut toimisivat samalla logiikalla (edelleenkin olen humanisti, minulla ei ole hajuakaan ohjelmien tai miksi niitä nyt sanotaan, koodaamisesta/tekemisestä), jolloin niiden käyttäminen olisi huomattavasti helpompaa. 

Otetaan esimerkiksi lääkereseptin uusiminen sähköisesti. Täytyy kirjautua sekä kanta.fi-palveluun että kaupungin omahoitoon. Ensimmäisestä sitten copy/pastella lääkemääräyksen tiedot jälkimmäiseen. Laiska kun ei niitä viitsi kirjoittaa. Mutta entä kun reseptin haluaa uusia joku eläkeikäinen? Terveyskeskuksissa kun kuuluu olevan ruuhkaa. Toki niissä voi reseptin jättää niitä varten oleviin laatikoihin. Toinen ongelma on pitkät välimatkat ja huonot joukkoliikenneyhteydet.

Mutta jotain positiivistakin digitalisoitumisessa on, tässä esimerkki. Teen eräälle järjestölle kouluun liittyvää työelämälähtöistä projektia ja tänään tutustuin Verohallinnon ja kumppaneiden palkka.fi-palveluun. Harmaan talouden (ja mustan tulevaisuuden) vastustajana ihastuin! Tämä kätevä palvelu muun muassa lähettää kausiveroilmoituksen automaattisesti Verohallinnolle. Tokihan tätä palvelua olisi tarpeen kehittää. Itselläni on tosin kokemusta vain Fivaldin palkanlaskennasta, jos eilisiä itkupotkuraivareita palkanlaskentaharjoituksen kanssa voi kokemukseksi sanoa. 

Välillä unohdetaan se, että kaikilla tietokoneet, palvelut ja Internetinkäyttö eivät ole samalla tasolla. Palveluiden pitäisi olla niin helppotajuisia ja -käyttöisiä, että niiden opettelemiseen ja tietojen sinne täyttämiseen ei kuiluisi koko päivää. Mutta kuitenkin, juoksukierros aloitettu ja itsepäivitys suoritettu. Itsepäivitys suoritettu myös LinkedInin puolelle, jota en edelleenkään osaa käyttää ja jonka koen edelleen olevan liian jenkki makuuni. Itseni brändääminen on edelleen minulle vierasta ja digitaaliset identiteettini ovat edelleen samat kuin tähänkin mennessä. En ole mikään markkinointi-ihminen, varsinkaan kun kyse on itsestäni. Lienee tarpeen käydä tästäkin asiasta tiukka keskustelu itsensä kanssa ja opetella tulemaan pois omalta mukavuusalueelta. 

Itseni analysoimisessa olen mestari, mutta itseni markkinoinnissa jotain ihan muuta. Seuraavaksi ruokaa nassuun, koiran kanssa aikaiselle iltalenkille ja sitten on tiistaizumban vuoro. Huomenna naurattaa!

(Mahdolliset kirjoitusvirheet ja outoudet johtuvat edelleenkin joulukuisesta viinilasitapaturmasta, joka on edelleenkin lankakerien vika. Pidämme mykkäkoulua)

Ammattilaisten leikkikenttä?

Olisikohan se aika palata LinkedIniin, nyt kun sitä on käyttänyt jo jonkin aikaa? Tai no, käyttänyt ja käyttänyt. Alkanut lukuvuosi on ollut todella kiireinen, sillä joku valopää päätti ottaa kolme ylimääräistä kurssia (SAP, venäjä <3 ja ensi syksyn pakkoruotsi) ja lopettaa yhden pakollisen kurssin sen puolivälissä ja siirtyä suorittamaan sitä ensi viikonsta alkaen päiväopintoina. Olen aina ollut sitä mieltä, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tämä pätee varsinkin itseni kohdalla. SoMe-aktiivisuus on ollut hyvin heikkoa, lähinnä chattailua opiskelukavereiden kanssa Facebookissa. Täytyy myöntää että sosiaalinen aktiivisuuskin on tällä hetkellä tauolla, vetoan koulukiireisiin ja kärttyisyyten, joka johtuu täysin liikunnan puuttesta. Anyways, ensikosketukseni LinkedIniin löytyy täältä.

Mutta siitä LinkedInistä. Minä vain en ymmärrä sitä, mikä johtunee käytön vähäisyydestä. Minua on alkanut ärsyttämään sivuston lähettämät sähköpostit (tunnetko tämän, onnittele tätä uudesta työpaikasta ja niin edelleen). Haluan uskoa siihen, että löydän itse ne henkilöt, joiden kanssa haluan verkostoitua tai jotka haluavat verkostoitua kanssani. Toinen ärsytyksen aihe on, että aina kirjautuessani sisään, sivusto ehdottaa verkostoitumista kaikkien niiden ihmisten kanssa, joille olen koskaan lähettänyt sähköpostia... Välillä tulee mieleen, että minua halutaan väen vängällä yhdistää henkilöiden kanssa, ihan kuin olisin jossakin nettitreffailupalvelussa. Sellaisiin en ole koskaan tutustunut. Mitä tulee niihin henkilöihin, joiden kanssa olen jo verkostoitunut... mistä minä tiedän, millainen työntekijä esimerkiksi paras ystäväni on, sillä en ole koskaan työskennellyt hänen kanssaan!

Amerikkalainen kulttuuri, varsinkin yritysmaailmassa, on hyvin erilainen kuin se, mihin me jäykät suomalaiset olemme tottuneet. Tämä näkyy myös LinkedInissä itsessään. Toistaiseksi negatiivinen suhtautumiseni kyseiseen palveluun saattaa johtua juurikin tästä erosta. Toinen syy on se, että haluan pitää henkilökohtaisen minäni ja työminäni erillään toisistaan. Ne ovat täysin erillä toisistaan myös oikeassa elämässä. Löydän palvelusta myös jotain positiivista! Etusivulta löytyy mielenkiintoisia artikkeleita... sieltä löytyy myös verkostoitumisehdotuksia ja tietoa muiden verkostoitumisesta. En ole vielä etsinyt aktiivisesti töitä, sillä opiskelu pitää minut liian kiireisenä vuoden loppuun saakka. Ehdin siis rauhassa "aktivoitua" työnhakuun ja miettiä, miten käyttää LinkedIniä siinä hyödykseni. Täytyy myös harjoitella hieman itsensä SoMe-brändäystä, sillä jostakin syystä nämä minun kirjoitukseni tuuppaavat olemaan negatiivista kritiikkiä. Osaan minä olla myös positiivinen! Ensi viikosta alkaen olen, sillä on tarkoitus viimeinkin hankkia uusi jumppakortti ja kurittaa kroppaani vähintään kaksi kertaa viikossa ryhmäliikuntatunneilla!

Mutta summa summarum: tämän hetkinen mielikuvani LinkedInistä on, että se on ammattilaisten leikkikenttä, jossa jokainen pyrkii tekemään itsestään toisia käyttäjiä halutumman. Sitä myös palvelu itse tukee muun muassa mainostamalla, että ne jotka tekevät niin-ja-näin, saavat niin-ja-näin paljon enemmän katsojia profiileilleen. Mutta minä en luovuta sen suhteen!

Arpa on heitetty

Toinen osuus ensimmäisestä tehtävästä (yhteensä neljä kohtaa, jotka erotan jokaisen erilliseksi kirjoitukseksi, sillä haluan pitää blogipostaukseni noin sivun mittaisina) on tutustua johonkin itselle vieraaseen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön sekä opetella sen perusteet ja kertoa blogissani miten mahdollisesti voisin sitä käyttää työyhteisössä. Koska kyse on sosiaalisen median hyödyntämisestä, heitin kysymyksen Facebookiin ja tässä saamiani ehdotuksia: Tumblr, Instagram, Pinterest, Tinder, Trello, Yammer ja LinkedIn. Tavoistani poiketen linkitin edellä mainitut sovellukset Wikipediaan, sillä sieltä on helppo löytää relevantti informaatio. Pahoittelen tätä. En halunnut valita sellaista sovellusta/palvelua/toimintaympäristöä, josta ei minulle itselleni olisi hyötyä. Toki joidenkin ystävieni mielestä Tinderiin liittyminen olisi minulle hyväksi, mutta… kiitos, mutta ei kiitos. Trello ja Yammer eivät tällä hetkellä ole ajankohtaisia, joten valitsin LinkedInin (tässä linkki sivustolle). 

Pari tuntia ja olin saanut profiilini kohtalaiseen kuntoon. Rikkonainen työkokemus (tunnetaan myös nimellä pätkätyö) on äärimmäisen ärsyttävä kirjoittaa yhtään mihinkään, joten laitoin sen noin aikoina ja vain pitemmät pätkät saman työnantajan alaisena. Tässä vaiheessa meinasin heittää pyyhkeen kehään ja kirjautua Tinderiin… Olen suunnitellut liittymistä LinkedIniin jo pidemmän aikaa, mutta en ole ollut varma, enkä ole vieläkään, haluanko kaikkien ystävieni ja tuttavieni saavan tietää työkokemuksestani ja koulutuksestani. Kai tämä on sitä suomalaista vaatimattomuutta ja omaa epävarmuuttani. Käyttökokemukseni kyseiseen sovellukseen on ollut tähän asti pintapuolista selailua. Ennen kirjautumista selailin käyttäjäsopimuksen läpi ja tutustuin ehtoihin. Nyt olen päivittänyt itseni aikuisten maailmaan ja profiilini löytyy kyseisestä palvelusta. Toki joudun vielä viilaamaan ja höyläämään, mutta siellä ollaan! 

Mielestäni LinkedIn soveltuu niin yksityishenkilön, työyhteisön kuin yksittäisen yrityksen käyttöön. Henkilö voi verkostoitua sen avulla ja saada tietoa yrityksistä sekä esimerkiksi uusista uramahdollisuuksista. Yritys taas voi esimerkiksi etsiä sen avulla uusia työntekijöitä sekä asiakkaita ja mainostaa toimintaansa. Työyhteisö voi verkostoitua muiden saman alan osaajien kanssa (tai miksei täysin vastakkaisen alan!). Tästä on hyötyä useammalle osapuolelle, sillä mitä enemmän eri alojen osaajia/asiantuntijoita on jonkin tahon tiedossa, sitä nopeammin ja helpommin saadaan tietoja jostain asiasta tai ratkaisu ongelmaan. Kyseessä voi olla myös esimerkiksi uuden työntekijän tai ulkopuolisen asiantuntijat etsintä. Kyse ei ole vain paikallisesta tai kansallisesta verkostoitumisesta, sillä LinkedIn on maailmanlaajuinen ilmiö. Omien kontaktien kautta on helppo löytää uusia yhteyksiä eri aloilla toimiviin tahoihin eri puolilta maailmaa. Vaikuttaa lupaavalta ja mielenkiintoiselta.

---

Aloitin tutustumisen LinkedIniin ja samalla tämän tekstin kirjoittamisen noin kello 9 aamulla. Tätä kirjoitusta lopetellessa kello on hieman yli 13 ja olen saanut yliannostuksen kofeiinista. Aurinko paistaa, joten ulos koiran kanssa!