Prinsessa

Annalle.

Monen pienen (ja ison) tytön haave on olla prinsessa. Täysiverinen prinsessa, mitä se sitten onkaan. Nykyään siihen otetaan mallia Disneyn piirretyistä, niistä sensuroiduista ja kaunistelluista versioista tutuista saduista, jotka omassa lapsuudessani olivat brutaaleita kertomuksia. Nykylapset tuskin tietävät, että Tuhkimon ilkeä sisarpuoli oli niin epätoivoinen, että silpoi jalkateränsä, jotta lasikenkä olisi sopiva. Näin niin kuin esimerkkinä siitä, kuinka raastavaa halu tulla prinsessaksi voi olla.

Prinsessan tunnistaa siitä, että hänellä on omituinen nimi, kuten Tuhkimo, Lumikki tai Ruusunen. Voidaankin kysyä, onko kuninkaallisilla vanhemmilla hyvä mielikuvitus vai onko maailmassa jo liikaa Victorioita, Elisabetheja ja Margareteja, jotta tyttärelle voitaisiin antaa normaali kuninkaallinen nimi. Toki vastaus voi olla niinkin yksinkertainen, että prinsessalle on annettu niin karmaiseva nimi, että häntä ei kehdata kutsua sillä. Toisaalta taas vähän erikoisempi nimi herättää uteliaisuuden ja kertoohan se myös prinsessan luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä. 

Prinsessalla on usein myös taustalla tragedia, kuten jommankumman tai molempien vanhempien menetys, elämä erossa perheestään tai kateellisen sukulaisen aiheuttama piina. Voi olla, että hänet kasvattaa joku muu, kuin oma sukulainen. Tämä tragedia ei kuitenkaan ole vaikuttanut prinsessan luonteeseen, vaan hän on siltikin kaikkea sitä, mitä odotetaan. Hankalat kotiolot näyttävät ennemminkin vahvistavan positiivisia luonteenpiirteitä, kuin tekevän prinsessasta katkeran ja vihaisen. Hän näyttää ottavan vastoinkäymiset osana elämää, ikään kuin siihen kuuluvina väistämättömyyksinä, joista lopulta selviytyy voittajana. 

Ei ole välttämätöntä syntyä kuninkaalliseen perheeseen tullakseen prinsessaksi. Kyse on enemmänkin asennelajista, kuin syntymän myötä saadusta asemasta. Nykyaikana rajat ylimystön ja tavallisten kansalaisten välillä ovat heikentyneet ja tämä on mahdollistanut avioliitot alempisäätyisten kanssa. Prinsessana olo on enemmänkin sisäsyntyistä, kuin perittyä. Toisilla sitä vain on ja toisilla ei, vaikka he kuinka yrittäisivät. Esimerkkinä juuri Tuhkimon sisarpuolet, jotka käyttäytyivät vulgääristi yrittäessään päästä prinssin suosioon. Se vain ei toimi. 

Prinsessa on yleensä kaunis ja hänen ulkoasunsa on huoliteltu. Jostakin yliluonnollisesta syystä hän on täydessä tällingissä jo heti herättyään, toisin kuin me normaalit ihmiset. Kauneus ja tyylikkyys taitavat olla sisäsyntyisiä ja osa sitä taikaa, joka tekee prinsessasta niin ihmeellisen olion. Hän on myös ihana, aivan ihana ja ihan koko ajan. Prinsessoilla ei vain ole huonoja hetkiä. Hän on kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Prinsessa on hyvin kasvatettu, omaa kauniit käytöstavat ja hän on aina kohtelias. Kuuliaisuus vanhempia ihmisiä kohtaan on tärkeää, olivat nämä kuinka kamalia tahansa. Jos heikkouksia löytyy, niitä ei paljasteta muille. 

Jostakin tuntemattomasta syystä prinsessat tosin ovat naiiveja ja luottavaisia. He puhuvat vieraille metsässä ja tekevät kaiken mitä käsketään. Heidän luonteeseensa kuuluu myös usko siihen, että jonakin päivänä kaikki on täydellistä ja että kärsimykset ovat vain väliaikaisia. Prinsessoiden elämänasenne on sellainen, että meidän kaikkien pitäisi ottaa heistä oppia. He puskevat läpi vaikeuksien, hymy huulilla tai laulaen. Valitettavan usein sattuu kuitenkin niin, että prinsessa on utelias. Uteliaisuus johtaa ongelmiin, joista kehkeytyy aikamoinen seikkailu. Naiivius ja luottavaisuus myös edesauttavat tässä. Onneksi he selviytyvät kaikesta voittajana vai oletko kuullut toista? 

Haaveilu ja unelmointi ovat osa prinsessan arkea siinä missä edustaminen ja muut asemaan liittyvät työt. Usein haaveiden ja unelmien kohteena on prinssi, jonka on ennustettu saapuvan tai jonka prinsessa on nähnyt unessa. Kyse ei ole jostakin tietystä mieshenkilöstä vaan ylipäätänsäkin prinssistä, joka saapuu, pelastaa ja huolehtii lopun elämäänsä prinsessan hyvinvoinnista. Ongelma on kuitenkin siinä, että prinsessa on haaveillessaan ja unelmoidessaan täysin irti todellisuudesta, eikä huomaa ympärillä tapahtuvia asioita. Tällöin hän yleensä joutuu ongelmiin, mutta kuten olen jo todennut, prinsessa selviää ongelmistaan yli-inhimillisellä tavalla. 

Yhteen asiaan voi prinsessa kuitenkin luottaa: Prinssi tulee ja pelastaa, kunhan on tarpeeksi kärsivällinen. Joskus se voi tapahtua nopeasti, joskus siihen voi mennä jopa sata vuotta. Usko voi olla koetuksella ja matka täynnä vaikeuksia, mutta kerran hänen prinssinsä saapuu. …ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka, vaikka sitä, mitä sadun lopun ja elämän lopun välillä palatsin muurien suojissa tapahtuu, ei tuoda julkisuuteen. Ja vaikka ongelmia ilmenisi, me tiedämme prinsessan selviävän niistä.