Istuin tänään bussissa ja minulla on tapana havainnoida (kytätä?) mitä ympärillä tapahtuu. Tämä kirjoitus tosin sai alkunsa jo helmikuussa, kun olin kymmenvuotiaan haltijakummityttöni kanssa elokuvissa katsomassa ”Frozenia” ja kirjoitin silloin aiheesta englanniksi.
Lyhykäisyydessään tarinan alku kulki näin: samalla penkkirivillä istui toisella puolellamme kolme sukulaistyttöni ikäistä lasta ja toisella puolen isä poikansa kanssa. Ennen elokuvan alkua juttelin neitosen kanssa ja huomasin, että isänsä seurassa oleva poika pelasi jotain älypuhelimellaan. Toisella puolella istuvista lapsista yksi oli erittäin levoton koko elokuvan ajan ja neitoseni kertoi, että tämä lapsi oli värkännyt jotain älypuhelimellaan myös elokuvan ajan. Tarina jatkuu: Jonotan jumppasaliin. Käytävällä on noin 50 muutakin odottajaa, osa juttelee keskenään, osa rämplää älypuhelintaan. Tänään taas onnikkaan nousi nuori äiti muutaman vuoden ikäisen lapsensa kanssa ja kun ajoneuvo jatkoi matkaa, äiti kaivoi älypuhelimensa ja antoi lapselleen, jotta tällä olisi matkan aikana tekemistä (katsoa jotain videoklippiä). Kysymys kuuluu: olemmeko luomassa teknologiariippuvaisia olioita, jotka eivät pysty olemaan paikallaan muutamaa tuntia tai keksimään itse itselleen tekemistä? Tarvitaanko kaikkeen vempeleitä?
Toki myönnän itsekin kärsiväni älypuhelin- ja SoMeriippuvuudesta, mutta voin myös olla ilman niitä. En kuitenkaan tarvitse vempeleitä, jotta minulla olisi tekemistä. En ota puhelintani mukaan jumppaan, koska en tarvitse sitä hyppiessäni ympäri salia. En myöskään salli sukulaislapsien leikkiä puhelimella ruokapöydässä. Tiesittekö, että opettajia on pyydetty kertomaan oppilaille kouluissa, että sosiaalisessa mediassa ei saa roikkua yömyöhään? Voimme vaan miettiä, kenen tehtävä on huolehtia siitä, että lapset rauhoittuvat ajoissa ja menevät määrättynä aikana nukkumaan. Mutta voimmeko odottaa muuta, kun jo vaippaikäiset tarvitsevat koko ajan viihdykettä? Joku voisi kysyä, mitä haittaa siitä on. Lapsettomana vastaan, että mitäs minä nyt lapsista tietäisin, mutta mielestäni se vaikuttaa siihen, että lapset eivät pian osaa olla oma-aloitteisia ja kärsivät mielikuvituksen puutteesta. Se myös vaikuttaa leikkimiseen, sillä siihen jää vähemmän aikaa vempeleiden vuoksi. Toki myönnän sen, että on helpompaa lykätä Disneyn piirretty DVD-soittimeen, kuin keksiä (taas) jotain tekemistä. Mutta jos kaikki annetaan valmiina, mitä tehdä, kun näin ei jokin kerta käykään?
Lapset ovat kummia olioita. He kyllä keksivät itse tekemistä, jos sellaista ei ole. Me aikuiset vain emme sitä aina tajua.
Hirviän hyvä huomio. Minusta siinä mennään mehtään niin aikuisten kuin lastenkin osalta, että älylaitteet (ja myös tietokoneet) nähdään puhtaasti viihdelaitteina. Pelaamalla simppeleitä tasohyppelyitä oppii toki motorisesti hallitsemaan sormia ja ulkoaopettelukyky paranee jos osaa painella nappuloita oikeassa järjestyksessä ladatakseen uuden pelin. Mutta näitä taitoja tärkeämpää minusta on se, että jokaiseen läppäriin ja tablettiin ja älypuhelimeen löytyisi ohjelmia, joilla voi myös luoda itse juttuja ja tai oppia uutta. Älylaite on kynä ja paperi, kamera ja mikrofoni. Miksi katsoa valmista videota kun voisi kuvata oman, yhdessä perheen tai kaverin kanssa? Miksi pelata mörköpelejä bussimatkalla äidin matkassa jos voi piirtää omat möröt, tallentaa ne ja näyttää iskälle kotona? Siinä sivussa laitteenkäyttötaito paranee. On vähä pöhköä että vanhemmat kehuvat kuinka taitavia iPadin käyttäjiä lapset ovat, kun voisi kehua kuinka onnistuneita valokuvia yhessä otettiin.
VastaaPoistaAivan, enpä tuota ajatellutkaan, koska en itse ole luova ihminen. Kun saa itse tehdä, oppii paremmin ja saa enemmän irti. Passiivinen muuttuu aktiiviseksi ja tukee kehitystä. Toisaalta taas kynän käsittelytaito voi olla hakusessa ja onkin ollut keskustelua siitä, etteivät tulevaisuuden ihmiset osaa kirjoittaa enää kynällä. Ollaan siirtymässä jo sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin ja niin edelleen.
PoistaSiskontyttäreni oli yksi päivä ollut kekseliäs - ilman tablettia. Hän oli laittanut "Koiramme"-lehden nuken sitterin päälle ja kehunut lukevansa "nettilehteä". Oli myös käyttänyt sitä kuin kosketusnäyttöä samalla, kun käänsi toisella kädellä vaivihkaa sivua. Ei lapsi aina tarvitse vempeleitä leikkeihinsä, hän voi luoda ne itse.