Luovuus on siitä hassu juttu, että sitä ei riitä yhtä aikaa moneen eri asiaan. Esimerkiksi kun on meneillään luovuudenpuuska neulomisessa ja virkkaamisessa, eivät aivot jaksa kehittää mitään järkevää tekstiä. Syksy on kiireistä aikaa tädille, joka tekee itse syntymäpäivä- ja joululahjat. Tästä syystä kirjoittaminen on tällä kertaa ollut katkolla. Kaikkialle kun ei voi vain revetä. Kävin eilen keskustelua vanhimman siskontytön kanssa siitä, tietääkö hän mitä on työttömyys. Neiti vastasi, että sitä, ettei ole töitä. Kysyin myös tietääkö hän mitä ovat aktiivisuus ja passiivisuus. Ei tiennyt, mutta nyt tietää. Ideologisesta työttömyydestä en sentään ruvennut keskustelemaan vajaan kahdeksanvuotiaan kanssa.
En tiedä kumpi on kamalampaa, se että kaikkien työttömien oletetaan olevan laiskoja ja saamattomia vai se, että kehdataan olla ylpeitä siitä, ettei viitsitä tai haluta tehdä töitä. Toiset todellakin yrittävät ja yrittävät uudestaan. Saan pienimuotoisia raivonpuuskia aina, kun joku mainitsee sanan kannustinloukku, josta näyttää tulleen tekosyy passivoitumiselle. Vaikka sosiaaliturva on oikeus, on meillä kansalaisilla myös velvollisuuksia. Ideologiset työttömät ja muut sosiaalietuuksien väärinkäyttäjät saavat hyvinvointivaltion ja -yhteiskunnan näkymään negatiivisessa valossa. Oikeus ja velvollisuus kulkevat aina käsi kädessä, vaikka ihmiset harvoin sitä muistavat. Kärjistäen sanottuna, meillä on oikeus sosiaalietuuksiin, mutta myös velvollisuus kantaa rahaa yhteiseen kassaan. Kannattaa tutustua teoriaan nimeltä vapaamatkustajan ongelma, joka kuvaa aika hyvin sitä miksi ajattelen, kuten ajattelen ideologisesta työttömyydestä.
Miksi aina pitää kaikki ajatella negatiivisuuden kautta? Saatu hyöty voi olla muutakin kuin rahallista. Jos ihmiset viitsisivät ottaa asioista selvää, he saattaisivatkin huomata, että pelko toimeentulon pienenemisestä voi olla aiheeton tai se voi olla vain hetkellistä. On täysin eri asia, kun jo köyhyysrajalla elävän tulot laskevat kuin että kyseessä olisi niin sanotusti hyvätuloinen. Yritän parhaani mukaan uskoa siihen, että asiat ovat juuri niin vaikeita tai helppoja, kuin annan niiden olla. Toki itsekin syyllistyn usein tekosyihin, mutta onnekseni ympärilläni on pieni joukko niitä ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella, kannustaa ja sanovat suoraan, kun en ole oma itseni. He myös tarvittaessa ottavat niskasta kiinni ja hieman ravistelevat. Kiitos heille ja kiitos myös niille tahoille, jotka pitävät minut muuten aktiivisena.
Asioiden selvittäminen ei todellakaan ole lempipuuhani, mutta teen sen, koska en halua mitään ikäviä yllätyksiä. Entä jos kannustinloukut näkisikin haasteina eikä esteinä? Soviteltu päiväraha vaikuttaa maksettujen etuuspäivien määrään erilailla kuin jos olisi koko ajan työttömänä ja Kela ei katkaise asumistukea, jos kuukausitulot nousevat yli rajojen satunnaisesti. Jos tietää ennalta, että on satunnaisia ansiotuloja, ne voi myös arvioida etukäteen Kelalle, kuten myös verottajalle. Työttömän, joka tekee satunnaisia töitä, kannattaa muutenkin tarkistuttaa verokortit, ettei tule yllätysmätkyjä. Pienellä Excel-kikkailulla voi myös arvioida työtulon vaikutuksen soviteltuun päivärahaan ja laskea koko kuukauden tulot yhteen, jolloin niiden vaikutusten arvioiminen on helpompaa.
Vastaanotettu osa-aikatyö tai matalapalkkatyö voi olla näytön paikka ja poikia jotain muuta. Se voi opettaa jotain uutta. Kaikki tehty työ on myös osoitus aktiivisuudesta ja kerryttää työkokemusta. Työllä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Ihmisten seura, muidenkin kuin läheisten ja ystävien, pitää aktiivisena ja työkuntoisena. Pelkkä kotona olo saattaa tehdä ihmisaraksi ja syödä itsetuntoa, jolloin sinä päivänä, kun löytää ja saa sen unelmatyönsä, ei uskalla toimia tai pysty toimimaan. Jos ei ole mahdollisuutta osa-aikatöihin, kannattaa osallistua erilaisille kursseille, tehdä vapaaehtoistyötä, tavata toisia työttömiä ja harrastaa omien mahdollisuuksien mukaan. Osa-aikatyö ei myöskään sulje pois muuta aktiivista toimintaa. Toimeliaisuus antaa ihmiselle myös muuta ajateltavaa, kuin oman huonon tilanteensa. Aktiivisuus kannattaa jo henkilön itsensä ja oman hyvinvointinsa takia.
P.S. Vuodelta 1975 olevasta käsityölehdestä löytyi kiva neulekaavio koirakuvalle, josta edesmennyt Mummini oli tehnyt peilikuvakaavion. Otin mallin hyötykäyttöön. Peruslapaset koossa 110cm ja kuvio silmukoitu. Ei sattunut, vaikka vihaan ompelemista. Aina ei tarvitse nauttia kaikesta mitä tekee.
