Voihan viha! Jälleen kerran. Ja lähdekritiikin puute! Kirjoitin
vihapuheesta jo viime syyskuussa ja
lähdekritiikki sai mainintaa toisessa kirjoituksessa. Tarkoituksenani oli kirjoittaa tällä kertaa mukavista asioista, kuten kruunujen virkkaamisesta siskonlapsille, mutta Universumi päätti jälleen kerran toisin tai Facebookin Newsfeed, joka täyttyy irrelevantista informaatiosta ja tarkoituksella väritellyistä "totuuksista". Niiden taustalla näyttää olevan tarkoituksella valheellinen, nykyaikaistettu versio propagandasta ja totuuden muuntelusta omaan tarkoitukseen hyötyvä, journalismiksi itseään kutsuva ilmiö. Sananvapauden nimissä kun voi tehdä mitä tahansa. Samaan aikaan tietty joukko ihmisiä on tullut siihen johtopäätöseen, että valtamedia ei saa kirjoittaa kaikesta, vääristelee ja peittelee tiettyjä asioita.
Ystäväni
Wikipedian mukaan "
Medialukutaito on kyky lukea ja ymmärtää mediaa, nähdä sen tuottamien ilmiselvien merkitysten taakse, sekä suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota. Medialukutaito on siten tavallista lukutaitoa laajempi taito. Siihen kuuluu myös taito käyttää asianmukaisia laitteita.
Kriittinen
medialukutaito painottaa taitoja, joiden avulla ihminen pystyy
arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten." Mutta status quo näyttää olevan, että mikä tahansa totuuden versio on hyväksyttävissä ilman suurempaa suodatusta tai arviointia. On helpompi uskoa jotain "julkaistua", kuin ottaa asioista itse selvää. Vaihtoehtoisen median suosio saattaa selittyä myös sillä, että se vahvistaa kohteensa mielipiteitä ja ikäänkuin oikeuttaa normaalia radikaalimmat mielipiteet, antaa niille polttoainetta.
Miksi uskoa ennenmminkin valtamediaa? Koska sillä on tietyt kriteerit, säännöt ja eettiset ohjeet. Se ottaa asioista selvää, on avointa ja puolueetonta, ei pelkkiä huhupuheita ja sensaatiohakuisuutta. Puolueetonta tosin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Newsflash: mikään ihmisen kirjoittama, sanoma tai kuvaama ei koskaan ole tai voi olla täysin puolueetonta. Se on aina jonkun tai joidenkin näkemys asiasta. Siinä näkyy myös oman aikansa vaikutus.Valtamedian tekemä journalismi on (tai ainakin sen pitäisi olla) lähdekriittistä ja mitä tahansa ei julkaista. Kyse ei ole pelkästään jonkin asian mediaseksikkyydestä tai viihdearvosta. Siksi.
Sosiaalisessa mediassa on helppo jakaa vaikka ja mitä miettimättä, mikä niiden todellinen tarkoitus on tai kuinka totuudenmukaisia ne ovat. Erilaiset ja eriävät mielipiteet ovat sallittuja ja ne ovat rikkaus, emme ole mikään homogeeninen joukko aivottomia otuksia. Mutta kun ne perustuvat vaihtoehtototuuksiin, valheisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin ja niin edelleen, niistä tulee vaarallisia. Ottakaa asioista selvää, pohtikaa useampia vaihtoehtoja ja asioita eri kanteilta, avatkaa silmänne ja korvanne.
Koska ulkona paistaa syysaurinko ja maa on ihanasti kuurassa, tämä kärttyinen täti ottaa koiransa ja lähtee ulos räpsimään huonoja valokuvia puhelimella!
Kannattaa muuten vilkaista
Journalistiliiton pelisäännöistä
Journalistin ohjeet ja miettiä, kuinka hyvin tämä eettinen ohjeistus toteutuu "vaihtoehtoisissa uutisissa".
OKM:n julkaisu "
Hyvä medialukutaito. Suuntaviivat 2013–2016" vuodelta 2013.
