Sivut

torstai 19. maaliskuuta 2015

Vähän pintaa

Televisiosta ei tule mitään ja on liian aikaista mennä nukkumaan, kun huomenna työpäivä alkaa vasta kolmelta... miksipä ei kirjoittasi blogia samalla, kun kuuntelee musiikkia! Jos ollaan rehellisiä, herätys on silti kuudelta, sillä haluan käydä rauhassa aamukävelyllä vanhan pappakoirani kanssa. Takana on jo tovi Instagramissa. Olen oppinut tykkäämään vahingossa kuvista ja tiedän miksi se sattuu tapahtumaan vahingossa... Sosiaalisen median päivittäminen luo paineita. Täytyy olla lyhyt ja ytimekäs, mutta tarpeeksi kiinnostava, on oltava hauska ja nokkela. Usein hyvä ajatus hukkuu, ennen kuin sen ehtii näpytellä muulle maailmalle tai ennen kuin sen ehtii kääntämään toiselle kielelle. 

Valokuvaaminen on vielä hankalampaa, kun joutuu säätämään liikaa. Olen tylsä. Olen äärimmäisen laiska, tyhmä ja saamaton. Ainakin mitä tulee Instagramiin ja valokuvaamiseen. Valokuvani ovat yleensä huonolaatuisia ja tylsiä, mielikuvituksettomia. En oikeastaan pidä puhelimella kuvaamisesta ja sen virittäminen kuvaustilaan vie liikaa aikaa ja vaivaa, jotta ehtisi innostua. Digitaalisen identiteetin määritteleminen tässäkin kanavassa on hieman haastavaa, vaikka minä en ole mielikuvitukseton! Olen koko ikäni lukenut paljon ja minulla on välillä vähän liiankin vilkas mielikuvitus. 

Mitä tulee itseni kuvaamiseen, eli niihin kuuluisiin selfiehin... minusta nyt ei vaan saa hyviä kuvia. Enkä osaa selfietä ottaa. YÄK. Kaiken lisäksi, minulla ei ole kunnollista kokovartalopeiliä, jonka kautta ottaa itsestäni kuvia. Kuulostaa äärimmäisen irstaalta, tässä iässä kun ei enää olla missään "missien mitoisssa" ja elämä näkyy vartalossa. Rakasta ystävääni lainaten: ei tässä enää mitään tyttösiä olla. Mutta sitähän sosiaalinen media tänä päivänä on: itsensä paljastelua. Lähes kaikki tuntemattomat tykkääjäni Instassa ovat sellaisten tilejen omistajia, joissa suurin osa kuvista on paljasta pintaa ja omistajat haluavat vaihtaa tykkäyksiä ja vielä ilmaiseksi! Y-ÄK! Alastomuudessa ei ole mitään vikaa, mutta itsensäpaljastelussa on.

Olen edelleen sitä mieltä että on hyviä ja huonoja keinoja hakea huomiota. Puolipaljas takapuoli tai esillä oleva rintavarustus valokuvattuna ja koko maailmalle jaettuna ovat jälkimmäistä. Millaisen kuvan itsestään antaa henkilö, jonka kaikki kuvat ovat hänen puolialastomasta kropastaan? Millaisen kuvan luonteestaan ja älykkyydestään? Voidaanko tällaista ihmistä ottaa vakavasti? Olen jo aiemmin muutamalla sanalla pohtinut asiaa täällä ja luultavasti tulen aihetta pohtimaan myös tulevaisuudessa. Tasa-arvopyrkimyksistä huolimatta vähäpukeiset naiset nähdään edelleenkin pyrkyreinä ja helppoina nakkeina, ehkä myös vähän yksinkertaisina tapauksina.

Ja jotta totuus ei unohtuisi, sanokaa päivää tädille! Tässä oleva kuva on otettu saman päivän aamuna, kuin Auntie Laran profiilikuva...
  




lauantai 7. maaliskuuta 2015

Jaettujen kuvien lataus Google+ palvelusta

Tässä tulevat sitten ohjeet siihen, miten LINKKINÄ jaetut kuvat saa kopioitua omalle koneelleen. Kopioin erään valokuva-albumini linkin ja kirjauduin ulos Googlen palveluista. Tämä on siis testattu ja toimii ainakin itselläni (selaimena Firefox, käyttöjärjestelmänä Windows 7).

Kopioi saamasi linkki nettiselaimen osoiteriville ja (entterin painalluksen jälkeen) pääset sivustolle, jossa kuvat ovat. Vasemmasta laidasta, kuvien yläpuolelta löytyy kahdesta aiemmasta postauksestani tuttu "v" ja sen alta kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on "Lataa".


Sitä napsauttaessa kone avaa latausikkunan. Tallenna tiedosto. Ja kannattaa laittaa tiedoston nimi ylös, jos et tiedä mihin koneesi tallentaa ladatut tiedostot. Tällöin voit etsiä kyseisen tiedoston nimellä.



Tiedosto tallentuu koneelle pakattuna ja sen saa purettua näpäyttämällä hiiren oikealla painikkeella ja valitsemalla "Pura kaikki...". Kone kysyy, mihin puretaan ja yleensä ehdottaa polkua, jossa purettava tiedosto sijaitsee. 

Koska tämä oli yllättävän yksinkertaista, epäilen, että ongelmia tulee vastaan. Nyt alan viettämään hiihtolomaani, joka kestää maanantaihin kello 9 aamulla eli noin 36 tuntia. Hiphei! Itsehän aina hoen sitä, ettei opiskelijoilla ole lomaa. Nyt se on lopullisesti vahvistettu. Ulkona tosin sataa vettä, joten hiihtäminen jää väliin. Täytyy tunnustaa, että olen tainnut viimeksi murtsikoida ala-asteella ja lasketellut/lautaillut lukiossa.

Uusi ohje ja pari kirosanaa

No kah. Eihän se edellinen ohje ihan pitänyt paikkaansa. Kuvien jakaminen voi olla helppoa, mutta jos lähetän ihmisille jaon kuten ohjeessa mainitsin, pitää kaikki kuvat ladata omalle koneelle yksitellen. Ja olen onnistunut taas tietämättäni tunaroimaan ja KAIKKI blogini valokuvat ovat hieman muuttaneet muotoaan. Syynä mahtaa olla G+ ohjeiden teko ja asetusten muokkaaminen. Onpahan tekemistä lauantai-illalle..

No tässä toinen ohje jakamiseen. Valitse albumi, jonka tahdot jakaa. Kuvien yläpuolella "v":n alta löytyy jakamisasetukset, klikkaa sitä.


Nenun eteen pomppaa ruutu, joka näyttää tältä:



 "Jaa linkkinä" kohtaa napsauttamalla G+ luo linkin, jonka kautta kyseinen albumi on katseltavissa. Kopioi linkki ja lähetä se sähköpostina niille, joiden haluat näkevän kuvat. Kuvien lataamisen ohje ilmaantuu, kunhan saan kuvani takaisin. Nyt itkupotkuraivareiden paikka.

--- hetkeä myöhemmin ---

Valokuvat - check
Linkit -check (joka ikisen linkin asetus avautua uuteen ikkunaan, oli kumonnut itsensä)

Ja paluu asiaan. Otin tänän aimo kasan kuvia ja minun pitää jakaa ne Google+ kautta. Tällä kertaa latasin kuvat Picasan kautta, sillä se on nopeampaa ja helpompaa kuin kuvien lataaminen suoraan G+ kautta. En nimittäin ole vielä ymmärtänyt, miten luodaan uusi albumi. Se tapahtuu näin: jos koneellasi on Picasa, kuva albumin ollessa auki, sen alalaidassa on seuraava näkymä:


Klikkaa "Jaa Google+ palvelussa" painiketta, jolloin ilmestyy seuraava näkymä:

  
..ja paina lataa. Helppoa kuin heinänteko!

Mutta olisiko minun hetkeni bloggerin kanssa tältä päivältä tässä? E-hei. Ajattelin vielä tekaista ohjeet kuvien lataamisesta omalle koneelle. Mutta ensin iltalenkki vesisateessa.