Kotona istuminen ja työttömyys ei ole parasta mahdollista elämää tällaiselle superhyperaktiiviselle touhottajalle, joten sitä tekemistä on keksittävä. Mitä muuta tehdä kun voi VIRKATA!
Pari vuotta sitten aloin tekemään Pölöheijastimia jämälangoista, viime syksynä Prinsessajuttu inspiroi minut virkkaamaan pehmopöllöjä lapsille (ja yhdelle parhaalle ystävistäni). Kuvassa siskonlapsien pöllöt. Nukkaiset kaverit ovat käyneet mutkan pyykkikoneessa. Valitettavasti Monsterini ovat jo oppineet, että jos Mummi ei jotain osaa tehdä, täti osaa. Ainakin (melkein) viisivuotiaan siskonpoikani mielestä Laara ossaa.
Tänä kesänä olen heijastimien ja kukkien lisäksi tehnyt itselleni kaulakorun, siskontytöille prinsessakruunut (sovelsin jotain iänikuista reunapitsimallia) ja lumihiutalekaulakorut. Seuraavaksi nämä kaikki pitäisi käyttää Eri Keepperi - vedessä, jotta kovettuisivat. Äitini pyynnöstä (eli käskystä) syntyivät nuo kruunut ja kaksi vanhinta siskontyttöä ovat jo antaneet hyväksyntänsä tädin virkkuuksille. Koska lankaa jäi ja paljon, saavat typykät myös lumihiutalekorut. Lankaa on edelleenkin jäljellä ja olen hopeaa, kultaa ja glitteriä käyttänyt apuna myös heijastimissa.
Inspiraation (vai pakkomielteen?) lähteenä on toiminut myös VMSomⒶ KOPPA ja bloggaajan kirja "Neliö-virkkattuja variaatioita", jonka äitini osti ja erehtyi näyttämään minulle. Kirja ei ole nähnyt vanhempieni kotia sen jälkeen. Mukaan on kesän aikana saattanut lähteä muutama muukin äitini kirja. Ja 7 kerää Seiskaveikkaa.. Lopputuloksena mekko (lankana Novitan Rose) ja villapaita (Seiskaveikoista). Olen myös VIIMEINKIN onnistunut kutomaan villasukat, mikä voittajafiilis.
Suurin inspiraation (pakkomielteen) ruokkija on ollut yksi parhaista ystävistäni, joka sanoi haluavansa kaulakorun ja linkkasi tämän. Yksi koruista herätti inspiraatio, mutta koska ohjetta ei tietenkään löytynyt, täytyi hieman improvisoida ja katsomalla päätellä, miten koru olisi mahdollisesti voinut syntyä. Äidin jämälangat saivat taas kyytiä. (Ylempi kuva kertonee minun piirrustustaidoista?)
Ystäväni kävi myös oman äitinsä lankavarastoilla ja lopputuloksena oli kolme pientä lumihiutaletta (kuva ylempänä, kruunujen seurassa), jotka ovat vailla yhdistämistä, kiinnityssysteemiä ja Eri Keepperi -vettä. Ohut puuvillalanka sai kaverikseen äidiltä "lainaamani" hopeisen lahjanauhalangan (ei hajuakaan mitä se todellisuudessa on, jotain ohutta narua kuitenkin..) Kunhan syksy tästä etenee ja pääsen lankakauppaan, alan virkata enemmän koruja. Tällä hetkellä yritän päästä eroon jämälangoista, mikä tarkoittaa enemmän Pölöheijastimia ja kukkia! Kukat ovat käteviä, niitä voi käyttää koruissa tai rintakoruina.
Nyt ystäväni halua uuden pehmopöllön itselleen. Malli tulee olemaan eri kuin Prinsessajutun ihanaakin ihanimmissa pöllöissä ja sitä testatessa virkkasin kaksi pienenpientä koria (Nalle Puhin hinajapurkkeja!) ja itselleni uuden lankakorin. Lankakori saattoi mennä hieman överiksi, sillä se vaatimalla vaati koristelua. Pöllön mallin ystäväni löysi Facebookista.
Kyllä kait tässä alkaa olemaan jonkin sortin koukkuvieroituksen tarpeessa. Sen kunniaksi menen tänään serkkuni luo leikkimään ompelukoneella... Vaihtelu virkistää, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti