Elämässäni on tapahtunut suuri muutos valmistumisen lisäksi. Herra Suuri
ja Mahtava koiruus poistui paremmille makkaranmetsästysmaille toukokuun
puolivälissä, lähes 12 vuoden kunnioitettavassa iässä. Arjessani on suuri aukko. Ehdin olla yli 19 vuoden
ajan koiranomistaja, joten uuteen arkeen totuttelu vie aikansa. Enää ei
sängyn vieressä kukaan mölise aamulla lenkille, ruokaa ei voi heitellä
lattialle lemmikin syötäväksi, ei ole enää lenkkiseuraa. Vaikeaa ja
helppoa yhtä aikaa. Luopumisen tuskaan ei koskaan totu.Vaikeinta on
kuitenkin tottua siihen, että ei ole vastuussa kenellekään tai
kenestäkään.
Uusi blogielämä ei näköjään sitten alkanutkaan, niin kuin olin suunnitellut, sillä mielikuvituksen puute ja kiireinen opiskeluarki söivät kirjoitusintoa. Kävin keskustelun aiheesta ystäväni kanssa ja hänen neuvonsa oli, että kirjoittaisin siitä aiheesta, joka ärsyttää eniten. Silloin tästä blogista tulisi järjetön itkuvirsi, joten muutetaanpas se muotoon: kirjoitan siitä aiheesta, jota ajattelen eniten.
Tällä kertaa aihe tulee Facebook-päivityksestäni, jossa valitin kananmunien keittämisen olevan sellaista salatiedettä, että minä en sitä ymmärrä, olin kuinka kätevä emäntä tahansa. Minä kyllä pyöräytän (rumia) karjalanpiirakoita ja teen itse pinaattikeiton, mutta ne munankuoren pirulaiset! Ongelmani ei ole munien kypsentäminen vaan se, miten kuoret saadaan irtoamaan ilman hermoromahdusta. Se vaan ei toimi. Voi itku ja hammastenkiristys!
Onneksi ystävä-toveri-kaverit antoivat vinkkejä (kiitos ja anteeksi):
1. Kananmunat keitetään keittämättä. Heti kun vesi kiehuu, levy sammutetaan ja annetaan kattilan olla siinä lämpimällä levyllä 10 minuuttia. Toimii vain perinteisellä hellalla.
2. Kananmunat laitetaan kylmään veteen ja annetaan kiehua (ajasta toki kiistaa ja siitä, laitetaanko levyä pienemmälle).
3. Kananmunat laitetaan kiehuvaan veteen, johon on lisätty suolaa ja annetaan kiehua.
4. Munankeitin.
Keittämiseen jälkeen:
1. Kaadetaan vedet pois ja annetaan hetki kuivahtaa ennen kuin laitetaan kylmän veden alle.
2. Kattila laitetaan juoksevan kylmän veden alle.
3. Laitaa kylmä vettä ja toista pari kertaa.
Salatiedettä nimenomaan!
Onnekseni tällä kertaa ne pirun kuoret irtosivat ilman hermoromahdusta, saa nähdä miten ensi viikolla pinaattikeittopäivänä käy.
Toki ratkaisuna voisi olla myös seuranhakuilmoitus otsikolla ”Haetaan kananmunankeittotaitoista miestä, tositarkoituksella” tai uusi iskurepliikki ”Hei, osaatko keittää kananmunat niin, että kuoret irtoavat ilman väkivaltaa?”, sillä kananmunien keittäminen menee samalle ”yksin elämisen miinuspuolet”-listalle imuroimisen, tiskaamisen ja leivän leikkaamisen kanssa. Niiden asioiden kanssa, jotka mielellään delegoisi jollekin toiselle. Niin, yksin elämisen miinuspuolia ja vaikeuksia eivät aina ole ne perinteiset talouskustannusten jakaminen, seksin ja läheisyyden puute tai yksinäisyys, vaan niitä voivat olla myös arjen pienet askareet ja niiden jakaminen jonkun kanssa. Tai suuret, kuten kananmunankuorien aiheuttama hermoromahdus. Olisihan siinä pääkoppalääkärille selitettävää.
