Elämää kotirouvasyndrooman kanssa: maailman paras pannukakku

Kokeellinen keittiöni on täysin vehnätön, sillä elimistöni ei kestä vehnää nieltynä, saatika että voisin vehnäjauhoihin edes koskea. En siis noudata gluteenitonta ruokavaliota vaan täysin vehnätöntä (ja tattaritonta). Itseäni ärsyttää se, että suurin osa gluteenittomista tuotteista on täyttä höttöä ja tärkkelystä, jos siis eivät sisällä vehnää/tattari. Ne eivät myöskään maistu miltään. Vehnäallergia/yliherkkyys aiheutti hieman hankaluuksia leipomishullulle, kunnes tutustuin kaurajauhoihin ja rakastuin. Toki kaura rajoittaa sitä, mitä voi leipoa, sillä siinä ei ole sitkoa. Korvaan vehnäjauhot yleensä samalla määrällä, kuin reseptissä on, MUTTA kaurajauhoja joutuu yleensä laittamaan vähän enemmän. Jokainen, joka leipoo paljon osaa kuitenkin näppituntumalla sanoa, milloin taikina on oikeanlaista, eikö jep? Leipomukseni ovat siis aika tuhtia tavaraa, kun käytän niissä täysjyväkaurajauhoja... Yleensä ostan Provenan jauhoja, koska niitä nyt satutaan myymään lähikaupassa. Kaura on rukiiseen ja vehnään verrattuna törkykallista, mutta mitäpä sitä ei terveellisen ruokavalion eteen tekisi? Testiryhmäni (sukulaiset ja ystävät) eivät ole valittaneet ja kaikki ovat selvinneet kokeiluistani hengissä.

Ystävätoverikaveri pyysi pannariohjetta, joten tässä sellainen tulee! Kyseessä on maailman paras pannukakku, versio-mikä-lie ja olen saanut sen serkultani noin 10 vuotta sitten ja reseptikirjastani päätellen muokannut sitä lisää. Ohje on syvään uunipellilliseen. Huvittavaa on, että tässä asunnossa on tasan yksi uunipelti ja se on kaikkea muuta kuin syvä. Oma pannarini on leveydeltään tyyliä täytekakku, sillä se on näppärä tehdä silikonikakkuvuoassa, jolloin puolitan tämän alla olevan ohjeen määrät.

5 dl vehnäjauhoja (eli kauraversioon saman verran kaurajauhoja ja niitä voi lisäillä tarpeen mukaan)
1,5 dl sokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
-> sekoita kuivat aineet keskenään
1 l maitoa
2 munaa
100 g sulatettua rasvaa
-> sekoita kuiviin aineeksiin ja anna hiukkasen turvota, jos käytät kaurajauhoja. Pellille leivinpaperi ja uuniin 225C noin puolituntia.

Elämää kotirouvasyndrooman kanssa: ruisleipä

Tällä kertaa jotain erilaista: perinteisen hapanjuuriruisleivän ohje. Minun käyttämä ohje on Martoilta, muutamalla omalla muutoksella. Ruisleivän teko ei ole mitään ydinfysiikkaa, eikä vie paljoa aikaa. (Recipe in English) Käytän itse yleensä Pirkan ruisjauhoja, sillä mielestäni niistä tulee paras koostumus. Olen toki kokeillut kaikkea hienosta sihtijauhosta luomujauhoihin, mutta jostakin syystä olen tykästynyt Pirkkaan. Minulla on ruokavaaka, joten kaadan 150 grammaa jauhoja pois kilon pussista. Desin tästä käytän raskiin ja loput noin kaksi desiä laitan jauhopurkkiin jemmaan. Pussiin jääneet jauhot käytän leipään. Ensimmäinen juureni kuoli, kun pulputtelin raskia ja kohotin taikinaa liian lähellä jääkaappia ja se sai kylmää. Ruisleipätaikina on sellaista, että liika kohotus tai liian lämmin paikka pistää sen "hikoilemaan" eli se alkaa vettyä, jolloin leivonta on helvetillistä.

Hapanjuuri:

3 rkl ruisjauhoja

3 rkl vettä

Sekoita ainekset esimerkiksi lasipurkissa, aseta kansi löysästi päälle ja anna muhia lämpimässä paikassa kolmanteen päivään saakka. Lisää tällöin purnukkaan

2 rkl ruisjauhoja

2 rkl vettä

Neljäntenä päivänä juuri on valmis käytettäväksi. Juuren maku paranee jokaisen kerran jälkeen. Se otetaan talteen siinä vaiheessa, kun kohonnut taikina muotoillaan leiväksi. Sopiva määrä on noin nyrkin kokoinen taikinapallero. Itse säilytän juurtani jääkaapissa muovirasiassa, sillä leivon ruisleipää kerran viikossa. 

Leipä:

Laita illalla leivonta-astiaan juuri, 2 dl kädenlämpöistä vettä ja 1 dl ruisjauhoja. Sekoita tasaiseksi esimerkiksi puuhaarukalla. Laita astian päälle tuorekelmu ja anna pulputella lämpöisessä paikassa yön yli. Tähän menee aikaa noin television mainoskatkon verran! Aamulla raskin pitäisi kuplia hieman.

Aamulla lisää astiaan

6 dl kädenlämpöistä vettä

1 rkl suolaa

ja sekoita.

Tämän jälkeen lisää jauhot (Marttojen ohjeen mukaan 1,5 litraa. Minä laitan 850 grammaa). Lisään jauhot kahdessa osassa ja käytän sekoittamiseen sähkövatkainta/taikinakoukkuja. Kun kaikki jauhot on lisätty, pyöräytän taikinan tasaiseksi käsin. Laita pyyheliina astian päälle ja anna kohota 2-4 tuntia. 

Kohotuksen jälkeen pyöräytän taikinan sekaisin muutaman kerran, käsin. Toisin kuin Marttojen ohjeessa neuvotaan, en käytä leipien muotoiluun jauhoja tai kumoa taikinaa pöydälle. Otan talteen nyrkin kokoisen kimpaleen taikinaa seuraavan satsin juureksi ja jaan loput kulhoon jääneestä taikinasta kahtia. Nämä kaksi palloa lätkäisen leivinpaperille uunipellille (ÄLÄ KÄYTÄ LIDLIN LEIVINPAPERIA, JÄÄ LEIPIEN POHJAAN KIINNI). Täydellisessä keittiössä "pallot" olisivat pyrämidin muotoisia, minun eivät ole ja toinen leipä on aina suurempi... Laita leipien päälle pyyhe ja anna kohota (leviävät lähinnä sivusuunnassa) parisen tuntia. Liika kohottaminen tekee niistä vetisiä. Kohottamisen jälkeen pistele leipiä haarukalla, ettei leivästä löydy tyhjiä yllätyksiä. Joskus myön saatan vielä muotoilla leipiä kostuteillu käsillä.

Leivät paistan noin 225C 50 minuuttia. Kypsä leipä kumisee, kun sen pohjaa koputtelee. Parhaimmillaan ruisleipä on vasta seuraavana päivänä. Lmpimän, tuoreen leivän leikkaaminen on helvetillistä puuhaa, mutta kuka voi vastustaa tuoretta ruisleipää voikimpaleella? En minä ainakaan. Käärin leivät yleensä (heti kun niihin uskaltaa koskea) pyyhkeisiin ja annan jäähtyä rauhassa seuraavaan päivään. Jostain kumman syystä toisesta leivästä on yön aikana kadonnut puolet...

P.S. Jos on kysyttävää/kommentoitavaa, antaa tulla.

Koukussa

Kotona istuminen ja työttömyys ei ole parasta mahdollista elämää tällaiselle superhyperaktiiviselle touhottajalle, joten sitä tekemistä on keksittävä. Mitä muuta tehdä kun voi VIRKATA!

Pari vuotta sitten aloin tekemään Pölöheijastimia jämälangoista, viime syksynä Prinsessajuttu inspiroi minut virkkaamaan pehmopöllöjä lapsille (ja yhdelle parhaalle ystävistäni). Kuvassa siskonlapsien pöllöt. Nukkaiset kaverit ovat käyneet mutkan pyykkikoneessa. Valitettavasti Monsterini ovat jo oppineet, että jos Mummi ei jotain osaa tehdä, täti osaa. Ainakin (melkein) viisivuotiaan siskonpoikani mielestä Laara ossaa.

Tänä kesänä olen heijastimien ja kukkien lisäksi tehnyt itselleni kaulakorun, siskontytöille prinsessakruunut (sovelsin jotain iänikuista reunapitsimallia) ja lumihiutalekaulakorut. Seuraavaksi nämä kaikki pitäisi käyttää Eri Keepperi - vedessä, jotta kovettuisivat. Äitini pyynnöstä (eli käskystä) syntyivät nuo kruunut ja kaksi vanhinta siskontyttöä ovat jo antaneet hyväksyntänsä tädin virkkuuksille. Koska lankaa jäi ja paljon, saavat typykät myös lumihiutalekorut. Lankaa on edelleenkin jäljellä ja olen hopeaa, kultaa ja glitteriä käyttänyt apuna myös heijastimissa.

Inspiraation (vai pakkomielteen?) lähteenä on toiminut myös VMSomⒶ KOPPA ja bloggaajan kirja "Neliö-virkkattuja variaatioita", jonka äitini osti ja erehtyi näyttämään minulle. Kirja ei ole nähnyt vanhempieni kotia sen jälkeen. Mukaan on kesän aikana saattanut lähteä muutama muukin äitini kirja. Ja 7 kerää Seiskaveikkaa.. Lopputuloksena mekko (lankana Novitan Rose) ja villapaita (Seiskaveikoista). Olen myös VIIMEINKIN onnistunut kutomaan villasukat, mikä voittajafiilis.

Suurin inspiraation (pakkomielteen) ruokkija on ollut yksi parhaista ystävistäni, joka sanoi haluavansa kaulakorun ja linkkasi tämän. Yksi koruista herätti inspiraatio, mutta koska ohjetta ei tietenkään löytynyt, täytyi hieman improvisoida ja katsomalla päätellä, miten koru olisi mahdollisesti voinut syntyä. Äidin jämälangat saivat taas kyytiä. (Ylempi kuva kertonee minun piirrustustaidoista?) 

Ystäväni kävi myös oman äitinsä lankavarastoilla ja lopputuloksena oli kolme pientä lumihiutaletta (kuva ylempänä, kruunujen seurassa), jotka ovat vailla yhdistämistä, kiinnityssysteemiä ja Eri Keepperi -vettä. Ohut puuvillalanka sai kaverikseen äidiltä "lainaamani" hopeisen lahjanauhalangan (ei hajuakaan mitä se todellisuudessa on, jotain ohutta narua kuitenkin..) Kunhan syksy tästä etenee ja pääsen lankakauppaan, alan virkata enemmän koruja. Tällä hetkellä yritän päästä eroon jämälangoista, mikä tarkoittaa enemmän Pölöheijastimia ja kukkia! Kukat ovat käteviä, niitä voi käyttää koruissa tai rintakoruina. 

Nyt ystäväni halua uuden pehmopöllön itselleen. Malli tulee olemaan eri kuin Prinsessajutun ihanaakin ihanimmissa pöllöissä ja sitä testatessa virkkasin kaksi pienenpientä koria (Nalle Puhin hinajapurkkeja!) ja itselleni uuden lankakorin. Lankakori saattoi mennä hieman överiksi, sillä se vaatimalla vaati koristelua. Pöllön mallin ystäväni löysi Facebookista.

Kyllä kait tässä alkaa olemaan jonkin sortin koukkuvieroituksen tarpeessa. Sen kunniaksi menen tänään serkkuni luo leikkimään ompelukoneella... Vaihtelu virkistää, sanoi kissa kun mummolla pöytää pyyhki.