Suursiivous on todella hyvä motivaattori kirjoittaa kouluhommia. Ette tiedäkään kuinka monta tuntia voi käyttää siihen, että suunnittelee aloittavansa yksiön siivoamisen ja kuinka monta päivää siivouksen toteuttamiseen menee... Toisen tehtävän kolmas osuus käsittelee sosiaalisen median pelisääntöjä työyhteisöissä.
Vaikka sosiaalinen media ei enää tänä päivänä ole uusi ilmiö
ja ihmisten tulisi jo olla tietoisia siitä, mitä voi julkaista ja missä
roolissa. Valitettavasti näin ei aina ole. Löysin kaksi kirjoitusta tehdessäni
taustatutkimusta työyhteisöjen SoME:n käytön pelisäännöistä. Toinen on
julkaistu vuonna 2010 Kauppalehden sivuilla ja toinen erään asianajotoimiston
sivuilla. Näissä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että ne ovat jo neljän vuoden takaa. Mielenkiintoisia kirjoituksia silti.
Tutustuin kahden työyhteisön pelisääntöihin, YLE:n sekä
Liikenne- ja viestintäministeriön. Molemmat tahot käyttävät sosiaalista mediaa myös
osana toimintaansa. Molemmat ovat tehneet ohjeistukset ja niissä mainitaan
työntekijä yksityishenkilönä sekä työroolissaan ja miten tahot käyttävät
sosiaalista mediaa. Ohjeistukset on laadittu molempia ajatellen, joten
työntekijä tietää miten toimia työyhteisönsä edustajan roolissa ja
yksityishenkilön roolissa. Ministeriö ohjeissa on myös tietoa siitä, mitkä ovat
ministeriön ja ministeriöläisten käyttötarkoituksia sosiaaliselle medialle sekä
ministeriön osallistumisen pelisäännöt, joiden mukaan ”Virkatyössä sosiaalista mediaa hyödynnetään aina suunnitelmallisesti. Kun
arvioidaan ministeriön osallistumista sosiaaliseen mediaan, on tunnistettava hyödyt sekä
ministeriön, sidosryhmien että kansalaisten
näkökulmista.” (LVM 2010)
Yksityishenkilön kohdalla sanoma on varsin selvä:
työnantajaa ei saa vaarantaa toiminnallaan sosiaalisessa mediassa.
”Kun käytämme kansalaisoikeuksiamme, kuten sananvapautta,
osallistumisvapautta esim. sosiaalisessa mediassa, otamme huomioon toimintamme
vaikutukset emmekä vaaranna omaa luotettavuuttamme emmekä yhtiön mainetta luotettavana,
puolueettomana ja riippumattomana tiedotusvälineenä.” (YLE 2014)
”Työntekijällä on
lainsäädäntöön perustuva velvollisuus lojaalisuuteen työnantajaa kohtaan työn ulkopuolellakin.
Yhteisöpalveluissa tai keskustelupalstoilla esiintyminen ei saa vaarantaa
tietojen luottamuksellisuutta, ministeriön julkisuuskuvaa eikä turvallisuutta.
Virkamies voi tuoda asioista esille ministeriön virallisen ja julkisen kannan.
Luottamuksellista tietoa ei pidä käsitellä sosiaalisessa mediassa.” (LVM 2010)
Mielestäni jokaisen
työnantajan tulisi luoda pelisäännöt sosiaalisen median käytölle koskien niin
käyttöä työn puolesta kuin yksityishenkilönä. Monella on edelleen se harhakuva,
ettei sosiaalinen media ole julkista vaan yksityistä, kuten esimerkiksi
puhelinkeskustelu tai tekstiviestit. Pelisäännöt on hyvä saattaa myös
sidosryhmien tietoon, jotta näillä on kuva toiminnasta. On myös hyvä kertoa
siitä, miten työyhteisö käyttää sosiaalista mediaa hyödykseen, esimerkiksi
tiedonkeruuseen jotain projektia varten tai osana tiedotussuunnitelmaa. Työntekijöiden
olisi myös hyvä tietää omat oikeutensa yksityishenkilönä, eli mitkä seikat
voivat vaikuttaa esimerkiksi työsuhteen purkuun. Suomessa on edelleenkin
sananvapaus voimissaan, mutta se ei tarkoita sitä, että mitä vaan voi
kirjoittaa ilman seurauksia. Kun säännöt ja käytänteet ovat selvillä, voidaan
välttyä monelta ikävältä konfliktilta.
Hienosti kirjoitettu. Itse kun etsin näitä pelisääntöjä niin löysin niitä aika vähän ainakin julkisena. Tuo oli hyvä huomio että jokaisen yrityksen olisi hyvä laatia jonkunmoiset säännöt tai ohjeet siitä mitä henkilö kirjoittaa yksityishenkilönä. Moni kun ei osaa ajatella sitä että hänet saatetaan yhdistää tiettyyn yritykseen ja tästä syystä yritys saattaa joutua hankaluuksiin. Etenkin kun ihmisellä on voimakkaat mielipiteet asiasta.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaNäinhän se tahtoo olla. Ei muisteta että edustetaan ei-vapaa-ajalla jotain tiettyä tahoa, jolla on tietty maine, johon työntekijöiden käytös vapaa-ajalla voi vaikuttaa negatiivisesti.
Jäin pohtimaan ihan samaa asiaa. Miten minä esinnyn julkisuudessa tai miten ja mitä esitän mielipiteinäni kertoo väistämättä jollain tapaa liippaa myös työnantajaani. Toisaalta henkilöllä on oltava myös vapaus kertoa omista mielipiteistään.
VastaaPoistaKevään aikana myös Kaleva uutisoi sosiaalityöntekijästä, joka oli saanut lopulta kenkää kerrottuaan työolosuhteistaan; vähistä resursseista ja liian suurista asiakasmääristä. Toisaalta henkilön on oltava lojaali työnantajalleen, mutta toisaalta on saatava kertoa epäkohdista, varsinkin noin vakavista. Näissäkin aina tuppaa voittamaan se, jolla suurempi valta. Moni pitää enemmin työpaikkansa kuin kertoo julkisuuteen vakavistakaan ongelmista.
Satuin katsomaan YLE:n Aamu-tvtä kun siellä oli edunvalvontajajohtaja MInna Helle toimihenkilökeskusjärjestö STTK:sta ja lakimies Mika Kärkkäinen Elinkeinoelämän keskusliitosta (EK) puhumassa siitä, milloin työntekijän puheista voi antaa potkut. Se mikä jäi itsellä mieleen on, että työnantajaa täytyy saada arvostella julkisesti, oli kyseessä kahvipöytäkeskustelu tai sosiaalinen media. Tärkeää on se MITEN se oma mielipide tuodaan esiin, eli todetaanko asiat asiallisesti vai haukutaanko työnantajaa. Oli sen verran mielenkiintoinen, että katsoin koko keskustelun. Tapani mukaan unohdin sen totaalisesti tätä kirjoittaessa, vaikka olin kirjoittanut asian ylön paperille. Tässä muutama linkki vielä aiheeseen liittyen: http://yle.fi/uutiset/psykologi_kertoo_saaneensa_potkut_televisioesiintymisesta__sananvapaus_ei_ole_ehdoton/7323875 ja http://yle.fi/uutiset/ala_paivita_itsellesi_potkuja__sananvapaudella_on_rajansa/7317882
VastaaPoista