Digitaalisen identiteetin metsästys

Koska vaihtoehtona olisi keittiön kaappien puunaus, päätin saman tien tarttua kakkostehtävän toiseen osuuteen, eli digitaaliseen identiteettiin. Tehtävänämme on hakea itsestämme tietoa Internetistä ja miettiä, mitä tietoja löytyy, ovatko ne mielestämme oikeita, pohtia sitä, miten vaikuttaa siihen mitä tietoa itsestään löytyy ja voiko tietoja poistaa verkosta. Digitaalinen identiteetti tarkoittaa kaikkea sitä tietoa, joka minusta tai sinusta on tallentunut sähköisen toiminnan seurauksena, eli käyttäessämme erilaisia palveluita Internetin välityksellä. Lisätietoa esimerkiksi tästä. 

Tietääkseni minulla on kaksi nimikaimaa tässä maassa ja luultavasti olemme myös kaukaisia sukulaisia. Minä en sitten ole se nimiseni, joka valokuvaa junia... Aloitan sosiaalisesta mediasta: nimelläni löytyy profiilini Twitterissä, LinkedInissä, Google+:ssa ja VK:ssa. Koska olen aktiivinen Twitterissä, löytyy nimelläni linkkejä myös erilaisiin tähän palveluun liittyviin, hmm, tietojen keräilyihin, tilastoihin, sun muihin. Kuvahaulla tulee nimelläni muutama palveluissa käyttämäni profiilikuva. Näiden lisäksi tulee muutama edellisiin opintoihin liittyvä linkkaus, lähinnä liittyen lopputyöhöni. Tietoni siis näyttävät olevan oikein. 

Miten vaikuttaa siihen mitä itsestä löytyy? Kannattaa olla hölmöilemättä? Kannattaa miettiä mitä kirjoittaa ja mihin kirjoittaa. Facebook-profiilini ei ole julkinen (valehtelen siellä tutuille?), koska en halua kaikkien ihmisten löytävän minua ja saavan tietoa elämästäni. Twitter taas (puhun totta tuntemattomille?), no niin. Tässä kohtaa voisin kirjoittaa todella pitkän filosofisen pohdiskelun siitä, millaisen kuvan elämästäni annan läheisilleni sekä tuntemattomille sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa olen jalkapallofanaatikko, joka rakastaa ruuanlaittoa ja leipomista sekä välillä myös siivoamista. Olen neuroottinen nipottaja, sähköjänis. Mutta mikä on todellisuus? Sen tietävät vain perheeni ja lähimmät ystäväni. Toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan sen kautta, mitä hän antaa itsestään julki sosiaalisessa mediassa tai julkisella paikalla. Voimme luoda mielikuvan näiden tietojen perusteella, mutta kuva voi muuttua saadessamme lisätietoa.

Toisaalta digitaalisen identiteetin voisi nähdä myös "alter egona", jonain joka ei ole ihan minä tai on sellainen, joka haluaisin olla. Kyse voi olla esimerkiksi siitä (mieli)kuvasta, jonka henkilö haluaa itsestään antaa. Itselläni niitä olisi tässä tapauksessa kaksi, Auntie Lara ja Elora (Danan lisätty pakosta, Eloralla ei ole mitään tekemistä "Willow'n suuren seikkailun" kanssa), joista kumpikin heijastaa persoonallisuuttani. Kohdallani kyse ei ole siitä, millainen haluaisin olla, sillä olen hyvä juuri tällaisena. Mielipiteeni ovat jyrkempiä ja värikkäämpiä kuin Auntie Laran esittämät. Elora taas on pakotettu ilmaisemaan itsensä 140:ssä merkissä. Itse ilmaisen mielipiteeni hieman pidemmästi ja värikkäimmin sanoin. Elämäni ei välttämättä ole niin tylsää, enkä ole niin tunnekylmä ihminen kuin sosiaaliseen mediaan tekemäni päivitykset antavat olettaa.

Miten poistaa itsestään kerättyä tietoa? Riittääkö poistuminen palvelusta? Kaikki ihmistoiminta tuottaa jonkinlaista tietoa. Osa kerätään erilaisiin rekistereihin, joita voidaan käyttää hyödyksi esimerkiksi tutkimuksissa. Moni palvelu antaa mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaista tietoa käyttäjästä saa kerätä. EU tuomioistuimessa tehtiin tänä keväänä päätös ”koskien yksilön oikeudesta vaatia häntä koskevien tietojen poistamista”. Tästä löytyy lisätietoa esimerkiksi Googlen ”tietosuoja ja käyttöehdot”-osiosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikka tiedot poistettaisiin hakutuloksista, ne poistuisivat Internetistä. 

Kannattaa myös tutustua henkilötietolakiin sekä sähköisen viestinnän tietosuojalakiin, tässä myös linkki mielenkiintoiseen kirjoitukseen asian tiimoilta sekä hieman Euroopan parlamentin alkuvuoden tunnelmia.