Rakastettu johtaja

Olen aina purkanut turhautumista kirjoittamiseen, lähinnä päiväkirjan muodossa. Viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut myös pieniä tarinoita. Nämä lyhärit (vihaan sanaa novelli) ovat syntyneet piristämään läheisiäni ja ideat ovat tulleet oikeasta elämästä. Eräs ystäväni, joka toimii kaiken luovuuteni kannustajana, ruokkijana ja aivoitusteni testaajana, on jo pidemmän aikaa komentanut minua julkaisemaan kirjoittamiani tekstejä. Joten tässä olisi yksi, se ensimmäinen.

---

Annalle. 

Hän oli kuin minkä tahansa perinnöllisen diktatuurin rakastettu johtaja. Keski-ikäinen, kaljuuntuva ja tukevahko mieshenkilö, joka oli vieraantunut kansansa elämästä todellisuudesta jo vuosia sitten. Virkansa hän oli perinyt isältään, joka oli ollut rakastettu johtaja ja lämmin perheenisä, täydellinen esikuva lapselleen. Isä oli jo vuosia sitten kuollut tapaturmaisesti, kun joku oli unohtanut merkitä kartanon maille kaivetun puunistutuskuopan, johon rakastettu isä tipahti taittaen niskansa. Hänen muistolleen oli sittemmin pyhitetty kokonainen puisto, juurikin tuon kohtalokkaan puunistutuskuopan ympärille. 

Diktaattori asui kauniissa kartanossa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vuosien varrella luotettava lähipiiri oli kutistunut mysteeristen katoamisen myötä henkilökohtaiseen sihteeriin ja henkivartijaan. Välit kansaan ja naapurivaltioihin olivat lämpimät, eikä suurempia ongelmia ollut. Rakastettu johtaja istui työpöytänsä ääressä pitkän päivän jälkeen mietteissään ja siemaillen jäävettä. Kartanon pakastimissa täytyi taas olla jotain vikaa, sillä jääpalat olivat edelleen jotenkin omituisia ja ne eivät tuntuneet sulavan millään. Hän sylkäisi suustaan jääkuution roskakoriin, katsoi vaimonsa valokuvaa ja huokaisi syvään. 

Vahvan miehen taustalla on aina tätä älykkäämpi vaimo, sen rakastettu johtaja sai huomata jo nuoruudessaan. Diktaattori ei katunut päivääkään vaimonsa valintaa. Tämä oli edelleen viisas ja kaunis, teki uutterasti töitä valtakunnan eteen. Rakas vaimo oli tosin alkanut iän myötä muuttua hajamieliseksi. Tämä oli muun muassa unohtanut rikkoontuneen helminauhan portaille ja usein kylpyhuoneen sähkölaitteet näyttivät unohtuneen päälle. Johtaja oli huolissaan siitä, että vaimo vahingossa loukkaisi itsensä. Mitä hän sitten tekisi? 

Jokapaikanhöylän mukaan kaikki oli kuitenkin kunnossa. Maan äiti oli edelleen yhtä hyvässä iskussa, kuin tullessaan taloon nuorena morsiamena. Diktaattori muisteli nuoruuttaan naistenmiehenä ja naurahti. Kaukana olivat ne päivät, kun naiset piirittivät komeaa, nuorta perijää. Nykyään jatkuva murehtiminen vain harvensi päälakea entisestään, mikä ei ainakaan parantanut ulkonäköä. Vaimo oli sitä paitsi kaikki, mitä hän tarvitsi ja joku varmasti kertoisi, jos vaimolla olisivat asiat huonosti. Lasten kasvattaminen sen sijaan ei ole helppoa edes johtavassa asemassa olevalle, menestyneelle miehelle. Hän murahti ja katsoi pöydällä olevaa perhekuvaa. 

Kumpikaan jälkikasvusta ei ollut halukas jatkamaan suvun ja perheen viitoittamalla tiellä, mikä aiheutti suurta huolta rakastetulle johtajalle. Poika oli jo pienestä pitäen viihtynyt erilaisten sähkölaitteiden parissa ja opiskeli nyt autoasentajaksi. Isä mietti, oliko uravalinta sittenkään viisas, sillä virka-auto oli jatkuvasti epäkunnossa, samoin kuin kaikki kartanon sähkölaitteet. Auton jarrut olivat viimeksi eilen pettäneet, mikä oli johtaa pahaan turmaan. Kartanon valvontajärjestelmä näytti olevan epäkunnossa, sillä ikkunan takana näytti taas olevan huolestunut kansalainen. Ehkä pitäisi olla ankarampi isä ja kieltää pojalta kaikki asennustyöt. 

Tytär taas oli kiinnostuneempi kasveista kuin valtion johtamisesta. Toisaalta kartanon keittiöpuutarha kukoisti ja ruokapöydässä oli joka päivä tuoreita vihanneksia sekä hedelmiä. Lääkäri olikin käskenyt rakastettua johtajaa muuttamaan ruokavaliotaan kasvispitoisempaan suuntaan. Jatkuvan närästyksen tilalle oli tosin tullut sydämentykytystä ja suussa maistui usein karvasmanteli. Tämän hän ajatteli johtuvan ruokavalion muutoksesta, josta oli vain vähän aikaa. Paino oli kyllä alkanut tippua, kuten myös hiukset harventua entisestään. Ainakin lapset olivat onnellisia valitsemillaan urilla, mikä oli yksi huolenaihe vähemmän. 

Rakastetun johtajan läheisin ja ainoa työtoveri oli jokapaikanhöylä, hänen henkilökohtainen sihteerinsä. Uskollisuutta on vaikea korvata, joten diktaattori muisti joka ilta kiittää tämän olemassaoloa ajatuksissaan. Jokapaikanhöylä hoiti kaikki juoksevat asiat, sopi tapaamiset ja toteutti päätökset. Hän oli kuin perheenjäsen ja läsnä jokapäiväisessä elämässä. Kukaan ei muistanut milloin ja mistä tämä oli ilmestynyt, mutta siinä hän oli ja pysyi. Uskollisesti. Jokapaikanhöylä näyttikin juuri hankkiutuvan eroon huolestuneesta kansalaisesta. Hyvä niin, hän kun hoiti sen aina niin ystävällisesti. Nytkin kulki vieretysten tunkeilijan kanssa, lohduttaen tätä. 

Toinen perheen ulkopuolinen ihminen oli henkivartija. Hyvä henkivartija kuolee isäntänsä puolesta, mikä tuli koettua edellisen kanssa, joka kuoli tönäistessään diktaattorin syrjään. Tuolloin elettiin epävarmoja aikoja ja aina joku lymysi pusikoissa. Henkivartija joutui moneen otteeseen työntämään rakastetun johtajan nurin, jotta sala-ampujat eivät olisi tähän osuneet. Usein johtaja tosin mietti, miksi hän löysi itsensä autotieltä. Nykyinen henkivartija taisi olla pelottava, kun kukaan uskaltanut edes yrittää salamurhaa. Yrityksiä kun ei ollut tapahtunut vanhan henkivartijan kuoleman jälkeen.

Naapurisopu on tärkeä, sen rakastettu johtaja oppi jo isältään. Riitely ei kannattanut, sillä siitä tuli liikaa kustannuksia ja levottomuudet yleensä levisivät myös kansalaisiin. Naapurimaiden johtajia olikin saapumassa pian vieraaksi, sillä oli tarkoitus pitää jokavuotinen tilannekatsaus kaikkien osallistujien elämästä. Naapurien määrä tosin oli viimeaikoina vähentynyt, mikä huolestutti johtajaa. Tapaturmia oli tapahtunut liikaa, mikä voisi pian johtaa kapinointiin. Kansa tarvitsi vahvan johtajan, sillä myös perintövirkojen taustalla on valta, joka tulee kansalta. 

Syy, miksi kansalaiset täytyy pitää tyytyväisenä ja heille täytyy näyttäytyä. Rakastettu johtaja pyrki osallistumaan erilaisiin yleisötapahtumiin mahdollisimman paljon sekä järjestämään erilaisia aktiviteettejä kansalaisilleen. Hän muisteli kyynel silmässä viimeistä virallista tapahtumaa, kansallisia urheilukilpailuja, joissa oli ollut yleisössä. Loppuhuipennukseksi tarkoitettu ilotulitus tosin epäonnistui, sillä se oli suuntautunut kohti johtajan aitiota, samoin kuin erään keihäänheittäjän työväline. Pian olisi tiedossa suuri puutarhajuhla kansalaisille, johon oli arpomalla kutsuttu tuhansia ihmisiä eri kansanosista. Tiedossa olisi myös kunnialaukauksia sekä ilotulitus, joiden johtaja toivoi onnistuvan. 

Rakastettu diktaattori huokaisi jälleen. Hän oli väsynyt raskaan päivän jälkeen ja vielä olisi edessä illallinen perheen kesken, jonka jälkeen pääsisi levolle. Jäävettä oli jäljellä enää kulaus ja jäiden rippeet, jotka diktaattori päätti nauttia kerralla. Se oli virhe.