Prinsessa

Annalle.

Monen pienen (ja ison) tytön haave on olla prinsessa. Täysiverinen prinsessa, mitä se sitten onkaan. Nykyään siihen otetaan mallia Disneyn piirretyistä, niistä sensuroiduista ja kaunistelluista versioista tutuista saduista, jotka omassa lapsuudessani olivat brutaaleita kertomuksia. Nykylapset tuskin tietävät, että Tuhkimon ilkeä sisarpuoli oli niin epätoivoinen, että silpoi jalkateränsä, jotta lasikenkä olisi sopiva. Näin niin kuin esimerkkinä siitä, kuinka raastavaa halu tulla prinsessaksi voi olla.

Prinsessan tunnistaa siitä, että hänellä on omituinen nimi, kuten Tuhkimo, Lumikki tai Ruusunen. Voidaankin kysyä, onko kuninkaallisilla vanhemmilla hyvä mielikuvitus vai onko maailmassa jo liikaa Victorioita, Elisabetheja ja Margareteja, jotta tyttärelle voitaisiin antaa normaali kuninkaallinen nimi. Toki vastaus voi olla niinkin yksinkertainen, että prinsessalle on annettu niin karmaiseva nimi, että häntä ei kehdata kutsua sillä. Toisaalta taas vähän erikoisempi nimi herättää uteliaisuuden ja kertoohan se myös prinsessan luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä. 

Prinsessalla on usein myös taustalla tragedia, kuten jommankumman tai molempien vanhempien menetys, elämä erossa perheestään tai kateellisen sukulaisen aiheuttama piina. Voi olla, että hänet kasvattaa joku muu, kuin oma sukulainen. Tämä tragedia ei kuitenkaan ole vaikuttanut prinsessan luonteeseen, vaan hän on siltikin kaikkea sitä, mitä odotetaan. Hankalat kotiolot näyttävät ennemminkin vahvistavan positiivisia luonteenpiirteitä, kuin tekevän prinsessasta katkeran ja vihaisen. Hän näyttää ottavan vastoinkäymiset osana elämää, ikään kuin siihen kuuluvina väistämättömyyksinä, joista lopulta selviytyy voittajana. 

Ei ole välttämätöntä syntyä kuninkaalliseen perheeseen tullakseen prinsessaksi. Kyse on enemmänkin asennelajista, kuin syntymän myötä saadusta asemasta. Nykyaikana rajat ylimystön ja tavallisten kansalaisten välillä ovat heikentyneet ja tämä on mahdollistanut avioliitot alempisäätyisten kanssa. Prinsessana olo on enemmänkin sisäsyntyistä, kuin perittyä. Toisilla sitä vain on ja toisilla ei, vaikka he kuinka yrittäisivät. Esimerkkinä juuri Tuhkimon sisarpuolet, jotka käyttäytyivät vulgääristi yrittäessään päästä prinssin suosioon. Se vain ei toimi. 

Prinsessa on yleensä kaunis ja hänen ulkoasunsa on huoliteltu. Jostakin yliluonnollisesta syystä hän on täydessä tällingissä jo heti herättyään, toisin kuin me normaalit ihmiset. Kauneus ja tyylikkyys taitavat olla sisäsyntyisiä ja osa sitä taikaa, joka tekee prinsessasta niin ihmeellisen olion. Hän on myös ihana, aivan ihana ja ihan koko ajan. Prinsessoilla ei vain ole huonoja hetkiä. Hän on kaunis niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Prinsessa on hyvin kasvatettu, omaa kauniit käytöstavat ja hän on aina kohtelias. Kuuliaisuus vanhempia ihmisiä kohtaan on tärkeää, olivat nämä kuinka kamalia tahansa. Jos heikkouksia löytyy, niitä ei paljasteta muille. 

Jostakin tuntemattomasta syystä prinsessat tosin ovat naiiveja ja luottavaisia. He puhuvat vieraille metsässä ja tekevät kaiken mitä käsketään. Heidän luonteeseensa kuuluu myös usko siihen, että jonakin päivänä kaikki on täydellistä ja että kärsimykset ovat vain väliaikaisia. Prinsessoiden elämänasenne on sellainen, että meidän kaikkien pitäisi ottaa heistä oppia. He puskevat läpi vaikeuksien, hymy huulilla tai laulaen. Valitettavan usein sattuu kuitenkin niin, että prinsessa on utelias. Uteliaisuus johtaa ongelmiin, joista kehkeytyy aikamoinen seikkailu. Naiivius ja luottavaisuus myös edesauttavat tässä. Onneksi he selviytyvät kaikesta voittajana vai oletko kuullut toista? 

Haaveilu ja unelmointi ovat osa prinsessan arkea siinä missä edustaminen ja muut asemaan liittyvät työt. Usein haaveiden ja unelmien kohteena on prinssi, jonka on ennustettu saapuvan tai jonka prinsessa on nähnyt unessa. Kyse ei ole jostakin tietystä mieshenkilöstä vaan ylipäätänsäkin prinssistä, joka saapuu, pelastaa ja huolehtii lopun elämäänsä prinsessan hyvinvoinnista. Ongelma on kuitenkin siinä, että prinsessa on haaveillessaan ja unelmoidessaan täysin irti todellisuudesta, eikä huomaa ympärillä tapahtuvia asioita. Tällöin hän yleensä joutuu ongelmiin, mutta kuten olen jo todennut, prinsessa selviää ongelmistaan yli-inhimillisellä tavalla. 

Yhteen asiaan voi prinsessa kuitenkin luottaa: Prinssi tulee ja pelastaa, kunhan on tarpeeksi kärsivällinen. Joskus se voi tapahtua nopeasti, joskus siihen voi mennä jopa sata vuotta. Usko voi olla koetuksella ja matka täynnä vaikeuksia, mutta kerran hänen prinssinsä saapuu. …ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun saakka, vaikka sitä, mitä sadun lopun ja elämän lopun välillä palatsin muurien suojissa tapahtuu, ei tuoda julkisuuteen. Ja vaikka ongelmia ilmenisi, me tiedämme prinsessan selviävän niistä.

Rakastettu johtaja

Olen aina purkanut turhautumista kirjoittamiseen, lähinnä päiväkirjan muodossa. Viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut myös pieniä tarinoita. Nämä lyhärit (vihaan sanaa novelli) ovat syntyneet piristämään läheisiäni ja ideat ovat tulleet oikeasta elämästä. Eräs ystäväni, joka toimii kaiken luovuuteni kannustajana, ruokkijana ja aivoitusteni testaajana, on jo pidemmän aikaa komentanut minua julkaisemaan kirjoittamiani tekstejä. Joten tässä olisi yksi, se ensimmäinen.

---

Annalle. 

Hän oli kuin minkä tahansa perinnöllisen diktatuurin rakastettu johtaja. Keski-ikäinen, kaljuuntuva ja tukevahko mieshenkilö, joka oli vieraantunut kansansa elämästä todellisuudesta jo vuosia sitten. Virkansa hän oli perinyt isältään, joka oli ollut rakastettu johtaja ja lämmin perheenisä, täydellinen esikuva lapselleen. Isä oli jo vuosia sitten kuollut tapaturmaisesti, kun joku oli unohtanut merkitä kartanon maille kaivetun puunistutuskuopan, johon rakastettu isä tipahti taittaen niskansa. Hänen muistolleen oli sittemmin pyhitetty kokonainen puisto, juurikin tuon kohtalokkaan puunistutuskuopan ympärille. 

Diktaattori asui kauniissa kartanossa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Vuosien varrella luotettava lähipiiri oli kutistunut mysteeristen katoamisen myötä henkilökohtaiseen sihteeriin ja henkivartijaan. Välit kansaan ja naapurivaltioihin olivat lämpimät, eikä suurempia ongelmia ollut. Rakastettu johtaja istui työpöytänsä ääressä pitkän päivän jälkeen mietteissään ja siemaillen jäävettä. Kartanon pakastimissa täytyi taas olla jotain vikaa, sillä jääpalat olivat edelleen jotenkin omituisia ja ne eivät tuntuneet sulavan millään. Hän sylkäisi suustaan jääkuution roskakoriin, katsoi vaimonsa valokuvaa ja huokaisi syvään. 

Vahvan miehen taustalla on aina tätä älykkäämpi vaimo, sen rakastettu johtaja sai huomata jo nuoruudessaan. Diktaattori ei katunut päivääkään vaimonsa valintaa. Tämä oli edelleen viisas ja kaunis, teki uutterasti töitä valtakunnan eteen. Rakas vaimo oli tosin alkanut iän myötä muuttua hajamieliseksi. Tämä oli muun muassa unohtanut rikkoontuneen helminauhan portaille ja usein kylpyhuoneen sähkölaitteet näyttivät unohtuneen päälle. Johtaja oli huolissaan siitä, että vaimo vahingossa loukkaisi itsensä. Mitä hän sitten tekisi? 

Jokapaikanhöylän mukaan kaikki oli kuitenkin kunnossa. Maan äiti oli edelleen yhtä hyvässä iskussa, kuin tullessaan taloon nuorena morsiamena. Diktaattori muisteli nuoruuttaan naistenmiehenä ja naurahti. Kaukana olivat ne päivät, kun naiset piirittivät komeaa, nuorta perijää. Nykyään jatkuva murehtiminen vain harvensi päälakea entisestään, mikä ei ainakaan parantanut ulkonäköä. Vaimo oli sitä paitsi kaikki, mitä hän tarvitsi ja joku varmasti kertoisi, jos vaimolla olisivat asiat huonosti. Lasten kasvattaminen sen sijaan ei ole helppoa edes johtavassa asemassa olevalle, menestyneelle miehelle. Hän murahti ja katsoi pöydällä olevaa perhekuvaa. 

Kumpikaan jälkikasvusta ei ollut halukas jatkamaan suvun ja perheen viitoittamalla tiellä, mikä aiheutti suurta huolta rakastetulle johtajalle. Poika oli jo pienestä pitäen viihtynyt erilaisten sähkölaitteiden parissa ja opiskeli nyt autoasentajaksi. Isä mietti, oliko uravalinta sittenkään viisas, sillä virka-auto oli jatkuvasti epäkunnossa, samoin kuin kaikki kartanon sähkölaitteet. Auton jarrut olivat viimeksi eilen pettäneet, mikä oli johtaa pahaan turmaan. Kartanon valvontajärjestelmä näytti olevan epäkunnossa, sillä ikkunan takana näytti taas olevan huolestunut kansalainen. Ehkä pitäisi olla ankarampi isä ja kieltää pojalta kaikki asennustyöt. 

Tytär taas oli kiinnostuneempi kasveista kuin valtion johtamisesta. Toisaalta kartanon keittiöpuutarha kukoisti ja ruokapöydässä oli joka päivä tuoreita vihanneksia sekä hedelmiä. Lääkäri olikin käskenyt rakastettua johtajaa muuttamaan ruokavaliotaan kasvispitoisempaan suuntaan. Jatkuvan närästyksen tilalle oli tosin tullut sydämentykytystä ja suussa maistui usein karvasmanteli. Tämän hän ajatteli johtuvan ruokavalion muutoksesta, josta oli vain vähän aikaa. Paino oli kyllä alkanut tippua, kuten myös hiukset harventua entisestään. Ainakin lapset olivat onnellisia valitsemillaan urilla, mikä oli yksi huolenaihe vähemmän. 

Rakastetun johtajan läheisin ja ainoa työtoveri oli jokapaikanhöylä, hänen henkilökohtainen sihteerinsä. Uskollisuutta on vaikea korvata, joten diktaattori muisti joka ilta kiittää tämän olemassaoloa ajatuksissaan. Jokapaikanhöylä hoiti kaikki juoksevat asiat, sopi tapaamiset ja toteutti päätökset. Hän oli kuin perheenjäsen ja läsnä jokapäiväisessä elämässä. Kukaan ei muistanut milloin ja mistä tämä oli ilmestynyt, mutta siinä hän oli ja pysyi. Uskollisesti. Jokapaikanhöylä näyttikin juuri hankkiutuvan eroon huolestuneesta kansalaisesta. Hyvä niin, hän kun hoiti sen aina niin ystävällisesti. Nytkin kulki vieretysten tunkeilijan kanssa, lohduttaen tätä. 

Toinen perheen ulkopuolinen ihminen oli henkivartija. Hyvä henkivartija kuolee isäntänsä puolesta, mikä tuli koettua edellisen kanssa, joka kuoli tönäistessään diktaattorin syrjään. Tuolloin elettiin epävarmoja aikoja ja aina joku lymysi pusikoissa. Henkivartija joutui moneen otteeseen työntämään rakastetun johtajan nurin, jotta sala-ampujat eivät olisi tähän osuneet. Usein johtaja tosin mietti, miksi hän löysi itsensä autotieltä. Nykyinen henkivartija taisi olla pelottava, kun kukaan uskaltanut edes yrittää salamurhaa. Yrityksiä kun ei ollut tapahtunut vanhan henkivartijan kuoleman jälkeen.

Naapurisopu on tärkeä, sen rakastettu johtaja oppi jo isältään. Riitely ei kannattanut, sillä siitä tuli liikaa kustannuksia ja levottomuudet yleensä levisivät myös kansalaisiin. Naapurimaiden johtajia olikin saapumassa pian vieraaksi, sillä oli tarkoitus pitää jokavuotinen tilannekatsaus kaikkien osallistujien elämästä. Naapurien määrä tosin oli viimeaikoina vähentynyt, mikä huolestutti johtajaa. Tapaturmia oli tapahtunut liikaa, mikä voisi pian johtaa kapinointiin. Kansa tarvitsi vahvan johtajan, sillä myös perintövirkojen taustalla on valta, joka tulee kansalta. 

Syy, miksi kansalaiset täytyy pitää tyytyväisenä ja heille täytyy näyttäytyä. Rakastettu johtaja pyrki osallistumaan erilaisiin yleisötapahtumiin mahdollisimman paljon sekä järjestämään erilaisia aktiviteettejä kansalaisilleen. Hän muisteli kyynel silmässä viimeistä virallista tapahtumaa, kansallisia urheilukilpailuja, joissa oli ollut yleisössä. Loppuhuipennukseksi tarkoitettu ilotulitus tosin epäonnistui, sillä se oli suuntautunut kohti johtajan aitiota, samoin kuin erään keihäänheittäjän työväline. Pian olisi tiedossa suuri puutarhajuhla kansalaisille, johon oli arpomalla kutsuttu tuhansia ihmisiä eri kansanosista. Tiedossa olisi myös kunnialaukauksia sekä ilotulitus, joiden johtaja toivoi onnistuvan. 

Rakastettu diktaattori huokaisi jälleen. Hän oli väsynyt raskaan päivän jälkeen ja vielä olisi edessä illallinen perheen kesken, jonka jälkeen pääsisi levolle. Jäävettä oli jäljellä enää kulaus ja jäiden rippeet, jotka diktaattori päätti nauttia kerralla. Se oli virhe.