Aivojumppaa tädin tapaan

En ole taiteellinen ihminen. En osaa piirtää ja olen onneton mittasuhteiden kanssa. Olen itsekritiikin ja analysoinnin mestari. Osaan soveltaa oppimaani käytäntöön. Mitä tekemistä näillä on käsitöiden kanssa? Kaikkea. Kun puhun tuotteesta, tarkoitan sitä lopputulemaa, jonka saavutan työvälineillä ja langalla, en siis mitään konkreettista myytävää tuotetta. Minä en ole neuloja, vaan virkkaaja. Opettelin neulomaan sukat kesällä 2015, sillä äitini kieltäytyi antamasta minulle villasukkia, sillä edesmennyt tuholaiskoirani rakasti sukat kuoliaaksi. Jouduin itse sukkapuikkojen varteen, koska halusin pitää varpaani lämpimänä. Mutta luova minä olen.

Vaikka en ole taiteellinen ja piirustustaitoni rajoittuvat tikku-ukkoihin, suunnittelen itse villasukissa käyttämäni kirjoneulekuviot. Se ei ole helppoa, päinvastoin. Se on äärimmäisen raskasta, aikaa vievää ja stressaavaa. Miksi sitten teen niin? Koska haluan lahjaksi tekemieni villasukkien näyttävän minulta. Koska en halua käyttää valmiita malleja vaan tehdä jotain omaa. Ne ovat minun suunnittelemiani ja toteuttamiani. Apuna minulla on ruutupaperi, lyijykynä sekä puuvärit. Hahmottelen kuvion ensin ruutupaperille, värittelen sitä, jonka jälkeen naputan kuvion Exceliin. Ja muokkaan sitä. Monta kertaa. Kun siirrän työn puikoille, saatan joutua muokkaamaan sitä uudestaan. Perustelen itselleni, että ainakin minä yritän. Minä yritän kehittyä ja oppia jotain uutta koko ajan. Ja koska olen pahimmanluokan jästipää, en osaa luovuttaa. Pyrin myös improvisoimaan. Lopputulos voi olla jotain ihanan ja kamalan väliltä.

Sovellan siis peruskoulussa oppimiani käsityötaitoja. Niitä samoja, joita jokainen tekstiilityön valinnut koulutunneilla oppi. Käsityöohjeita täytyy osata lukea ja sitten siirtää lukemansa työvälineen ja langan avulla tuotteeksi. Myös tässä harjoitus tekee mestarin ja virheiden kautta oppii. Mitä enemmän harjoittelet (teet), sitä enemmän opit. Koska analysoin tekemääni koko ajan, huomaan virheet helposti. Huomaan myös sen, miten jonkin asian voi tehdä helpommin tai miten samalla tekniikalla tai muulla vastaavalla voi tehdä jonkin muun tuotteen. En siis voi sanoa, että en osaa tehdä jotain. Se on itse asiassa täysin luonteeni vastaista. Käsityöt ovat opettaneet minulle, että kaikkea ei tarvitse saattaa loppuun heti, tekemistään virheistä voi syntyä myös jotain uutta ja että kaiken ei tarvitse olla täydellistä, edes omasta mielestä. Käsityöt ovat tärkeitä, koska ne ovat aivojumppaa ja pitävät mielen virkeänä, niiden avulla oppii koko ajan uutta ja minusta on mukava haastaa itseni. 

Käsitöiden tekeminen työkseen on taloudellisesti ja fyysisesti mahdotonta, ainakin minulle. Villalanka ja atopia eivät liiemmin pidä toisistaan, mikä näkyy varsinkin mustaa neuloessa, jolloin kämmenet pahimmillaan vuotavat verta. Kukaan ei myöskään maksaisi niitä hintoja, joilla käsitöiden tekeminen työkseen elättäisi tekijän. On myös hyvin vaikeaa hinnoitella jotain sellaista, jonka on itse suunnitellut ja toteuttanut, rakkaudesta lajiin. Villasukkaparin neulomiseen menee minulta kahdeksasta tunnista ylöspäin. Kahdeksassa tunnissa syntyy perussukat, pehmopöllöön menee kolmisen tuntia, pölöheijastin syntyy parissa tunnissa ja lumihiutaleheijastin kolmessa. Työt syntyvät televisiota katsellessa, sillä en enää osaa tuijottaa ruutua kädet tyhjinä. Jokainen voi miettiä, missä kunnossa niskahartiaseutu, selkä ja kädet olisivat, jos tulisi virkattua ja neulottua koko hereilläoloaika. Ja kyllä, olen leikitellyt ajatuksella, että joku päivä voisin myydä (pienimuotoisesti) suunnittelemiani ja toteuttamiani virkkuuksia. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista.

Teen käsitöitä lähinnä omaksi ilokseni ja ystävien sekä perheenjäsenten kauhuksi. Lapsille on kiva tehdä syntymäpäivälahjat itse, toki he saavat niihin myös vaikuttaa. Viime joulun villasukkasaldo oli 20 paria. Kaikki tekemäni yleensä löytää uuden kovin hyvin pikaisesti, sillä teen harvoin mitään varsinaisesti varastoon. Minulla on myös suurempia keskeneräisiä töitä, neulehame sekä pitsihihatin itselleni. Olen jo aloittanut joulusukkaurakan, sillä 20 paria on aika tuskallista neuloa kireälä aikataululla. Käsityöharrastuksestani löytyy muutama postaus tunnisteella ”käsityöt” ja Instagram-tilini on kuvia pullollaan. Tässä postauksessa kuvituksena tekemiäni töitä:

Teeretkellä olevat pöllöt ovat suunnittelemiani. Tämä nelikko on omani ja asuu lasten lelulaatikossa. Heillä on myös nimet ja luonteenpiirteet. Ohjeet eivät ole toistaiseksi saatavilla. Kuppikakut ja keksit löysin kirjasta Handmade. Ideoita ja ohjeita kädentaitajille (Heini Ruha - Anne Nuottanen-Tuomela). 

Toistaiseksi pariton StarWars sukka on Excelistäni. Mahtaa löytää tiensä muutamaan joululahjapakettiin, vaikka tämä testipari tuleekin itselle ja malli menee takaisin Exceliin. Käsitöiden teko on purkamista ja muokkaamista.

Tyttöjen ponchot ovat improvisaation tulos eli tehty ilman mallia. Kukkaneliön löysin jostakin käsityökirjasta, jonka nimeä en ole tainnut laittaa ylös. Käsky tehdä kolme ponchoa tuli äidiltäni ja ne menevät siskontytöille. En ole liiemmin nauttinut työskentelystä, sillä ponchot olivat aika isotöisiä. Näistä kahdesta puuttuu vielä reunapitsit.

Syksyn ensimmäiset syntymäpäivälahjat: heijastimet ovat omaa improvisaatiota, lumihiutaleheijastin syntyi kun mietimme keskimmäisen siskontytön kanssa sopivaa heijstinta hänen uuteen Frozen-reppuunsa. Kuppikakut ja keksit ovat samat kuin pöllöjen teeretkellä. Sininen koira on virkattu Amigurumivirkkauksen ABC-kirjasta (Elina Hiltunen) soveltaen ja punainen Nallukka Dropsdesignin Teddy-ohjeella tehty. Koiran ja Nallukan värityksistä vastaavat niiden saajat. Kortit olen myös tehnyt itse käyttäen apuna piirtoheitinkalvoista tekemiäni sabloneja.

Käytöstavat hukassa

USA:n presidentinvaalien jälkeen huomasin seuraavani Donald Trumpia Twitterissä, sillä työhuoneen lisäksi myös Twitter-tili siirtyi uudelle presidentille. Kesäkuussa 2014 kirjoitin pikaisen postauksen, jossa mainitsin silloisen pääministerimme Alexander Stubbin Twitterin käyttöön liittyvästä mahdollisesta turvallisuusongelmasta. Verrattuna Amerikan istuvaan presidenttiin, Suomen entisen pääministerin viserrykset ovat viattomia. Trump on aktiivinen edelleen myös henkilökohtaisella tilillään. Eikä missään hyvässä mielessä.

Demokratia on kansanvaltaa ja päättäjät ovat saaneet mandaattinsa äänestäjiltä eli kansalaisilta. Politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista, ei pelkästään omien tarkoitusperien tai aatteiden ajamista. Täytyisi pyrkiä siihen kuuluisaan yhteiseen hyvään, annettava tilaa erilaisille mielipiteille ja ymmärrettävä niitä. Ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hyväksyminen ja erilaiset mielipiteet eivät ole vaihtoehtoisia totuuksia. Juuri mielipiteet, uskomukset, näkemykset ja niin edelleen ovat niitä asioita, joita meissä ihmisissä on vaikeinta muuttaa. Ne ovat henkilökohtaisia ja niiden syntyyn on vaikuttaneet useat asiat. Toisten mielipiteiden vähättely ja niille nauraminen on lapsellista, samoin kuin henkilökohtaisuuksiin meneminen, esimerkiksi kommentoimalla toisen ulkonäköä tai älykkyyttä.

Itse pidän poliittista korrektiutta tärkeänä, sillä suora vittuilu harvoin auttaa hyvien suhteiden luomisessa. Kyse ei ole siitä mitä sanotaan tai jätetään sanomatta, vaan siitä miten se sanotaan. Negatiivista kritiikkiä voidaan antaa myös fiksusti, ilman että leimataan tai halveksutaan kokonaisia kansanryhmiä. Kaikkea ajattelemaansa ei yksinkertaisesti vain tarvitse tuoda julki. Olen aiemmin käsitellyt työyhteisön sosiaalisen median pelisääntöjä, joten kysyn missä ne ovat? Kyseessä on kuitenkin julkinen virka, jolla on oma Twitter-tili ja toisaalta julkisen viran haltija käyttää myös henkilökohtaista tiliään presidentin roolissa. Kyseessä on myös henkilö, joka edustaa johtamaansa maata ja sen kansaa. On myös kyse hyvistä käytöstavoista ja imagosta. Tällä hetkellä maailman vaikutusvaltaisin mies näyttää olevan huonosti koulutettu chihuahua, joka isottelee ja käy kiinni ohikulkijoiden nilkkoihin.

Mistä lähtien vapaan, demokraattisen valtion johtajalta on ollut sallittua solvata toisia, kutsua eri mieltä olevia valehtelijoiksi, hyökätä mediaa vastaan tai estää kansalaisia seuraamasta presidentin tekemisiä? Mediassa, niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin, on esitetty paljon kritiikkiä liittyen presidentin viserryksiin. Niissä kun harvoin on minkäänlaista suodatusta päällä. Hän ei näytä välittävän edustamansa kansakunnan ja instituution imagosta, vaan tärkeintä on, että hänen omat mielipiteensä tulevat esille. Olivat ne mielipiteet kuinka järjettömiä tahansa tai vailla minkäänlaista totuuspohjaa. Presidenttiä kritisoivia tahoja/henkilöitä on myös estetty seuraamasta tätä Twitterissä. Tämä ei mielestäni (eikä monen muunkaan) edistä demokratian toteutumista. 

Sama koskee myös meitä "tavallisia" ihmisiä. Huonosti sosiaalisessa mediassa käyttäytyvät aikuiset ovat valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Samaan aikaan vaaditaan, että koulukiusaamiseen, kuten lasten kiusaamiseen muutenkin, tulisi puuttua. Tämän pitäisi soittaa itse kullakin hälytyskelloja, mutta aikuisten käytös vain pahenee. Ei ole oikein toivoa pahaa toiselle ihmiselle tai toivoa tämän kuolemaa. Ei missään tilanteessa. Voimmeko me aikuiset vaatia lapsilta asioita, joita emme itse toteuta? Omat mielipiteensä saa muutenkin esille kuin hyökkäämällä toisin ajattelevia vastaan.

P.S. kannattaa kurkata myös tuon toisen vanhan postauksen (pelisäännöt) kommentit, jossa on muutama linkki aiheeseen liittyen.