Lumihiutalemekko

(In English here)

Aloitetaan “uusi blogielämä” kertomalla viime syksyn virkkausprojektista nimeltään “dancing in the moonlight”. Kaikki alkoi siitä, kun sain päähäni haluavani lumihiutalemekon. Väriksi valikoitui vaalean vihreä. Lumihiutaleen ohjeen löysin tästä blogista ja mekon malli löytyy omasta päästäni. Minun fantasiani, minun säännöt. Miksi? NO KOSKA MÄ HALUSIN LUMIHIUTALEMEKON (lisää tähän viisivuotiaan itkupotkuraivarit). Aika yksinkertaista. Tuskin tulen koskaan pitämään sitä ylläni. Mutta koska projekti oli suhteellisen vaativa ja olen aika pirun ylpeä itsestäni, siksi tämä kirjoitus. (Tietenkään en ole tyytyväinen lopputulokseen, vaativa asiakas?) Jos jotakin kiinnostaa minun neulomukset ja virkkaukset, niitä löytyy kasapäin Instagramista.

Lankana oli Haeklegarn Nr. 5 100g Hjertegarn, koukku oli 1,5mm. Työ kesti kolme ja puoli kuukautta. Kolme ja puoli kuukautta virkkaamista, yhdistelyä, päättelyä, helmien ompelua. Laskin että työtunteja tuli suurin piirtein 400. Lankaa meni 300 grammaa yli 70 lumihiutaleeseen, helmiä ompelin satoja. Materiaalikulut jäivät alle 30 euron. Aloitin 5.9. ja päätin projektin 6.12. Toki virkkasin ja neuloin samalla muitakin projekteja.

Virkkasin ensin kasan hiutaleita, jotka venytin ja yhdistin piilosilmukoilla kärjistä yhteen. Keskiosan valmistuttua sain päähäni, että mekko kaipaa hiukan blingiä, ja kävin ostamassa tumman vihreitä helmiä, jotka ompelin KÄSIN kiinni hiutaleiden yhdistämiskohtiin. Yläosa vaati sitten hiutaleiden solmimista yhteen, uudelleen järjestelemistä ja uudelleen-uudelleen järjestelemistä. Alaosa vaati levennystä lantioiden kohdalle, koska naisilla nyt yleensä on leveähkö lantio ja jouduin lisäämän yhden hiutaleen riviin lisää. Projekti näytti palttiarallaa tältä:

Muutama viikko sitten kävimme ystäväni kanssa kuvaamassa mekkoa Ainolan puistossa, koska mielestäni se ansaitsi parempaa kuin epäonnistuneet selfiet. Itse toimin mallina, koska mekko tuskin menee kenellekään muulle päälle. Se hyvä puoli itsetehdyissä on: ne sopivat ja ovat uniikkikappaleita. Ja muuten. Vihaan valokuvattavana olemista. Hyi yäk. Tässäpä muutama:

Copyright Anna Viro

Copyright Anna Viro

Copyright Anna Viro

Nokatoppaku

Nokatoppaku. Viimeisin vuoden aikana on tapahtunut kaiken näköistä hyvää ja pahaa, josta olisi voinut kirjoittaa, mutta... ei vain saanut aikaiseksi. Tai no olisi saanut, mutta... kirjoitukset olisivat olleet lähinnä tympeää jurnutusta hallituksen typeristä päätöksisä, lisääntyneestä yleisestä vihamielisyydestä, ihmisten tyhmyydestä ja itsekkyydestä, oman elämäni tylsyydestä ja niin edelleen. 

Tai no ei elämäni ole kuluneen vuoden aikana tylsää ollut. Olen niitä (ärsyttäviä) ihmisiä, jotka kokevat toimettomuuden tylsyytenä, joten olen neulonut ja virkannut enemmän kuin laki sallii, pomppinut jumpissa. Aikaakin oli, kun kesäkuussa 2015 jouduin lopettamaan opinnot opintotukioikeuden loputtua (alla toinen tutkinto) ja koska en ollut onnistunut työllistymään opintojen aikana. Hain takaisin kouluun nyt keväällä, pääsin ja sain oikeuden omaehtoiseen opiskeluun, jotta voisin suorittaa tutkinnon loppuun. Tällä hetkellä elämä on taas kiireistä opintojen, ammattiharjoittelun, virkkuuksien ja kutomusten keskellä. 

Mutta nyt yritän pitää yllä myös tätä blogia. Ainoa ongelma on, mistä revin sisällön postauksiin? Minä kun en osaa päättää haluanko tämän olevan samanlainen sekametelisoppa kuin itse olen vai keskittyä johonkin yhteen tiettyyn asiaan. Kirjoitusten pitäisi kuitenkin olla kirjoittajansa näköisiä, eiks jep? Saas nähdä. Mutta kuitenkin. Tekstiä on tulossa, sikäli mikäli kun ketään edes kiinnostaa.