Operaatio lukuluettelon siivous

Juhannus tuli ja meni, ei kuitenkaan ihan suunnitelmien mukaan, sillä rakas migreenini päätti iskeä sekä torstaina että perjantaina. Samalla tuli todettua, että lääkitys ei edelleenkään pelaa. Siis migreenilääkitys, muu lääkitykseni koostuu liikunnasta. Pääsin kuitenkin lauantaina mökille jahtaamaan paikallista halkovarasta ja nauttimaan kesän ensimmäisestä lämpimästä päivästä! Vettä on järvessä ja kaivossa sen verran paljon, että tänä vuonna ei lopu kesken. Hyvää liikuntaa tuo halkovarkaan jahtaaminen ympäri pihaa. Kaveri on kyllä hieman yksinkertainen, kun vaihtaa halkonsa vaikka ihan pikkuriikkiseen Frolic-muruseen. Niitä halkoja tosin sai keräillä oikein urakalla ympäri pihamaata. Mahdollisuuksien mukaan vanhaherra-Koiruli myös pilkkoo halkoja valmiiksi. Hupinsa kullakin.

"Tällä kertaa vuorossa on epätoivoinen yritys päästä eroon osasta lukuluettelossa olevista blogeista. Koska SoMe-kurssi on päättynyt, loppui myös suuremman osan meidän opiskelijoiden ylläpitämistä blogeista." Näin kirjoitin viime syksynä, tarkoituksenani käydä läpi kaikki noin 40 seuraamaani blogia ja siivota lukuluettelosta pois ne, joissa ei enää ole elämää. Tuolloin homma pysähtyi heti alkuunsa, sillä en löytänyt mistään tietoa siitä, miten blogien seuraamisen pystyy lopettamaan. Sellaista tietoa ei vain ollut saatavilla tai aivoni käsittelivät sen irrelevanttina informaationa. Niinpä siivous jäi.

Tänään päätin koettaa uudestaan. Ja yllätyin. Klikatessani lukuluettolon asetuspainiketta (mutteria vai mikä lieneekään), sain esiin luettelon blogeista ja jokaisen perässä oli roskakorin kuva. Se oli siinä. 41 blogista listalle jäi hurjat yhdeksän. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, niin helppoa siivous oli. Ainoa ongelma on, että olen todella laiska kirjautumaan Bloggeriin tai seuraamaan blogeja. Onneksi on lempi-inhokkini Facebook, johon fiksut bloggarit ovat keksineet tehdä sivun, josta voi tykätä ja josta näkee uusimmat kirjoitukset! Näytän tykkääväni (ja seuraavan) pikavilkaisulla ainakin kolmesta lukulistallani olevasta blogista.

Ulkona sataa vettä ties kuinka monennetta päivää, joten nyt olisi aikaa lukea blogeja. Tosin pelkään, mitä siitä seuraa. Voin nimittäin saada uusia kutomisideoita tai mikä vielä pahempaa, ompeluideoita. En todellakaan ole mikään käsityöihminen. Onneksi minulla on vanhempi serkkutyttö, koulutukseltaan pukuompelija ja hän auttaa. Itse joudun tosin ompelemaan. Tällä hetkellä ompeluintoani hillitsee se, että isotädiltäni saatu pienen pieni Singer laulaa hyvin epävireisesti... ja aukoo kaikki laskokset. Neulomisinto lopahti keväällä, kun jouduin purkamaan neuletakin resoriosuuden kahdesti, samoin kuin lapaset. Kyllä tämä tästä, kunhan innostus taas syttyy. Sitä odotellessa täytyy keksiä kaikkea muuta tekemistä. Kuten opetella tekemään typeriä kollaaseja Picasalla...

Uusia tuulia ja vanhoja kujeita

Maha täynnä tänään leipastua ruisleipää ja jalat pöydällä. Pää täynnä Juhannussuunnitelmia tai paremminkin odotusta päästä mökille saunomaan. Puusaunaa kun ei voita mikään. Pää on myös täynnä kirjoitusstressiä. Tekee mieli kirjoittaa, mutta aiheita ei tahdo löytyä ja kun olen päättänyt rajoittaa tämän blogin koskemaan sosiaalista mediaa, aion siinä myös pysyä. Se on todella vaikeaa, sillä saan ideat joko nukkumaan mennessä tai muussa tilanteessa, jossa ei ole tietokonetta lähettyvillä.

Sosiaalinen media on koukuttavaa ja sen parissa voi viettää aikaa tuntikausia. Mutta tiedättekö mikä on vielä koukuttavampaa? Iltasanomien SuperSää! Kyllä, olen täysin tosissani. Kesäaikaan on ukkosta ilmassa ja allekirjoittaneen rakkikoira pelkää pauketta. On siis hyvä tietää, milloin mahdollinen ukkoskuuro iskee kotikaupunkiin, jotta tietää pikakäyttää eläimen ulkona. Muussa tapauksessa saattaa tapahtua mittava pisuvahinko ja allekirjoittanut joutuu luutuamaan. Asensin kyseisen sovelluksen puhelimeeni viime kesänä ja sitä tulee katsottua aika tiheään... tällä hetkellä johtuen sateesta. Joku nimittäin odottaa pääsevänsä mattopyykille, minkä edellytyksenä on pitempi aurinkoinen jakso. Olen myös keksinyt itselleni uuden harrastuksen: vesisateessa pyöräily. Rakastan vesisadetta ja vihaan pyöräilyä, joten niiden yhdistäminen lieventää hieman jälkimmäistä.

Toinen mielenkiintoinen on juuri julkaistu 112 Suomi -sovellus hätäpuheluiden paikannukseen. Mietin jo sen asentamista puhelimeeni, mutta kun miettii tilanteita, joissa voisin apua tarvita... joko tipun kaivoon, poltan saunan tai lyön puun sijaan itseäni kirveellä. Mökillä ja selvinpäin. Tiedän myös mökkimme osoitteen. Vakavasti ottaen ei olisi yhtään huonompi idea, varsinkaan nyt kun olen alkanut pyöräilemään ja minun suunnistustaidot eivät aina ole kummoiset. Mitä tahansa voi tapahtua: voin kaatua, törmätä johonkin, eksyä, pyöräni voi hajota ja niin edelleen. Vieraalla alueella voi olla vaikea tietää tarkkaa sijaintiaan. Olen sen verran laistanut säännöstäni "ei puhelinta mukaan lenkille", että se on kuitenkin mukana pyöräillessä. Eilen katkesi takajarruvaijeri, joten ehkä on hyvä, että puhelin todellakin on mukana... 

Toisaalta itseäni ärsyttää se, että puhelimesta on tullut muuta kuin pelkkä puhelin ja se lisää riippuvuutta. Puhelimen on oltava koko ajan ulottuvilla. Se on myös portti sosiaaliseen mediaan ja sähköposteihin. Siinä on myös kamera. Voi apua! Mihin soppaan sitä on itsensä tunkenut. Onneksi Juhannus alkaa ja pääsee hetkeksi mökille touhuamaan. Kuuluvuutta on, mutta sähköjä ei. Internet-surffailun täytyy pysyä sen rajoissa, että akku riittää soittamiseen. Oikeastaan se on rentouttavaa, mutta toisaalta aika ahdistavaa tällaiselle SoMe-riippuvaiselle. Mutta kun on tarpeeksi tekemistä...

Hyvää kesää ja Juhannusta kaikille, älkää tapelko ja olkaa varovaisia!