On taas se aika elämästä, kun täytyy aloittaa
työnhaku tai no tein sen jo. Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun tarkistin
palkkanauhani ja huomasin, että palkkani oli laskettu väärin ja tarkistaessani
tuntilistoja huomasin, että sen lisäksi oli jäänyt osa tunneista merkkaamatta.
Joten se siitä kouluhommien kirjoittamisesta. Yritin puolisen tuntia tavoittaa
palkkaihmisiä puhelimella ja lopulta lähetin sähköpostia. Tästä kimpaantuneena
tein sen, mitä on pitänyt tehdä jo pitemmän aikaa, eli ilmoittauduin (sähköisesti)
työnhakijaksi. Olipas homma täydentää tiedot ja päivittää cv-netti!
Yllättävän hankalaksi nämä hommat on tehty. Pistää taas mietityttämään, miten
vähän tietokonetta ja Internettiä käyttävät suoriutuvat uudesta sähköisestä
ilmoittautumisesta, kun se tuotti korkeakoulutetulle SoMe-aktiivillekin
ongelmia. (Enkä vähättele kenenkään älyä tällä heitolla)
Digitalisoitumisen kritiikkiä olen jo käsitellyt ja voisin
jatkaa siitä loppumattomiin. Digitalisoitumisen tarkoituksena on käsittääkseni
helpottaa asioimista ja purkaa virastojen/laitosten ruuhkia. Samalla se luo
tietoturvariskejä ja eriarvoistaa ihmisiä. Samojen asioiden naputtaminen useaan
eri paikkaan on turhauttavaa. Kaikkien tietojen ollessa samassa tietokannassa
tai vastaavassa, syntyy mieletön tietoturvariski. Olisi myös mukavaa, jos
kaikki palvelut toimisivat samalla logiikalla (edelleenkin olen humanisti,
minulla ei ole hajuakaan ohjelmien tai miksi niitä nyt sanotaan, koodaamisesta/tekemisestä),
jolloin niiden käyttäminen olisi huomattavasti helpompaa.
Otetaan esimerkiksi
lääkereseptin uusiminen sähköisesti. Täytyy kirjautua sekä kanta.fi-palveluun
että kaupungin omahoitoon. Ensimmäisestä sitten copy/pastella lääkemääräyksen
tiedot jälkimmäiseen. Laiska kun ei niitä viitsi kirjoittaa. Mutta entä kun
reseptin haluaa uusia joku eläkeikäinen? Terveyskeskuksissa kun kuuluu olevan
ruuhkaa. Toki niissä voi reseptin jättää niitä varten oleviin laatikoihin.
Toinen ongelma on pitkät välimatkat ja huonot joukkoliikenneyhteydet.
Mutta jotain positiivistakin digitalisoitumisessa on, tässä esimerkki. Teen
eräälle järjestölle kouluun liittyvää työelämälähtöistä projektia ja tänään
tutustuin Verohallinnon ja kumppaneiden palkka.fi-palveluun.
Harmaan talouden (ja mustan tulevaisuuden) vastustajana ihastuin! Tämä kätevä
palvelu muun muassa lähettää kausiveroilmoituksen automaattisesti
Verohallinnolle. Tokihan tätä palvelua olisi tarpeen kehittää. Itselläni on
tosin kokemusta vain Fivaldin palkanlaskennasta, jos eilisiä
itkupotkuraivareita palkanlaskentaharjoituksen kanssa voi kokemukseksi sanoa.
Välillä unohdetaan se, että kaikilla tietokoneet, palvelut ja Internetinkäyttö eivät ole samalla tasolla. Palveluiden pitäisi olla niin helppotajuisia ja -käyttöisiä, että niiden opettelemiseen ja tietojen sinne täyttämiseen ei kuiluisi koko päivää. Mutta kuitenkin, juoksukierros aloitettu ja itsepäivitys suoritettu. Itsepäivitys
suoritettu myös LinkedInin puolelle, jota en edelleenkään osaa käyttää
ja jonka
koen edelleen olevan liian jenkki makuuni. Itseni brändääminen on
edelleen minulle vierasta ja digitaaliset identiteettini ovat edelleen
samat kuin tähänkin mennessä. En ole mikään markkinointi-ihminen,
varsinkaan kun kyse on itsestäni. Lienee tarpeen käydä tästäkin asiasta
tiukka keskustelu itsensä kanssa ja opetella tulemaan pois omalta
mukavuusalueelta.
Itseni analysoimisessa olen mestari, mutta itseni
markkinoinnissa jotain ihan muuta. Seuraavaksi ruokaa nassuun, koiran kanssa aikaiselle iltalenkille ja sitten on tiistaizumban vuoro. Huomenna naurattaa!
(Mahdolliset kirjoitusvirheet ja outoudet johtuvat edelleenkin joulukuisesta viinilasitapaturmasta, joka on edelleenkin lankakerien vika. Pidämme mykkäkoulua)