Laran tulevat seikkailut SoMe-maailmassa

Tämä on kesäkurssin viimeinen kirjoitus, oppimistehtävä 4 d) eli "Pohdi blogissasi, miten jatkossa voisit hyödyntää sosiaalista mediaa tehtävissäsi --- Voit esimerkiksi miettiä ja arvioida sitä, miten opintojakson yhteydessä rakentamanne toteutuksen toimivuutta voisi jatkossa kehittää tai millä uudella tavalla voisit hyödyntää erilaisia sosiaalisen median palveluita jatkossa. Mikäli koet sosiaalisen median käyttöön liittyvän omassa työssäsi selkeitä rajoitteita, voit tehdä loppuarviointiasi myös näiden rajoitteiden näkökulmasta."

Opiskeluun liittyvissä ryhmätöissä aion edelleenkin hyödyntää AC:ta, kuten olen sitä tähän mennessäkin hyödyntänyt. Se on osoittautunut kallisarvoiseksi yhteydenpitovälineeksi. GoogleDrive on käytännössä hyvä, mutta haluan edelleenkin pitää tuotokseni itselläni, oli sitten kyse ryhmätöistä tai yksilötöistä. Olisi mukava kuitenkin kokeilla miten se muiden ryhmätöiden kohdalla toimii. Facebook toimii hyvänä apuvälineenä meidän opiskeluryhmällemme, joten sitä seuraan jatkossakin. Aion säilyttää LinkedIn-profiilini (tulossa myös kirjoitusta aiheesta tähän blogiin, kunhan ehdin paneutua asiaan) ja muokata sitä hieman. Kyseessä on kuitenkin hyvä väline ammatilliseen verkostoitumiseen ja työnhakuun, joten sitä ei kannata hylätä.

Ryhmämme tuotosta, "Valmiina verkko-opintoihin"-blogia olisi mielenkiintoista jatkaa myös tulevaisuudessa. Opiskelijoiden omakohtaiset kokemukset monimuoto-opiskelusta voivat auttaa enemmän kuin jonkun IT-tuen henkilöstöön kuuluvan tekemät ohjeet. Usein alojensa ammattilaiset eivät huomioi sitä, että käyttöohjeiden kohderyhmä ei välttämättä puhu samaa "kieltä" kuin sen tekijät. Ideaalitilanteessa opiskelijat itse kertoisivat, mistä haluaisivat lisätietoa tai omakohtaista kokemusta. Aion jatkaa myös tämän blogin parissa myös tulevaisuudessa, samoilla aiheilla (SoMe, Internet, sovellukset, vempeleet ja ohjelmat) sekä pitää kielen suomena. Mielessäni on jo muutama aihe, josta syyhyttäisi kirjoittaa. Toivottavasti jotakuta edelleenkin kiinnostaa myös lukea kirjoituksiani. DayScarella on edelleenkin sama olemassaolon syy, kuin tähänkin mennessä ja se saa jatkaa sellaisenaan.

Tulevaa työtäni on tällä hetkellä mahdotonta tietää, mutta toivon, että tästä kurssista ja blogista on hyötyä myös tulevaisuudessa. Jingin/Camtasian kaltaista työpöydänkuvausohjelmaa olisin tarvinnut entisessä työssäni jo vuonna 1999, kun tein omista töistäni SAP/R3-järjestelmällä selkokieliset vaihe-vaiheelta-käyttöohjeet lomittajilleni. Kuvaruutukopioiden paperitulosteet, joihon kirjoitin mustekynällä ja merkkailin huomiokynällä ajoivat kyllä asiansa, mutta... olisihan se ollut hienoa kuvata kerralla koko toiminto! Jos tulevaisuudessa tarvin kyseisen kaltaista ohjelmaa, olen kokeillut jo kahta! Nykyinen työni (kotitonttuilu/maijappoppastelu) ei sovellu sosiaalisen median maailmaan (lue: minulla ei ole työkavereita, yksin on hankalaa olla sosiaalinen).

Kaiken kaikkiaan opin paljon ja kiinnostuin tutustumaan uusiin sovelluksiin ja niin edelleen, mitä aion tehdä myös jatkossa.

Kuinka ei kannata kuvata esittelyvideota työpöydästä

Oppimistehtävään numero neljä kuului kohta b), jossa täytyi tehdä esittelyvideo omasta toteutuksesta. Päätimme, että jokainen tekee yhden videon, sillä meillä oli neljä aihetta ja ryhmässä neljä jäsentä. Allekirjoittanut sai aiheekseen Facebookin, sillä tein siitä myös käyttöohjeosion. Itse videot löytyvät ryhmäblogistamme, jos joku haluaa välttämättä kuulla, miltä ääneni kuullostaa (ihan kamalalta). 

Mutta asiaan. Valitsin Jing-nimisen ohjelman opettajan ehdotuksista. Sen on kehittänyt TechSmith Corporation. Ohjelma on ilmainen ja sen lataaminen on helppoa. Tarkoituksena oli siis "kuvata" työpöytää samalla kun puhuu. Itse videon kuvaaminen (Facebook-osion esittely ja puhuminen) oli helppoa. Ongelma ilmeni vasta, kun halusin katsoa videoni. Ongelma nimeltään Internet Explorer, koska en käytä sitä ja ilmeisesti Jing tahtoo minun käyttävän sitä. Se nimittäin vaati asentamaan Adoben Flashplayerin, joka toki on ajantasalla - Firefoxissani. Kun kyseinen ohjelma oli (uudelleen?) asennettu, pääsin katsomaan videon. Ongelma numero kaksi ilmaantui. Jing oli videoinut KOKO näyttöni, vaikka videointia aloittaessa täytyi määrittää alue, jota kuvataan. En toki tahdo koko maailman tietävän, mitä ikkunoita nettiselaimessani on auki tai mitä kirjanmerkkejä kirjanmerkkipalkissani on. Se nimittäin kertoo minusta paljon. ...ja voidakseni editoida kyseistä videota, jouduin hankkimaan yrityksen toisen ohjelman kokeiluversion. Ovelaa, ellen sanoisi.

Seuraavana vuorossa oli siis Camtasia Studion kokeiluversion asentaminen. (Kyseisellä ohjelmalla voi (ainakin) editoida videoita, jos osaa. Minä en osaa.) Kuusi minuuttia myöhemmin pääsin viimein asentamaan kyseistä ohjelmaa. Ja tein sen turhaan, sillä luulin että koska en onnistunut Jingillä, joudun nauhoittamaan uuden Camtasialla. Jälkimmäistä selaillessa huomasin, miten saan kuvattavan alueen rajattua (hiiri pohjaan ja vedä). Sama toimi myös Jingillä, joten kuvasin sillä ja avasin Camtasialla, jotta saisin videon oikeaan formaattiin. Ahaa! Blondikin alkoi ymmärtämään jotain, kun sai käyttöönsä kaksi ohjelmaa. Jing tallentaa tiedoston Flashplayer-sopivaksi, siis sellaiseen muotoon, jota allekirjoittanut ei ymmärrä ja jota ei käsittääkseni edes voi muokata, ainakaan minä. Tuodessani videotani Camtasiaan muokkaamista varten, muunsi ohjelma sen *.avi-tiedostoksi. Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, etten ole koskaan muokannut videoita... ja niiden kuvaaminen on lähinnä ollut digipokkarini varassa. Noh. Onneksi ei tarvinnut tälläkään kertaa muokata, sillä onnistuin suhteellisen hyvin.

Summa summarum. Yhden esittelyvideon tekoon nähden Jing aiheutti ihan liikaa päänvaivaa allekirjoittaneelle. Luultavasti en kyseisiä ohjelmia tule toistamiseen käyttämään. Ilmainen ohjelma tarvitsikin jotain lisäkseen, jotta toimisi. Tai niin luulin. Oli kuitenkin hyvin opettavaista. Itse opin nimen omaan räpeltämällä eli yrityksen ja erehdyksen kautta. Tähän loppuun voit lisätä rumimmat kirosanat, jotka osaat. Ne kuvaavat tunteitani tällä hetkellä.

Tietoa Jingistä TechSmithin sivuilla
Tietoa Camtasiasta TechSmithin sivuilla

TechSmithin blogi, jossa voi esittää kysymyksiä, antaa palautetta ja kertoa, miten itse käyttää ohjelmaa.

SoMe-kokonaisuuden vertaisarviointi: Mielikin tiellä-wiki

Ryhmämme SoMe-kokonaisuus on nyt valmis, enää puuttuuvat esittelyvideot toteutuksestamme sekä viimeinen kirjoitus joka käsittelee sitä, mitä aiomme ryhmäblogillemme tulevaisuudessa tehdä. Myös neljänteen oppimistehtävään liittyy vertaisarviointi ja kuin vahingossa huomasin Teijan kirjoittaneen blogipostauksen ja linkittäneen siihen hänen ja Mailisin muodostaman ryhmän valmiin kokonaisuuden! 4c) ohjeistus kuuluu: "Tutustu yhteen tällä opintojaksolla rakennettuun toteutukseen ja arvioi toteutusta blogissasi. --- Toteutuksia arvioidessanne kiinnittäkää huomionne siihen, onko toteutuksen rakenne hyvä ja vastaako se mielestäsi valitun kohderyhmän tarpeisiin." Ryhmän toteutussuunnitelma löytyy täältä.

Lyhyesti kyse on tästä: Mielikin tiellä on opiskelijoille suunnattu wiki, jonka teemana on "luonnon hyvää tekevät vaikutukset sekä luontoelementtien hyväksikäyttö ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi". Wikiin on tarkoitus koota ohjeita, vinkkejä sekä vertaistoimijatietoa ja materiaalia kerätään ja tuotetaan käyttäjien toimesta. Tämän lisäksi tarkoitus on saattaa myös toimijoita yhteen ja saada mukaan uusia toimijoita. Koska kyseessä on vasta alkuvaiheissa oleva wiki, jonka tuottamisesta vastaavat jäsenet, ei voida olettaa sen olevan vielä "täydellinen". Tätä kirjoittaessani jäseniä oli kahden ylläpitäjän lisäksi yksi. 

Itse en ole koskaan tuottanut materiaalia wikiin eli kyseinen sivustotyyppi on minulle täysin vieras. Tällä kurssilla käytimme wikiä, mutta en itse siis toiminut tuottajana vaan vain käyttäjänä, lukijana. On äärimmäisen hyvä, että tekijät ovat lisänneet sivustolleen myös wikin käyttöohjeet. Tämä voi mielestäni rohkaista kiinnostuneita henkilöitä toimimaan myös materiaalin tuottajina. Toimiva chat on myös plussaa, sillä sen avulla vastaus kysymykseen voi löytyä nopeammin kuin esimerkiksi sähköpostilla ylläpitäjälle. 

Mielestäni sivukartta on helppolukuinen ja löydän sen avulla, mitä etsin. Tekijät ovat jaotelleet asiat hyvin ja sieltä on löydettävissä ne aiheet, joita wiki lupaa. Toki kaikkien otsikoiden alta ei vielä tietoa löydy, mutta se on ymmärrettävää wikin ollessa vielä vähäisellä käytöllä. Siinä, että tekijät itse keräisivät kaikki linkit valmiiksi, ei olisikaan mitään järkeä, sillä tällöin voisi käydä niin, etteivät muut jäsenet alkaisi edes tuottamaan materiaalia (tai keräämään linkkejä). Se taas sotisi koko wikin ideaa vastaan.

Pientä kritiikkiä voisin antaa ulkonäöstä, mutta työ tekijäänsä opettaa ja luultavasti ulkonäkökin muotoutuu, kunhan "toiminta" lähtee kunnolla käyntiin. Hienosäätöä riittää niin pitkäksi aikaa, kuin on hermoja. Tämän olen huomannut omien blogieni kohdalla... Se, mikä itseäni kiinnostaa on miten tätä wikiä aiotaan mainostaa eli miten saadaan tieto sen olemassaolosta aiheesta kiinnostuneille opiskelijoille. Tämä asia jäi minulle epäselväksi, mutta toivottavasti tekijät kertovat siitä (mainostamisesta) oppimistehtävä nro 4:n viimeisessä kohdassa. Muutoin toteutus vastaa suunnitelmaa ja kohderyhmän tarpeita (tietopankki ja niin edelleen).

Toivon todella, että kyseinen SoMe-kokonaisuus jää elämään ja kasvaa, sillä se kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Kuten Teija toteutussuunnitelmapostauksessaan kirjoittaa, materiaalia ja tietoa voi olla vaikea löytää, siksi tällaiset materiaali- ja niin edelleen pankit ovat tervetulleita.

Facebook opiskeluryhmän yhteydenpidossa

Hiphei! Viimeistä osuutta ryhmätyöstä viedään! Allekirjoittanut on ollut tämän viikon "pikalomalla" Helsingissä (ma-to), josta matka jatkui torstaiaamuna autolla Jyväskylään yöksi ja perjantaina Jyväskylästä Ouluun, joten oma osuus jäi viimetipalle... Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, otimme käsittelyyn Facebookin. Keskityimme siihen, miten sitä voidaan hyödyntää jonkin ryhmän tarkoitukseen, lähinnä viestinnässä.

Monimuoto-opiskelussa on tärkeää, että on jokin viestintäkanava, jota käyttää koulun verkon ollessa pois toiminnasta. Jos koulun sähköpostiosoitteet eivät toimi, ei niiden kautta voi ilmoittaa esimerkiksi luentojen peruuntumisesta. Facebookin kautta tiedotus toimii nopeasti. Samoin on, jos AC-luokan osoite on hukassa tai tarvitsee pikaisen vastauksen kysymykseen. Moni epäselvyyttä aiheuttanut asia on myös selvinnyt, kuten kurssien suoritusmerkinnät. Meillä luotu ryhmä ei siis ole vain pelkkää opiskelua, vaan yleensäkin vertaistukea. Kyse on myös salaisesta ryhmästä, johon hyväksytään vain luokkamme jäsenet tai tarpeen mukaan meille tarkoitettuja kursseja suorittava henkilö. Meidän ryhmällämme ”Facebook-ryhmittyminen” on toiminut hyvin.

Itseäni mietityttää (edelleenkin) se, voidaanko johonkin ryhmään kuuluvia ihmisiä velvoittaa luomaan tunnukset esimerkiksi Facobookiin, jotta hän ei jäisi juttujen ulkopuolelle ja saisi tiedotusta kuten muutkin. Jos henkilö ei jostain syystä suostu liittymään Facebookiin tai ryhmään, ovatko muut velvoitettuja kertomaan ryhmässä keskusteltavista asioista tai päätöksistä, joita ryhmässä tehdään? Kaikille on kuitenkin ilmoitettu asiasta ja ryhmää on pidetty aika ajoin ”vähemmän salaisena” juuri siitä syystä, että se olisi löydettävissä. Kyse ei ole mistään salaseurasta tai vastaavasta, mutta se voi tuntua tällaiselta, jos on itse ulkopuolella.

Vaikka suunnitelmamme toteutus on nyt tässä, oppimistehtävä 4:n kuuluu myös toisen ryhmän tuotoksen arvioiminen ja sen julkaiseminen omassa blogissa sekä opetusvideo omasta tuotoksesta. Ryhmämme tekee arvioinnin yksilöinä omiin blogeihinsa, mutta videot julkaisemme jokaisesta osuudesta ryhmäblogin yhteispostauksessa piakkoin. Tulossa on myös tietoa ryhmäblogin jatkosta, kunhan pääsemme neuvotteluyhteyteen! Pysy siis linjoilla, jos aihe kiinnostaa.

Intranet Oiva ja oppimisalusta Optima

Tämän viikon aiheina ryhmällämme oli koulumme intranet Oiva sekä oppimisalusta Optima. Molempia tulee lukuvuoden aikana käytettyä päivittäin.  Näiden kahden lisäksi olen aiemmin käyttänyt myös Wilmaa ja Moodlea. Koska kahden muun käytöstä on kulunut sen verran aikaa, en lähde vertailemaan käytettävyyttä. Lisäksi minulla oli aiheena ongelmat, joten tämä postaus on hyvin lyhyt ja lähinnä tiivistelmä ryhmäblogissa olevasta muokkauksestani. 

Optiman kohdalla harmaita hiuksia (joita minulla on tiettävästi vain yksi, sekin oikeastaan valkoinen) aiheuttaa opettajien eriävät käytännöt siitä, miten he järjestävät materiaalin, määrittävät palautusajat ja laittavat linkkiasetukset. Osalla materiaali on järjestetty helposti löydettäväksi, osalta on vaikea löytää jotain tiettyä tehtävää. Osa opettajista julkaisee materiaalin hyvissä ajoin, osa taas juuri ennen luentoa. Näihin me opiskelijat voimme vaikuttaa antamalla kurssipalautetta. Optimassa oli juuri ohjelmistopäivitys, mikä muokkasi sen ulkonäköä ja hieman toimintojakin. Uusi ulkonäkö ei imartele, käytettävyyteen en osaa vielä ottaa kantaa, sillä en ole tarvinnut alustaa vielä.

Voi Oiva, Oiva. Sitä pitäisi seurata päivittäin, jotta saisi tietoa esimerkiksi oppituntien peruutuksesta. Tiedottamiseen se on kätevä, mutta yritäpä löytää sieltä jotain tärkeää tietoa, joka ei löydy tiedotteista. Tai selvittää luokkatilaa kalenterista.  Tänä kesänä olen osallistunut muutamalle kurssille, joiden opettajat käyttävät Oivaa materiaalin jakamiseen ja tehtävien palauttamiseen. Käsittääkseni Oivaan ei voi tehdä erillisiä kansioita, vaan sinne on vain tuotava tiedostot. Tämä on suhteellisen selkeää, jos tiedostot ovat avattavissa ja nimetty järkevästi.

Vaikeakäyttöisiä nämä kaksi kaverusta eivät ole, mutta niistä on vaikea löytää mitään. Oman ongelmansa luo se, että nämä kaksi, Asio (opiskelijatoiminnot) sekä sähköposti eivät ole niin yhteensopivia, että yhteen kirjautumalla ja sieltä toiseen siirtymällä selviäisit ilman uutta kirjautumista. Kannattaa käyttää aikaa sekä vaivaa ja viettää niiden parissa tutkimusretkiä. Se helpottaa huomattavasti. Suosittelen myös etsimään luentomateriaalin hyvissä ajoin ENNEN luennon alkua… 

Ja eikun opiskeluiloa! Lukuvuoden alku on lähellä!

Herneitä nenässä

Samalla, kun mustikkapiirakka paistuu uunissa, on hyvä tutkiskella sosiaalista mediaa. Jo muinaiset roomalaiset… Tässä tapauksessa kaikki tiet vievät Roomaan, sillä sinne on jäljitettävissä myös tietosanakirjojen historia. Tällä kertaan haluaisin hieman avata suhdettani Wikipediaan.

Wikipedia on, sitä itseään lainaten, ”Internetissä julkaistava ilmainen vapaan sisällön tietosanakirja, joka perustuu wiki-tekniikkaan”. Ajatuksena loistava, käytännössä… Niinpä niin. Kenen tahansa voidessa muokata mitä tahansa artikkelia, syntyy ongelmia. Ensimmäinen on käytettävien lähteiden luotettavuus tai lähdeviitteiden puuttuminen. Vaikka asia olisi yleistietoa, täytyvät lähteet merkitä. Koska kuka tahansa voi muokata artikkeleita, sinne voidaan kirjoittaa mitä tahansa. Tämä syö hyvän idean luotettavuutta. Usein ongelmana on myös se, että teksti on käännetty suoraan englannista ja kääntäessä on sattunut VIRHE. Tästä pääsenkin lempiaiheeseeni, siihen miksi vihaan Wikipediaa.

Kaikki sai alkunsa vuosia sitten Mendelin herneistä. Jokainen koulun biologian tunneilla hereillä ollut tietää herra Mendelin tehneen kokeita herneillä. Henkilö, joka aikoinaan oli kääntänyt tekstin, taas ei tätä tiennyt. Herne on englanniksi pea, papu taas bean. Kääntäjällä oli mennyt pavut ja herneet sekaisin, lieneekö syy puutteellisessa kielitaidossa vai biologian tuntemuksessa. Itse vedin tästä herneen nenään. Päätin muuttaa joka ikisen käännösvirheen kyseisestä tekstistä. Se osoittautui yllättävän hankalaksi, sillä herneitä/papuja vilisi tekstissä… Nykyään tekstissä ei ole herneitä, mutta lähdeviitteet puuttuvat. Toki kyseessä on yleistietoon kuuluvaa tietoa, mutta kyseen ollessa vapaasti muokattavasta artikkelista, olisi hyvä voida johtaa tieto oman alansa auktoriteetin tekstiin.

Jokainen lähde vaatii kritiikin. Lähdekritiikissä minun pitäisi olla mestari, sillä sitä taottiin päähän koko yliopisto-opiskelujen ajan. Mitä varten lähde on syntynyt ja mikä oli sen perimmäinen tarkoitus. Kaikki ihmistoiminta on sidoksissa omaan aikaansa, myös Wikipedia. Tämä tarkoittaa sitä, että lähde on riisuttava kaikesta siitä maineesta, minkä se on aikojen saatossa kerännyt ja nähtävä oman aikansa (ja paikkansa) tuotteena. Oli kyse elämäkerrasta, politiikan opuksesta tai historiankirjoituksesta, se aika, jona kyseinen teos on kirjoitettu määrittää sisältöä. Ihmistoiminta ei voi koskaan olla täysin objektiivista. Tiede on usein tulkintaa jostain, ei absoluuttista totuutta. On eri asia tutkia solua laboratoriossa, käyttää matemaattisia kaavoja tai kirjoittaa historiaa. Tapahtumia ei voi todentaa tai rekonstruoida jälkikäteen, sillä niistä on niin monta tulkintaa kuin on kertojaa.

Miten sitten itse käytän vihaamaani Wikipedia? Minä en käytä sitä akateemisen tutkimuksen lähteenä. Graduani kirjoittaessa Wikipedia osoittautui kuitenkin kallisarvoiseksi jäljityslaitteeksi sekä kääntäjäksi. Jouduin työtäni varten etsimään maantieteellisille paikoille suomenkielisiä nimiä. Tämä ei ollut helppoa, sillä kyseisestä paikasta ei välttämättä ollut suomeksi tietoa Wikipediassa. Ensimmäisen jouduin selvittämään paikan omankielisen nimen ja etsimään erikielisistä artikkeleista tietoa. Venäjäksi kirjoitetuista oli suurin apu, sillä moni etsimäni paikka sijaitsi tutkimanani aikakautena keisarillisen Venäjän rajojen sisäpuolella ja venäjänkielisistä artikkeleista löytyi usein myös suomenkielinen vastine paikannimelle. Toinen apu Wikipediasta oli, kun jouduin etsimään tietoa jostakin henkilöstä. En siis etsinyt tietoa siksi, että olisin tarvinnut sitä graduuni vaan selventääkseni asioita itselleni. Kätevää, eikö totta? Toki jätin Wikipedian ulos gradustani. Täysin.

Wikipedia on hyvä ”lähde” silloin, kun tarvitsee tietoa jostain pikaisesti. Mutta sen käyttö tieteellisiin tarkoituksiin on poissuljettu.

Verkkokokousympäristö Adobe Connect

Tämän viikon aiheena ryhmällämme oli Adobe Connect, tuttavallisimmin AC. Se on opiskelujemme tärkein työväline, sillä tutkintomme toteutetaan verkko- ja lähiopetuksen yhdistelmänä, toisin sanoen monimuoto-opiskeluna. Ensimmäinen opiskeluvuosi alkaa olla lopuillaan ja AC on tullut hyvinkin tutuksi. Olen käyttänyt sitä oppituntien seuraamisen lisäksi ryhmätyöskentelyssä (ja luultavasti jo maininnutkin asiasta, teen sen myös tässä). Tästäkin aiheesta (AC) löytyy lisää ”Valmiina verkko-opintoihin!” –blogista sekä muiden ryhmäläisten henkilökohtaisista blogeista. Tai ainakin pian löytyy. Itselläni tuli kiire päästä postaamaan tätä, sillä tädin velvollisuudet kutsuvat ja pitävät minut hyvin kiireisinä seuraavan vuorokauden ajan.

Tähän mennessä ongelmallista on ollut se, etteivät kaikki opiskelijat osaa käyttää mikrofonia (laittaa sitä toimintakuntoon ja päälle) ja kaikki opettajat eivät osaa käyttää koko ohjelmaa. Oppituntien alussa saattaa turhaan värkkäämiseen kulua liikaa aikaa, kuten myös kesken oppitunnin (esimerkiksi jos opettaja vaihtaa tiedostoa tai jakaa meidät ryhmiin). Kaikki tämä olisi vältettävissä sillä, että opettajat suunnittelisivat tunnit tarkemmin ja että heidät opastettaisiin paremmin. Opiskelijat tulisi myös perehdyttää paremmin. Tietotekniset taidot ovat hyvin vaihtelevia, samoin asioiden omaksumisen nopeus. Itselläni ei ole ongelmia omaksua uusia ohjelmia tai muita vastaavia, jos saan niihin rauhassa itse ensin perehtyä. 

Tutkinnon opiskeleminen verkossa on haastavaa. Opiskelutovereita tapaa vain joka toinen viikko. Lisäksi meillä on ollut paljon ryhmätöitä ja koska kyse on opiskelumuodosta, joka mahdollistaa täysipäiväisen työnteon, on yhteisille opiskeluhetkille äärimmäisen vaikeaa löytää aikaa. Verkko-opiskelu vaatii myös itsekuria. Yleensä luennot nauhoitetaan, joten ei ole välttämätöntä olla läsnä juuri sillä hetkellä vaan ne voi katsoa myöhemmin. Tässä ongelmallista on se, että jos ei jotain ymmärrä, ei sitä voi nauhoitetta kuunnellessa kysyä. Suoraa luentoa seuratessa kommunikointi tapahtuu chatin kautta, reaaliajassa. Opettajat eivät kuitenkaan ehdi seurata sitä koko ajan, mikä taas aiheuttaa ongelmia. On vaikea tietää, mihin aiheeseen kommentti tai kysymys kuuluu.

Ryhmätyövälineenä, vai pitäisikö sanoa ”kokoontumisympäristönä”, AC on toimiva. Ryhmätyölle löytyy paremmin aikaa, kun sitä ei kulu matkoihin. Yksi voi toimia kirjurina ja muut seurata reaaliajassa kirjoitusta. Lisäksi voidaan keskustella asioista, useamman henkilön voimin. Toki tämä ei korvaa sosiaalista kanssakäymistä ja on silti hyvä tavata myös oikeassa maailmassa ryhmänsä kanssa. Hyödynnämme AC:a myös tässä ryhmätyössä ja toistaiseksi se on toiminut. On huomattavasti helpompaa sopia asioista suullisesti kuin kirjallisesti. Näin vältytään myös monelta epäselvyydeltä 

Pssst... Tässä myös linkki Adoben AC:n tuotesivuille

Vertaisarviointia

Oppimistehtävän numero 3 viimeinen tehtävä on kirjoittaa aiheesta blogimerkintä. Itselleni on edelleenkin epäselvää, mistä aiheesta. Omasta työstämme olemme tehneet toteutussuunnitelman ja julkaisseet sen kurssin wiki-sivustolla. Olette varmaan jo huomanneet, koska olen asiasta kirjoittanut (DA!). Toteutussuunnitelmamme löytyy siis oppimistehtävä 4 varten luodusta blogista ja olemme aloittaneet jo sen toteutuksen. Kannattaa käydä vilkaisemassa ryhmäblogiamme sekä kahden muun kurssilaisen SoMe-blogeja (linkit ryhmäblogissa), kommentoimassa suunnitelmaamme ja toteuttamista. Saa myös käydä kertomassa mikä itseä SoMessa ärsyttää, ihmetyttää, ihastuttaa ja niin edelleen.

Oppimistehtävän numero kolmeen kuului myös vertaisarviointi ja tein sen juuri. Kyseessä oli opiskelutoverin toteutussuunnitelma, joka koskee lukupiirin apuvälineitä. (Toivottavasti hän kirjoittaa siitä pian blogiinsa, itseäni ainakin kiinnostaa kovasti!) Lyhyesti suunnitelmasta: tarkoitus on luoda lukupiirille avoin blogi (tietoa lukupiiristä, arvostelut, kirjaesittelyt) ja suljettu Facebook-ryhmä (viestintään) Allekirjoittanut ja asunnon vallanneet kirjat hurraavat. Ensiksi mainittu, koska on kyllästynyt kirjoihinsa ja jälkimmäiset, koska saavat levätä. Vaikka Internet on pullollaan kirjoihin liittyviä blogeja, niiden ongelma on usein siinä, että kirjoittajia/arvostelijoita on vain yksi. Omalla kohdallani tämä ei vaikuta mihinkään. En siis välttämättä tarraudu kirjaan, jos YKSI ihminen sitä suosittelee. Minulla on vain muutama kriteeri, joiden täytyy täyttyä, kun valitsen luettavan kirjan: kirjan täytyy olla oikeasti hyvä, ei vain yhden ihmisen tai kriitikoiden mielestä ja se ei saa olla sotakirjallisuutta (Hemingwayta ei lasketa, koska hänen neroutensa menee sodan edelle). Jos siis suunnitelmat toteutuvat ja arvostelijoita on enemmän kuin yksi, saattaa blogi saada allekirjoittaneesta seuraajan. Itse lukupiirit eivät ole minua varten, sillä luen todella nopeasti ja olen kärsimätön odottamaan, että muut saavat luettua.

Lisää ryhmätyötä tiedossa tänäiltana ja postauksia odotettavissa viikonlopun aikana, niin tässä kuin ryhmäblogissamme, aiheesta Adobe Connect.

Ryhmätyöväline Google Drive

Ensimmäisessä oppimistehtävässä jouduimme tutustumaan meille ennestään vieraaseen sosiaalisen median sovellukseen, palveluun tai toimintaympäristöön. Onneksi en valinnut Google Drivea uudeksi sovellukseksi (tsekkaa "Arpa on heitetty"), sillä neljännessä tehtävässä päätimme ottaa sen yhdeksi "tutkimuskohteeksi" sekä hyödyntää sitä ryhmätyövälineenä. En ole ennen tätä käyttänyt Google Drivea, olin kyllä kuullut siitä. Meille (aikuisille) monimuoto-opiskelijoille informoitiin opintojen alussa, että kyseistä palvelu kannattaisi hyödyntää, mutta mitään opastusta ei tietääkseni ole annettu. En osallistunut pakollisille tietotekniikan kursseille, viestintään tai tiedonhakuun sekä orientoiviin opintoihin, sillä sain ne (kokonaan tai osittain) hyväksiluettua. 

Ryhmätöitä tehdessä olemme tähän asti hyödyntäneet Adobe Connectia siten, että yksi on jakanut asiakirjan, johon työtä on tehty tai tehneet työtä "livenä". Kontrollifriikkinä olen karsastanut ajatusta käyttää palvelua, jossa jokainen voi muokata tekstiä. En siksi, että minun täytyy välttämättä saada itse tehdä kaikki, vaan sen vuoksi, ettei joka toinen virke ole eri tyylinen. Tokihan työn laadun kannalta on parempi, että se on kirjoitettu yhtenäisesti ja samalla kirjoitustyylillä, kuin että se muistuttaisi tilkkutäkkiä. Itsekritiikin paikka: täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Kun tutustuimme tämän viikon aiheeseen kukin tahollamme, kirjoitimme ajatuksia yhteiseen tiedostoon – Google Drivessa ja käytimme jokainen eriväristä tekstiä, jotta erottaisimme kirjoituksen. Tämä toimi yllättävän hyvin ja näin jokainen sai mielipiteensä esiin ja pohtia asiaa omalla tahollaan. En aio jättää käyttämistä tähän yhteen tehtävään, vaan ehdottomasti hyödyntää sitä myös jatkossa. Mutta henkilökohtaiseen (?) työskentelyyn aion edelleenkin käyttää samoja metodeja kuin ennenkin (kynä, paperi ja MS Word).

Muutaman sanan voisi sanoa myös käyttökokemuksesta. Itselläni ongelmia aiheuttaa vain se, että ei tarvitse tallentaa! Googlen palveluista minulle ennestään tuttuja ovat Gmail, Blogger sekä Google+, jonkin verram tuttuja ovat myös valokuvat (Picasa) ja YouTube eli tiedän jo jonkin verran siitä, miten Googlen palvelut toimivat. Auttaa huomattavasti, kun sekä palvelun tarjoaja että Microsoft Office ovat tuttuja. Lisäksi opin paremmin tekemällä ja kokeilemalla, tuskastumisella ja epäonnistumisella, kuin kuunnellessa ohjeita ja yrittämällä seurata niitä, sillä usein ohjeet on tehnyt henkilö, joka jo osaa asiat eikä täten osaa välttämättä asettua ensikertalaisen asemaan. Tein aikonani entisellä työpaikalla käyttöohjeet SAP/R3-järjestelmästä, koskien omia töitäni, periaatteella "jotta tyhmempikin tajuaa", millä tarkoitin itseäni. Älkää innostuko, en ole kovin tyhmä - yleensä.

Jälleen hieman kritiikkiä – tosin Googlea kohtaan, sillä se, mitä minä heidän Palveluihinsa lataan, ei enää olekaan vain minun: ”Kun lataat, lähetät tai tallennat sisältöä Palveluihin tai niiden kautta tai vastaanotat sisältöä Palveluista tai niiden kautta, annat Googlelle (ja yhteistyökumppaneillemme) maailmanlaajuisen oikeuden käyttää, ylläpitää, tallentaa, jäljentää, muokata, välittää, julkaista, esittää ja levittää kyseistä sisältöä, asettaa sitä julkisesti esille sekä luoda siitä johdannaisteoksia (esimerkiksi teoksia, jotka syntyvät kääntämällä, sovittamalla tai tekemällä teokseen muita muutoksia, joiden avulla sisältö saadaan toimimaan Palveluissa paremmin).” Kannattaa siis lukea palveluehdot tarkkaan ja miettiä, mistä on valmis luopumaan Palveluiden hyväksi.

Enemmän tietoa (opiskelijanäkökulmasta) Google Drivesta löytyy "Valmiina verkko-opintoihin!"-blogista.

P.S. Google Drive löytyy myös Twitteristä ja Bloggerista.

Samaan aikaan toisaalla...

...on menossa "sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä"-kurssin oppimistehtävät 3 ja 4, joita varten löin hynttyyt yhteen kolmen kohtalotoverin kanssa ja loimme uuden blogin. Oppimistehtävä 3 kuuluu: ”Sosiaalisen median ohjausvälineitä, verkkoyhteisöjä ja / tai palveluja hyödyntävän kokonaisuuden tai muun käytänteen toteutussuunnitelma (yksilö-, pari- tai ryhmätehtävä). Suunnittele itsenäisesti, parisi kanssa tai ryhmässä sosiaalista mediaa hyödyntävän kokonaisuus työyhteisön, harrastetoiminnan tai opiskelukäyttöön. Hyödyntäkää aiemmissa tehtävissä opittuja asioita sekä vinkkejä ja käytäntöjä, joita olette saaneet. Kokonaisuuden suunnittelussa tulee ottaa huomioon ja perustella käyttämäsi sosiaalisen median välineet, niiden valintaperusteet sekä tietoturvakysymykset.” Tämän lisäksi meidän täytyy (vertais)arvioida jonkun toisen suunnitelma ja kirjoittaa aiheesta (henkilökohtaiseen?) blogiin. Ensimmäinen osuus on jo suoritettu ja löytyy ryhmäblogistamme. 

Oppimistehtävä 4:n aloitimme viime perjantaina ja tämän viikonlopun aikana ilmestyy tekstiä. Sen toimeksianto kuuluu seuraavasti: ”Sosiaalisen median toteutusten rakentaminen, esittely ja arviointi: Rakenna/rakentakaa suunnittelemanne toteutus. (Linkitä se omaan blogiisi/wikiisi muiden nähtäväksi)." Rakentaminen on siis jo käynnissä, mutta sen lisäksi täytyy myös "tee toteutuksestasi esittelyvideo (käytä esim. Jing, Screenr, Screen-captore,o-matic), jonka linkität blogiisi näkyviin." ja "Tutustu yhteen tällä opintojaksolla rakennettuun toteutukseen ja arvioi toteutusta blogissasi. Pohdi blogissasi, miten jatkossa voisit hyödyntää sosiaalista mediaa tehtävissäsi.”. Ei paha?

Tarkoituksena on myös kommentoida tässä blogissa jokaisen viikon lopulla sen viikon aihettamme. Stay tuned.

Kuinka koukuttaa oma älylaiteorja

Istuin tänään bussissa ja minulla on tapana havainnoida (kytätä?) mitä ympärillä tapahtuu. Tämä kirjoitus tosin sai alkunsa jo helmikuussa, kun olin kymmenvuotiaan haltijakummityttöni kanssa elokuvissa katsomassa ”Frozenia” ja kirjoitin silloin aiheesta englanniksi. 

Lyhykäisyydessään tarinan alku kulki näin: samalla penkkirivillä istui toisella puolellamme kolme sukulaistyttöni ikäistä lasta ja toisella puolen isä poikansa kanssa. Ennen elokuvan alkua juttelin neitosen kanssa ja huomasin, että isänsä seurassa oleva poika pelasi jotain älypuhelimellaan. Toisella puolella istuvista lapsista yksi oli erittäin levoton koko elokuvan ajan ja neitoseni kertoi, että tämä lapsi oli värkännyt jotain älypuhelimellaan myös elokuvan ajan. Tarina jatkuu: Jonotan jumppasaliin. Käytävällä on noin 50 muutakin odottajaa, osa juttelee keskenään, osa rämplää älypuhelintaan. Tänään taas onnikkaan nousi nuori äiti muutaman vuoden ikäisen lapsensa kanssa ja kun ajoneuvo jatkoi matkaa, äiti kaivoi älypuhelimensa ja antoi lapselleen, jotta tällä olisi matkan aikana tekemistä (katsoa jotain videoklippiä). Kysymys kuuluu: olemmeko luomassa teknologiariippuvaisia olioita, jotka eivät pysty olemaan paikallaan muutamaa tuntia tai keksimään itse itselleen tekemistä? Tarvitaanko kaikkeen vempeleitä?

Toki myönnän itsekin kärsiväni älypuhelin- ja SoMeriippuvuudesta, mutta voin myös olla ilman niitä. En kuitenkaan tarvitse vempeleitä, jotta minulla olisi tekemistä. En ota puhelintani mukaan jumppaan, koska en tarvitse sitä hyppiessäni ympäri salia. En myöskään salli sukulaislapsien leikkiä puhelimella ruokapöydässä. Tiesittekö, että opettajia on pyydetty kertomaan oppilaille kouluissa, että sosiaalisessa mediassa ei saa roikkua yömyöhään? Voimme vaan miettiä, kenen tehtävä on huolehtia siitä, että lapset rauhoittuvat ajoissa ja menevät määrättynä aikana nukkumaan. Mutta voimmeko odottaa muuta, kun jo vaippaikäiset tarvitsevat koko ajan viihdykettä? Joku voisi kysyä, mitä haittaa siitä on. Lapsettomana vastaan, että mitäs minä nyt lapsista tietäisin, mutta mielestäni se vaikuttaa siihen, että lapset eivät pian osaa olla oma-aloitteisia ja kärsivät mielikuvituksen puutteesta. Se myös vaikuttaa leikkimiseen, sillä siihen jää vähemmän aikaa vempeleiden vuoksi. Toki myönnän sen, että on helpompaa lykätä Disneyn piirretty DVD-soittimeen, kuin keksiä (taas) jotain tekemistä. Mutta jos kaikki annetaan valmiina, mitä tehdä, kun näin ei jokin kerta käykään? 

Lapset ovat kummia olioita. He kyllä keksivät itse tekemistä, jos sellaista ei ole. Me aikuiset vain emme sitä aina tajua.